Bysantin kaksi maailmaa (kirja)
Ortodoksi.netista
- Jarmo Hakkarainen: Bysantin kaksi maailmaa.
Kirjoituksia Bysantin keisarikunnasta ja Pyhien Isien terapeuttisesta teologiasta - ISBN 978-952-93-2705-8
- Julkaisija/kustantaja: omakustanne - myynti
- Julkaisupäivämäärä: 2013
- Sivumäärä: 411 sivua
- Koko: 250 x 175 mm
- Sidos: Liimasidottu / pehmytkantinen
- Jarmo Hakkarainen: Bysantin kaksi maailmaa.
Takakannen teksti:
Bysantin kirkon terapeuttisen teologian perinne tarjoaa nykyajan eurooppalaisen individualismin, hedonismin ja nihilismin sijaan hoitavan ja parantavan totuuden ihmisestä Jumalan kuvana.
Bysanttilaisten Isien Teologia tähtää ihmisen sielun ja ruumiin parantumiseen. Sitä voi perustellusti kutsua ihmisen hengellisen parantumisen tieksi. Ortodoksisen kirkon elämä ja askeesi on kokemuksellista. Kirkko on hengellinen sairaala, ja parantaja on Kristus. Ihmisen hengellinen parantuminen tarkoittaa mielen, sydämen ja ajatusten parantamista kuolettavista himoista. Jumalan Pyhien Energioiden parantava kokemus suodaan ihmisille, joilla on puhdas sydän ja mieli. Heidän sielunsa ja ruumiinsa on kirkastunut Jumalan luomattomasta vaikeudesta.
Tutustu myös TT Juha Riikosen laatimaan kirjaesittelyyn tästä kirjasta: Bysantin kaksi maailmaa
Sisällysluettelo
- LUKIJALLE
I BYSANTIN KEISARIKUNTA
- BYSANTIN HISTORIAN KRONOLOGISIA RAJOJA
- Erilaisia näkemyksiä Bysantin keisarikunnan historian alkamisesta
- Yleisiä havaintoja Bysantin historian lähteistä
- BYSANTIN VALTIO- JA HALLITUSMUOTO
- Roomalainen esikuva
- Bysanttilaiset säännöt
- Hallintoelimet
- Senaatti
- Armeija
- Keisari Herakleios johti taistelua persialaisia ja arabeja vastaan
- Bysanttilainen thema-järjestelmä oli tehokas
- Bysantin armeijan suuruuden aikana oli 900-luvulla ja 1000-luvun alussa
- Bysantin armeija oli kansojen sulatusuuni
- Kansan merkitys
- Keisarinvaali
- Hallinto
- Keisarin asema oli Bysantissa ylhäinen
- Bysanttilainen diplomatia muodostui perinteiden ja tapojen kirjosta
- BYSANTIN YHTEISKUNTARAKENTEESTA JA TALOUSELÄMÄSTÄ
- Bysantin yhteiskunnan hallitseva luokka oli aristokratia
- Anatolian ylänkö oli keisarikunnan tehokkain laidunalue
- Teollisuutta ja rakennustoimintaa
- Maakuntien poliittinen ja taloudellinen valta siirtyi suurmaanomistajille
- Orjuus oli bysanttilaisen yhteiskunnan pysyvä piirre
- Bysantin kansallistunteesta
- Ottomaanien alainen kreikkalainen kansanosa koki jatkuvia nöyryytyksiä
II BYSANTIN KIRKON ELÄVÄÄ PERINNETTÄ
- BYSANTIN KIRJALLLISESTA TOIMINNASTA
- Pyhää ihmistä arvostettiin enemmän kuin keisaria
- Luovuus Pyhän Hengen toimintaa kirjailijassa
- Patriarkka Fotios oli monipuolisesti lahjakas kirkonmies
- Patriarkka Fotios kirjoitti poleemisesti latinalaisia vastaan
- Patriarkka Fotios arvosteli kirpeästi Origenesta
- Bysanttilaisen jumalanpalveluksen lähtökohtana on muisteleminen
- Bysanttilaiset luostarit korostivat hiljaisuuden hengellistä arvoa
- BYSANTTILAISESTA HYVÄNTEKEVÄISYYDESTÄ
- Kirkon kultaa ei ole tarkoitettu säilytettäväksi
- Ihmisen filantropia perustuu Jumalan Filantropiaan
- Majatalot
- Orpokodit, köyhäintalot ja köyhien hautausmaat
- Kirkko vaikutti yhteiskunnan sosiaalisena omanatuntona
- Ortodoksinen kirkko suojeli kansaa islamilaisessa yhteiskunnassa
- BYSANTIN KIRKON PYHISTÄ ISISTÄ JA OPETTAJISTA
- Pyhät Isät ovat Kirkon uskon ja elämän auktoriteetteja
- Kristityiksi tulemista edelsi pitkä kasteoppilaskausi
- Patristinen teologia on hengellistä lääkitsemistä
- Ortodoksisuus merkitsee ihmisen terapeuttista hoitamista ja parantamista
- Askeesin päämääränä on ihmismielen puhdistuminen
- Usko kasvattaa kilvoittelijassa luottamusta Jumalan armoon
- Pyhittäjä Simeon varoittaa hengellisiä lapsia arvottomista ohjaajista
- Ortodoksinen askeesi on hengellistä psykiatriaa
- Ortodoksinen teologia on empiiristä
- PYHÄ JOHANNES KRYSOSTOMOS — KIRKON ARMELIAISUUDEN OPETTAJA
- Krysostomos korosti Kirkon elämän yhteisöllisyyttä ja oikeudenmukaisuutta
- Omaisuuden rakastaminen on luonnoton himo
- Aito köyhyys on Kristuksen tähden köyhyyttä
- KIRKKO RUKOILEVANA JA PALVELEVANA YHTEISÖNÄ
- Pyhien isien teologia muotoutui opillisissa ja poliittisissa kiistoissa
- Pyhä Raamattu on sana ilmoituksesta
- Pyhä Ilmoitus merkitsee luomattoman todellisuuden kokemista
- Kirkon Traditio on elävää
- Ihmisen suhde Jumalaan on empiirinen
- Länsi koki teologiassaan "uskonnon sairauden"
- LUOSTARIELÄMÄ VASTUSTI MAAILMAN TURHAMAISUUTTA
- Luostarielämä on evankeliumin mukaista elämää
- Munkit ja nunnat elivät maailmallisen järjestyksen ulkopuolella
- Hiljaisuus merkitsi kilvoittelijalle rakkauden ensimmäistä velvollisuutta
- BYSANTTILAISESTA LUOSTARI ELÄMÄSTÄ
- Pyhä Antonios Suuri oli erakkolaisuuden esikuva
- Pyhä Basileios Suuri määritteli luostarielämälle yhteiskunnallisen palvelutehtävän
- Rikkaat kokoavat rahaa köyhien kyyneleistä
- Munkki näkyi kaikkialla yhteiskunnassa
- Bysanttilainen luostarielämä erosi läntisestä 1000- ja 1100-luvulla
- Pyhittäjä Simeon Houkka
- Pyhä houkka Isidora
III KIRKKO KRIISIEN KESKELLÄ
- KONSTANTINOPOLIN KIRKOLLISEN ASEMAN NOUSU
- Kristillinen kulttuuri ja hallinto elivät 300-luvulla muotoutumisen aikaa
- Konstantinopolin kirkollisen aseman nousu
- Ekumeeninen patriarkaatti suojelijana
- Kirkon valta ja eukaristinen yhteys
- PAAVIN KIRKKO HALUSI ALISTAA BYSANTIN ORTODOKSIT VALTANSA ALLE
- Latinalainen kirkko kehittyi instituutioksi
- Keskiajan paavius yhdistyi feodaalijärjestelmään
- Läntinen kristillisyys teki pesäeron varhaiskristilliseen traditioon
- Rooman kirkon tila oli 1000-luvun alkupuolella ahdistava
- Paavi Gregorius VII sitoi Rooman piispanvallan Pietari-mystiikkaan
- Vuoden 1054 skisma yhdistyi paavilliseen reformiliikkeeseen
- Nikomedian metropoliitta Niketas korosti paikalliskirkkojen keskinäistä neuvonpitoa
- Paavin monarkiaalinen hallinto ei koskaan ollut osa ortodoksista traditiota
- Ristiretkijoukot eivät olleet kurinalaisia
- Paavi Urbanus ja ensimmäinen ristiretki
- Latinalainen roskajoukko ryösti Konstantinopolin 1204
- Bysantin keisarikunnan elämä oli jakautunut ennen vuotta 1204
- Konstantinopoliin nimitettiin latinalainen patriarkka
- Konstantinopolin patriarkka valitaan Nikeassa
- Konstantinopolin tuhoaminen synnytti bysanttilaisten vihan latinalaisia kohtaan
IV BYSANTIN KIRKON KANONINEN PERUSTA
- EKUMEENISET KIRKOLLISKOKOUKSET ILMAISEVAT KIRKON EREHTYMÄTTÖMYYTTÄ
- Kirkolliskokousten isät toteuttivat toiminnassaan Kirkon terapeuttista metodia
- Pyhät kanonit ovat pelastuksen lääkkeitä
- Ortodoksisen kanonisen lain tutkimus omaksui 1800-luvulla modernin läntisen lakiteorian
- Pyhät kanonit ovat Pyhien Isien tekstejä
- Pyhien kanonien traditio
- Pyhät kanonit ovat hengellisyyden hedelmiä
- Miestä ja naista kutsutaan avioliitossa Jumalan luovaan toimintaan
- Pyhä kanonit ovat uskovalle hengelliseksi parantumiseksi
- Bysantin kanoninen lainsäädäntö perustuu Kirkon pyhyyteen
- Munkki Gratianus toi läntiseen kanoniseen perinteeseen logiikan ja järjen korostuksen
- Kirkon ekonomia-periaatteesta
- Bysantin kanoninen traditio on kreikkalainen ilmiö
- Papiston perusteellinen kanonisen lain tuntemus oli Bysantissa harvinaista
- Oikea laulu kuvaa oikeata uskoa
- Bysanttilaisen kirkkomusiikin tehtävänä on syventää ihmisten hengellistä elämää
- Piispa on kutsuttu elämään Kristuksen ikonina
- Piispa hengellisenä isänä
- KIRKKO OLI KRISTITTYJEN ELÄMÄN KORKEIN ARVOVALTA
- Kristinusko perustui yhteisöön
- Kristillisen kulttuurin historia on kaikkea muuta kuin idylli
- KEISARI JA KIRKKO
- Bysantin kirkko ei tunnustanut keisarin ehdotonta valtaa hengellisissä asioissa
- Kristinuskosta muodostui 300-luvun lopulla Rooman keisarikunnan virallinen uskonto
- Bysantin keisarilla oli erityistilanteissa valta kumota lakeja ja kanoneja
- Keisarin jumaloimisen hellenistiset juuret
- Justinianos solmi läheiset suhteet Rooman paaviin
- Justinianoksen lait rajoittivat yleisesti rehottanutta prostituutiota
- Prokopioksen Salainen Historia
- Justinianoksen toimintaa innoitti kirkollinen mielenkiinto
- IKONOKLASTINEN RIITA
- Ikonoklasmi merkitsi paluuta kristillisyyttä edeltävään hellenismiin
- Kristuksen syntyminen ihmiseksi julistaa salattua ja lähestymätöntä Jumalaa
- Ikonoklastit kielsivät Kristuksen ihmisyyden
- Pyhien ikonien kieltäminen on perkeleen aiheuttamaa harhaa
- Ikonoklastinen ajattelu kehittyi kirjalliseen muotoonsa vasta Konstantinos V:n hallituskaudella (741-775)
- Luostareita muutettiin sotilaiden parakeiksi
- Nikean seitsemäs ekumeeninen kirkolliskokous tuomitsi Hierian valheellisen kirkolliskokouksen
- Ikonoklasmin tappio merkitsi luostarielämän voittoa
- Bysanttilainen ikonografia on pyhää taidetta
- ALEKSIOS I KOMNENOS JA KIRKKO
- Aleksios haastoi kirkon taisteluun yhteiskunnallisesta arvovallasta
- Kirkon omaisuuden takavarikoiminen
V KIRKON PARANTUMISEN TEOLOGIAA
- PYHITTÄJÄ JOHANNES SIINAILAINEN HENGELLISEN MURHEEN OPETTAJANA
- Pahat henget tekeytyvät usein valkeuden enkeleiksi
- Hiljaisuus edellyttää kilvoittelijalta nöyryyden harjoittamista
- Kyyneleet ovat tie askeetin itsetuntemukseen
- Pyhittäjä Johannes oli hengellisen elämän realisti
- PYHITTÄJÄ MAKSIMOS TUNNUSTAJA: BYSANTTILAINEN ASKEETTI JA TEOLOGI
- Kirkon uskon tunnustajat paavi Martinus ja pyhittäjä Maksimos
- Kristillisen rakkauden ja armeliaisuuden opettaja
- Jumalalliset hyveet muokkaavat askeetin mieltä Jumalan rakastamiseen
- Pyhä Eukaristia on Jumalan Valtakunnan Mysteerio
- Pyhittäjä Maksimoksen teologia heijastaa Kristuksen mysteeriota
- PYHÄ GREGORIOS PALAMAS HENGELLISEN PARANTUMISEN TEOLOGI
- Gregorios valitsi luostarielämän
- Hesykasmissa hengellinen tieto yhdistyi käytännön kristillisen elämän kokemukseen
- Teologiasta tuli lännessä yliopistollinen oppiaine
- Askeesi on valmistautumista jumaloitumiseen Pyhässä Hengessä
- Ihmisessä yhdistyvät sielullisuus ja ruumiillisuus
- Munkki Barlaam lähestyi teologiaa rationaalisesti
- Ortodoksinen teologia ei ole filosofiaa
- Jumalan kokeminen ylittää kaiken luonnollisen tiedon
- Pyhä Gregorios Palamas - Kirkon opettaja ja teologi
- Kirkon sosiaalisuus on pyhän hiljaisuuden hedelmää
- Rahan rakastamisen himo on kyltymätön
- Rahan rakastamisen himo vaikuttaa sekä rikkaassa että köyhässä ihmisessä
- Luostarielämä alkaa luopumisesta ja kuuliaisuudesta
- Paasto on vanhempi kuin laki
- Kristus on meille esikuva valvomisesta
- Himot ja jumalattomuus avaavat oven toinen toisilleen
- Synti on hengellisen elämän sairautta
- Ihminen on psykosomaattinen olento
- Ihmisen luotiin pienoismaailmaksi
- Ihmisen psykosomaattisista sairauksista
- Dogma ja teologia merkitsevät Kirkon lääkkeitä
- Ortodoksinen Teologia ja filosofia edustavat kahta erilaista maailmaa
- Pyhä Gregorios - Pyhien Mysteerioiden Teologi
- Augustinus kehitteli teologisen metodin, joka kielsi ihmisen teosiksen
- Latinalaisessa kirkossa kadotettiin kristillisen mysteerion alkuperäinen merkitys
- Sielun ylösnousemus alkaa pyhässä kasteessa
- Kokemuksellista teologiaa
- Kirkon Tradition Teologi
- Ortodoksinen teologia on kokemuksellista ja ilmoituksellista
- Pyhä hesykastipiispa Markus Efeosolainen 309
- PATRISTINEN PERINNE MERKITSEE KIRKON TERAPIAA
- Ortodoksinen teologia on hengellisen parantumisen tiedettä
- Materialismi on aikamme uskonto
- Maallistuminen vääristää Kirkon elämän
- Professori John Romanides palautti ortodoksien tietoisuuteen Pyhien Isien empiirisen teologian
- Rippi-isä on Kirkon terapeutti
- Ortodoksinen kirkko on jakamaton Kristuksen Kirkko
- Katumuksen mysteerio on hengellisen eheytymisen areena
- Sielun puhdistaminen tarkoittaa mielen keskittämistä sydämeen
- Kirkon sosiaalinen tietoisuus kasvaa yhteisestä eukaristisesta rukouksesta
- Ortodoksinen kirkko on poliklinikka
- Ihminen ilman Jumalaa on täynnä epätoivoa
- Lapsiin ja nuoriin kohdistuu monenlaisia väkivallan muotoja
- Yhteiskunnassa on levinnyt laajalle lasten emotionaalinen hylkääminen
- Ortodoksinen kasvatus on suurten haasteiden edessä
- Ortodoksinen kirkko on hengellisen kasvamisen yhteisö
- Rakkaus kasvaa Pyhän Kolminaisuuden salaisuudesta
- Ortodoksinen Teologia on terapeuttista tiedettä
VI ORTODOKSISEN TEOLOGIAN LÄNTISIÄ VAIKUTTEITA
- Pyhittäjät Nil Sorski ja Maksimos Kreikkalainen ortodoksisuuden puolustajina Venäjällä
- Pyhittäjä Maksimos Kreikkalainen tunsi laajasti Kirkon historiaa ja kulttuuria
- Ortodoksisen mielen läntinen vankeus Venäjällä
- Pietari Suuri kielsi kirkon itsenäisyyden ja oikeudet
- Pietari Suuren aikakaudessa oli jotakin demonista
- Tsaari Aleksanteri I tunnusti eräänlaista kristinuskon sekamuotoa
- Latinalaisvaikutteisella kouluteologialla ei ollut juuria venäläisessä elämässä
- Patristinen Teologia julistaa Kirkon elämää
- Kreikkalainen hengellisyys saavutti aallonpohjan 1700-luvulla
- Kirkon teologian luopumus muutti pelastuksen evankeliumin uskonnoksi
VII PÄÄTELMIÄ
- Yksi Jumala, yksi keisarikunta ja yksi Kirkko
- Kirkko vaikutti Bysantissa sosiaalisena omanatuntona
- Ortodoksinen teologia perustuu elämään ja tekoihin
- Ihmiselämän päämääränä on hengellinen parantuminen
- Bysanttilainen teologia sitoutuu ihmisen askeettiseen kohtaamiseen
- Ortodoksinen teologia on terapeuttista tiedettä
- Kirkon pyhyys kasvaa Jumalan pyhyydestä
- KIRJALLISUUTTA