Eutanasia
Ortodoksi.netista
Jumalanpalveluksissa rukoillaan "kristillistä, kivutonta, rauhallista" kuolemaa. Lähestyvä kuolema on ihmisen elämässä "merkittävä hengellinen vaihe".
Ortodoksinen kirkko suhtautuu kielteisesti eutanasiaan. Tietenkin se ymmärtää että elämän loppuvaiheita on lukuisia ja moninaisia muodoltaan, mutta lyhyesti ilmaistuna, eutanasia ei ole vaihtoehto. Parisen huomiota.
Eutanasian sijaan korostetaan saattohoitoa ja sielunhoitoa. Hoidon tullessa päätökseensä on siirryttävä kivun ja muiden oireiden lievittämiseen. Tilalle tulisi siis astua palliatiivinen tuki (anestesia, muu hoiva ja sosiaalinen sekä psykologinen apu) ja pastoraalinen hoiva (sielunhoito, sakramentit ja muut pyhät toimitukset).
Läsnä kuolevan luona on toivottavasti läheisiä ja muita ystäviä, eikä häntä jätetä yksin. Tällä pyritään arvokkaaseen ja kunnialliseen elämän loppuun. Potilas voi kokea maallisen elämänsä viimeiset ajat käännekohtana. Siihen liittyy elämänvaelluksensa pohtimista ja katumus. Se on mullistavaa myös läheisille.
Olisi toivottavaa, että kaikille parantumattomasti sairaille jotka lähestyvät kuoleman hetkeä tarjottaisiin saattohoitoa ja että omaiset saisivat ammattimaista tukea. On myös huomioitava että kaikista ikääntyvistä ja sairaista tulee pitää huolta jo kauan ennen kuolemaa.
Enemmän aiheesta voi lukea usealla taholla. Arkkipiispa Leo on Ortodoksinen kirkko ja eutanasia -kirjoituksessan ottanut kantaa asiaan. Nurmeksen ortodoksisen seurakunnan kirkkoherra Andrei Verikov on pohtinut asiaa ja muuta Saattohoito ja arvokas kuolema ja Asiaa eutanasiasta -kirjoituksissaan. Ajateltavaa saa myös pappi Georgi Tšistjakovin (k. 2007) Miksi Jumala salli kärsimyksen ja kuoleman? -kirjoituksesta.
Teksti julkaistu alun perin Sana papilta blogissa, joka löytyy osoitteesta http://sanapapilta.blogspot.fi/.