Eulalia Barcelonalainen
Ortodoksi.netista
Marttyyri Eulalia asui Espanjassa lähellä Barcionumin (nykyisen Barcelonan) kaupunkia ja vanhemmat kasvattaivat häntä jumalanpalveluksissa kristityksi. Jo 14-vuotiaana neitokainen vietti aikaansa vanhempiensa kotona muiden ikäistensä kanssa rukouksessa, Pyhien kirjoitusten lukemisessa ja käsitöitä tehden.
Keisarien Diocletianuksen (284-305) ja Maximianin (305-311) aikana kristittyjä vastaan harjoitettiin julmaa vainoamista ja etenkin silloin, kun kuvernööri Dacian saapui Barcionumiin vapauttaakseen sen kristityistä. Kuultuaan asiasta Eulalia karkasi salaa kotoaan yöllä ja meni aamulla kaupunkiin, työntyi läpi ihmisjoukon ja tuomarin pakottaessa ihmisiä luopumaan todellisesta Jumalasta ja uhraamaan paholaisia se sijaan, hän rohkeasti tuomitsi tuomarin teot.
Dacian käski riisua tyttö ja lyödä häntä sauvoilla, mutta Eulalia kärsi huutamatta kidutuksen ja sanoi tuomarille, että Herra vapauttaa hänet tuskista. Vainoojat sitoivat marttyyrin puuhun ja repivät hänen ihoaan rautaisilla kynsillä ja polttivat hänen haavojaan soihduilla.
Dacian kysyi kärsimysten aikana pyhältä: ”Missä on sinun Jumalasi, ketä sinä olet kutsunut apuun?” Eulalia vastasi, että Herra on hänen vierellään, mutta epäpuhtaudessaan oleva Dacian ei voinut nähdä häntä. Pyhän rukoillessa: ” Mutta Jumala on auttajani, Herra on minun tukeni.” (Ps. 54:4), soihtujen liekit kääntyivät takaisin kiduttajiin päin ja ne putosivat maahan.
Marttyyri Eulalia alkoi rukoilla, että Herra ottaisi hänet luokseen taivaaseen ja tätä rukoillessa hän kuoli. Ihmiset näkivät valkoisen kyyhkyn tulevan hänen suustaan ja lentävän taivaalle. Sitten äkillinen lumimyrsky peitti marttyyrin paljaan ruumiin kuin valkoinen vaate (pyhän muistopäiväksi onkin merkitty aikanaan myös joulukuun 10. päivä, joka lienee lumen kannalta oikeampi päivä).
Kolme päivää myöhemmin Eulalian vanhemmat tulivat paikalle ja itkivät hänen kidustuspaikalla roikkuvan ruumiin äärellä, mutta olivat toisaalta myös iloisia siitä, että heidän tyttärensä luettiin näin puhien joukkoon. Kun he ottivat pyhän Eulalian ruumiian alas, kristitty, nimeltään Felix, sanoi ilon kyyneleet silmissään: ”Neitokainen Eulalia, sinä olet ensimmäinen meistä, joka voitti itselleen marttyyrin kruunun.”
Pyhä Felix itse hyväksyi pian oman kuolemansa Kristuksen edestä ja häntä muistellaan myös tänä samana päivänä eli elokuun 22. päivänä.
Ortodoksi.net
22.8.2019