Ehkäisy

Lähtökohtaisesti avioliiton tulisi olla avoin lapsille. Näin ortodoksinen kirkko opettaa. Sen tuo kauniisti ilmi avioliiton sakramentin monet rukoukset. Tässäkin kysymyksessä avioliitto on se itsestäänselvä tausta kysymykselle.

Pieni ero on huomattavissa ortodoksisen kirkon ja katolisen kirkon opetuksissa. Molemmat ovat hyvin samankaltaisia opetuksissaan, mutta ortodoksinen kirkko korostaa koko avioliiton olevan avoin lapsen saamiselle. Sen sijaan katolinen kirkko taas usein tuntuu korostavan juuri sukupuoliyhteyden merkitystä lapsen saamisessa. Kyse on sävyerosta, mutta toki sillä on suurikin merkitys käytännön elämän tasolla.

Ortodoksinen kirkko ei ole kategorinen jokaisen sukupuoliyhteyden suhteen ja tässä mielessä se jää "makuhuoneen oven ulkopuolelle" (lause on muuten joskus käytössä mitä ihmeellisimmissä yhteyksissä ja joskus hyvin ei-ortodoksisella päämäärällä).

Avioliiton on oltava avoin lapsen saamiselle, sillä se on sen yksi tärkeimmistä tarkoituksista. Vaikkei tämä kuitenkaan ole ainoa tarkoitus on tämä niin kutsuttu "perusavoimuus" oltava. Ehkäisy on siinä mielessä hyväksyttävää, muttei "millä hinnalla hyvänsä". Se ei ole ortodoksisen kirkon opetuksen mukaista silloin jos avioliitosta yritetään täysin ja aina eristää lapsensaannin mahdollisuus.

Kaikki ehkäisy ei kuitenkaan sovi. Perusero tehdään abortoivan ja ei-abortoivan ehkäisyn välillä. Vain jälkimmäinen on sallittu. Jo alussa olevaa elämää ei saa tietoisesti ja tahallaan keskeyttää.

Nykyään saa hyvää tietoa, neuvoa ja opastusta ehkäisystä moneltakin eri taholta. Jokainen pari löytää varmaan eettisesti kestävän ja itselleen sopivan ehkäisymuodon. On kuitenkin muistettava, etteivät lapset ole "ehkäistävä" tai "torjuttava" asia, vaan suuri lahja.

isä Lars Ahlbäck