Bysanttilaiset sävelmät

Katso: Bysanttilaiset sävelmät Ortodoksi.netissä

Huomioita koskien bysanttilaisia sävelmiä

Olen laatinut melodiat näihin bysanttilaisiin sävelmiin perinteisen bysanttilaisen melodiikan mukaan. Tavallaan ne siis ovat omia sävellyksiäni, mutta bysanttilaista melodista perinnettä ja bysanttilaisia formulasääntöjä kunnioittavia: niinpä musiikkia voidaan hyvällä omallatunnolla kutsua bysanttilaiseksi, ja allekirjoittanut on tehnyt vain sovitustyön. Näin olen saanut melodiat paremmin soveltumaan suomen kieleen, sillä valmiisiin melodioihin suomenkielisten sanojen istuttaminen voi tuottaa äärimmäisen huonon lopputuloksen. Pyrin lisäämään musiikkia sivustolle mahdollisimman paljon, mahdollisuuksien mukaan myös suomenkielistä informaatiota bysanttilaisesta laulusta yleensä. Tämä ortodoksisen kirkon vanhin elävä musiikkiperinne on edelleen melko vieras Suomen ortodokseille.

Ennen kuin bysanttilaiseen musiikkiin perehtymätön laulaja alkaa tutustua näihin sävelmiin, kannattaa kiinnittää huomiota seuraaviin asioihin:

Notaatio

Olen laatinut melodiat nykybysanttilaisella neumikirjoituksella. Nuottitranskriptiot ovat vain suuntaa-antavia, joten suosittelen kaikille neumikirjoituksesta laulamista – neumikirjoitus ei ole vaikeaa opetella, ja siinä on monia etuja verrattuna nuottikirjoitukseen:

1. Nuottikirjoitus ei pysty ilmaisemaan tarkkaan bysanttilaisten asteikkojen virityksiä tai melodioiden esitysmerkkejä
2. Nuottikirjoitus ei ilmaise bysanttilaisen musiikin teologista sisältöä neumikirjoituksen tavoin. Neumikirjoituksella voidaan kirjoittaa vain kahdeksansävelmistön eli Oktoekhoksen mukaista musiikkia
3. Nuottikirjoitus absoluuttisuudessaan ehkäisee usein neumikirjoitukseen sisältyvän bysanttilaisen laulun improvisatorisen ominaisluonteen
4. Bysanttilainen laulu on helpompi oppia neumikirjoituksen avulla, sillä se koostuu tietyistä formuloista, jotka on helppo oppia tunnistamaan neumiyhdistelmän perusteella
5. Nuottikirjoitus rohkaisee laulajaa liiallisen klassiseen äänenkäyttöön
6. Neumikirjoitus avaa koko bysanttilaisen musiikin aarreaitan laulajan käyttöön

Nuottitranskriboinnissani olen pyrkinyt kuvaamaan olennaisimmat esitykselliset seikat jotka vaikuttavat rytmiin ja sävelkorkeuteen. Kaikki tämä on kuitenkin ohjeellista ja oman tulkintani mukaista. On myös muistettava, että bysanttilaisessa musiikissa ei ole absoluuttista sävelkorkeutta, joten melodiat ovat vapaasti transponoitavissa mille korkeudelle tahansa.

Olen tämän tekstin lopussa antanut linkkejä, joissa voi itsenäisesti opiskella neumikirjoitusta. Kursseilla Suomessa voi opiskella neumikirjoitusta mm. Valamon kansanopiston bysanttilaisen laulun kurssilla 1.-5.8.2007. Tällä sivustolla mahdollisesti julkaistaan myöhemmin suomenkielinen bysanttilaisen neumikirjoituksen opas.

Viritys

Kuten mainitsin edellä, jotkin viritykset nuottitranskriptioissa poikkeavat suuresti länsimaisista. Tähän kuuluu ns. 2. ekhoksen kromaattinen asteikko, jota joskus käytetään myös plagaalisessa 2. ekhoksessa. Siinä transkriboitu A-sävel sijoittuu As- ja A-sävelten väliin: tarkemman teoreettisen selvityksen voi lukea osoitteesta stanthonysmonastery.org Muissa asteikoissa länsimainen viritys on melko lähellä totuutta.

Laulutapa

Bysanttilainen äänenkäyttö poikkeaa länsimaisesta: enempää tätä lienee turha lähteä selvittämään näin kirjallisesti. Bysanttilainen laulu on suullisen perimätiedon kautta välittyvää taidetta. Niinpä pyrin liittämään sovituksiini myös ääninäytteet. Itse melodian lisäksi voidaan laulaa ison-nimistä säestysääntä, joka nuottitranskriptioissa (ja myös neuminotaatiossa) merkitään sävelnimin melodian yläpuolelle: Un-merkintä (neumeissa (M)) tarkoittaa, että ison kulkee melodian kanssa unisonossa. Ison voidaan laulaa joko jollain vokaalilla tai samalla tekstillä kuin melodia.

Toivon, että nämä pienet huomiot auttavat soveltamaan näitä sävelmiä jumalanpalveluselämässä. Bysanttilainen melodiikka periytyy 1500 vuoden takaa ja on näin vanhinta kirkkomme musiikkiperinnettä. Luonnollisesti kaikki palaute on tervetullutta, sekä koskien itse sovituksia että niiden käyttöä jumalanpalveluksissa. Yksiäänisyys on valtavan suuri voimavara kirkkokuoroillemme, joissa usein ei ole kaikkia neliäänisen satsin ääniä saatavilla – eikä täydellinen neliääninen kuorokaan ole yksiäänisyyden “este”. Kuten ensimmäinen bysanttilaisen laulun opettajani sanoi: “Bysanttilainen laulu ei ole hiljaisuuden vastakohta, vaan pikemminkin se syventää hiljaisuutta – sen tähden laula herkästi ja rukoillen, varovasti yhtä ääntä kuunnellen. Yksiäänisyys luo kuoron keskuuteen valtavan rukouksen voiman.”

Jaakko Olkinuora

Lähteet ja linkkejä

Katso myös