Damaskin (igumeni)
Ortodoksi.netista
Laatokan saarella sijainneen Valamon Kristuksen kirkastumisen luostarin johtajana toimi vuosina 1839-8 (Laatokan) Valamon luostarin suuruuden luojana tunnettu igumeni Damaskin (siviilinimeltään (Damian Kononoff).
Hän syntyi 22.10.1795 Repenkin (Репенки) kylässä, Staritsan (Старицкий уезд) piirissä, Tverin (Тверское наместничество) alueella Venäjällä ja meni silloin igumeni Innokentin [Иннокентий (Моруев)] johtamaan Valamon luostariin lopullisesti 1819 noviisiksi noin 24-vuotiaana. Vuonna 1825, pian sen jälkeen, kun hän oli vanhojen luostarisääntöjen mukaan täyttänyt 30 vuotta, hänet vihittiin munkiksi nimellä Damaskin.
Damaskin haaveili erakkoelämästä, jonne hän sitten pääsikin hänen hengellisen ohjaajansa skeemapappismunkki vanhus Jevfimin (1769-1829) vetäytyessä vanhuuden vuoksi pääluostariin. Damaskin siirtyi ensin Valamon Suureen skiittaan ja pian sen lähellä sijaitsevaan askeettiseen erakkomajaansa, jossa hän teki käsitöitä, jäljensi isien kirjoituksia, kilvoitteli ja rukoili nukkuen valmistamassaan ruumisarkussa.
Vuonna 1833 hän siirtyi Suuren skiitan isännäksi, mistä hän sitten vuoden kuluttua palasi erakkoelämään, joka kuitenkin keskeytyi luostarissa vallitsevien epävakaiden olojen vuoksi. Igumeni Innkentin (1743-1828) johtajakauden 1801-23 luostaria johti sittemmin tapaturmaisesi kuollut igumeni Jonafan 1923-30 [Иоанафан (Здобин)] (1816-1891), sitten igumeni Varlaam 1830-33 [Варлаам (Давыдов)] (1766-1849) ja vielä Konevitsan luostarista veljestön mielipiteen vastaisesti siirretty igumeni Benjamin [Вениамин (Мануйлов)] 1833-39, minä aikana epäsopu ja kiistat veljestön keskuudessa kärjistyivät ja apuun tarvittiin voimakas johtaja.
Munkki Damaskin vihittiinkin sitten hänelle itselleen yllätyksenä silloisen luostarin valvojan, arkkimandriitta Ignatin (18+7-1867), myöhemmin kanonisoidun pyhittäjä Ignati Brjantšaninovin aloitteesta ja toimesta 1839 ensin pappismunkiksi ja heti perään igumeniksi Valamon luostariin 44 vuoden ikäisenä, tehtävään nähden melko nuorena ja useita päteviä kanditaatteja sivuuttaen.
Igumeni Damaskinin johtamiskaudella 1839-81 sijoittui monia vaikeita vuosia, mutta myös valtaisaa kehitys- ja rakennuskautta. Hänen aikanaan rakennettiin kuusi skiittaa kirkkoineen ja muine rakennuksineen: Nikolaoksen, Aleksanteri Syväriläisen, Johannes Kastajan, Eliaan, Konevitsan ja Avrami Rostovilaisen skiitat. Hänen aikanaan nousu saarelle myös kaksikerroksinen hotelli, vesijohtolaitos ja talli ja viimeisenä työnään vielä kivikirkko hautausmaalle.
Igumeni Damaskinia on luonnehdittu lahjakkaaksi ja moniosaavaksi ihmiseksi. Sen lisäksi hän oli käytännöllinen ja johtajana vaadittavan ankarahenkisyyden sisällä oli kuitenkin syvällinen ja hengellistä elämää viettävä munkki, jonka ohjattavista luostarin asukkaista tuli myöhemmin mm. seuraavat Valamon igumenit: Jonafan [Ионафан (Дмитриев), 1881-91], Gabriel [Гавриил (Гаврилов), 1891-1903] ja Vitali [Виталий (Батраков), 1903-05].
Vuonna 1871 hän useiden tarmokkaiden luostarivuosien jälkeen sairastui ja halvaantui ja luostariin perustettiin väliaikainen hallintoryhmä, joka pitkälti hoiti ainakin isä Damaskinin viimeisten vuosien ajan luostarin johtamista.
Igumeni Damasksin kuoli sairauden heikentämänä 23.1.1881 hänet on haudattu perustamallee uudelle Valamon saaren hautausmaalle.
HAP, 24.9.2021