Toiminnot

Heimo, uskonto ja isänmaa (väitöskirja)

Ortodoksi.netista

Väitöskirjan kansi
Aarne Ylä-Jussila: Heimo, uskonto ja isänmaa – Kirkollinen kansallistamistoiminta Itä-Karjalassa 1941-1944
ISBN 978-952-61-3568-7
Kustantaja ja julkaisija: Itä-Suomen yliopisto (Disserdations in Edication, Humanities and Theology N:o 159)
Julkaisuvuosi: 2020
Sivumäärä: 367 sivua
Koko: 250 x 175 mm
Sidos: liimasidottu / pehmytkantinen

Lue lisää väitöskirjasta sivulta: Uskonnollinen valistustyö Itä-​Karjalassa loi jännitteitä kansankirkkojen välille jatkosodan aikana

Väitökirja netissä PDF-tiedostona: Heimo, usko ja isänmaa (väitöskirja)

Sisällysluettelo

  • TIIVISTELMÄ
  • ABSTRACT
  • ALKUSANAT
  • 1 JOHDANTO
    • 1.1 Itä-Karjalan kirkollisen kansallistamistoiminnan lähtökohdat
    • 1.2 Tutkimustehtäva, tutkimuksen rajaus ja käsitteistö
    • 1.3 Tutkimuksen menetelmä ja lähteet
    • 1.4 Aiempi tutkimus
  • 2 KIRKOLLISEN TOIMINNAN KÄYNNISTYMINEN ITÄ-KARJALASSA KESÄLLÄ 1941
    • 2.1 Barbarossa-suunnitelma herättää toiveita Itä-Karjalan valtauksesta
    • 2.2 Hyökkäys Itä-Karjalaan avaa mahdollisuudet heimokansalliselle valistustoiminnaIle
    • 2.3 Vuokkiniemen kokous antaa julistuksen Itä-Karjalan liittymisestä Suomeen
    • 2.4 Itä-Karjalan sotilashaIlinto perustetaan
    • 2.5 AKS saa sotilashallinnon alaisen valistusosaston hallintaansa
    • 2.6 Ensimmäiset suunnitelmat kirkollisen työn käynnistämisestä Itä-Karjalassa
    • 2.7 Kenttäpapisto ryhtyy oma-aloitteisesti kastamaan ja valistamaan itäkarjalaisia
    • 2.8 Kirkollisasiaintoimisto aloittaa toimintansa ristiriitaisten näkemysten vallitessa
      • 2.8.1 Suursuomalaismielisen papiston tavoitteena mahdollisimman luterilainen Itä-Karjala
      • 2.8.2 Opetusministeriö pitää kummankin kirkon toimintaa Itä-Karjalassa tärkeänä
      • 2.8.3 Ortodoksit torjuvat luterilaisten johtavan roolin itäkarjalaisten valistamisessa
  • 3 KASTEKIELTO SYKSYLLÄ 1941
    • 3.1. Valistustyön alue laajenee Aunukseen
    • 3.2 Luterilaisten ja ortodoksien erimielisyydet kärjistyvät
      • 3.2.1 Kuoppalan suunnitelma sielunhoitotyöstä Itä-Karjalassa
      • 3.2.2 Ortodoksien huoli Itä-Karjalan tilanteesta syvenee
      • 3.2.3 Ortodoksisen kirkollishallituksen kannanotto Kuoppalan suunnitelmaan
      • 3.2.4 Aamun Koitto puolustaa ortodoksien ensisijaista oikeutta toimia Itä-Karjalassa
    • 3.3 Kenttäpiispa määrää kastekiellon tilanteen rauhoittamiseksi
    • 3.4 "Syvärin kirkolliskokous" haluaa itäkarjalaiset luterilaisen kirkon yhteyteen
    • 3.5 Kasteohjeet laaditaan ja kastekielto päättyy
  • 4 TUNNUSTUKSETTOMAN TOIMINNAN AIKA TALVELLA 1941 – 1942
    • 4.1 Ortodoksit vastustavat uusia kasteohjeita
    • 4.2 Kirkollinen toiminta vahvistuu erimielisyyksistä huolimatta
    • 4.3 Valistustyön toimintaympäristö suomalaisten hyökkäyksen päätyttyä
    • 4.4 AKS uskoo suomalaisuuden ja kristillisyyden voittoon Itä-Karjalassa
    • 4.5 Suomalaisten pappien ensimmäinen talvi itäkarjalaisen kansan keskuudessa
      • 4.5.1 Papit otetaan pidättyvän ystävällisesti vastaan
      • 4.5.2 Uskonnollisen ja kansallisen valistustyön haasteet ja toimintatavat
      • 4.5.3 Erimielisyyksiä valistustyön toimintatavoista
      • 4.5.4 Pyhäkköjen ja hautausmaiden kunnostusta
      • 4.5.5 Epätietoisuutta kansallisen väestön todellisesta suhtautumisesta "uusiin isäntiin"
    • 4.6 Venäläisen väestön sielunhoito jää vähälle huomiolle
    • 4.7 Tunnustuksettomuuden vaatimus aiheuttaa vakavia riitoja
    • 4.8 Vapalahti yrittää löytää uudenlaista ratkaisua kirkollisten olojen järjestelyyn
    • 4.9 Mannerheimin uskontokäsky lopettaa tunnustuksettomuuden ajan
  • 5 KIRKOLLISEN TOIMINNAN VAKIINTUMINEN JA ORTODOKSIEN ASEMAN VAHVISTUMINEN VUOSINA 1942 – 1943
    • 5.1 Kansallismielisyys vahvistuu ortodoksipappien toiminnassa
    • 5.2 Luottamuspula luterilaisten ja ortodoksien välillä jatkuu
    • 5.3 Nuorisotyö vahvistuu
    • 5.4 Papit kantavat huolta väestön mielialasta
    • 5.5 Suurkarjalainen linja vahvistuu ortodoksisten pappien veljeskokouksessa
    • 5.6 Sotilashallinnon papit kokoontuvat Äänislinnassa
      • 5.6.1 Vanhat epäluulot nousevat esiin papiston yhteisessä kokouksessa
      • 5.6.2 Laantunut innostus heijastuu luterilaisten pappien kokouksen ilmapiiristä
      • 5.6.3 Ortodoksipapit kokoontuvat isänmaallisessa ja suurkarjalaisessa hengessä
    • 5.7 Ortodoksinen kirkollishallitus lähettää valituskirjelmän sotilashallintokomentajan neuvottelukunnalle
    • 5.8 Valtaosa itäkarjalaisista valitsee ortodoksisen kirkon
  • 6 KIRKOLLISEN TOIMINNAN PÄÄTTYMINEN JA SUOMALAISTEN VETÄYTYMINEN ITÄ-KARJALASTA VUONNA 1944
    • 6.1 Ortodoksien toiminta jatkuu oman kirkollisasiaintoimiston alaisuudessa
    • 6.2 Ortodoksisten jumalanpalvelusten kielikysymys aiheuttaa ristiriitoja
    • 6.3 Suomalaiset valmistautuvat jättämään Itä-Karjalan
    • 6.4 Suomalaisjoukot vetäytyvät Itä-Karjalasta
  • 7 TUTKIMUSTULOKSET
  • LIITTEET
  • LÄHTEET JA KIRJALLISUUS
  • HENKILÖHAKEMISTO
  • SUMMARY
  • TAULUKOT
    • Taulukko 1: Itä-Karjalan kansakoululaisten kuuluminen uskontokuntiin 15.10.1943
    • Taulukko 2: Itä-Karjalan kansakoululaisten alueittainen uskontokuntajakauma 15.10.1943
    • Taulukko 3: Itä-Karjalan uskontokuntien jäsenmäärät ja osuus vapaasta väestöstä1.1.1944
    • Taulukko 4: Itä-Karjalan uskontokuntien jäsenmäärät kansallisuuksittain ja osuus vapaasta väestöstä 1.1.1944