Henrik Suomalainen
Ortodoksi.netista
(Photo © Manuel Prado)
Marttyyripiispa Henrik (Henricus) Suomalainen on roomalaiskatolisen kirkon kunnioittama, 1100-luvulla Suomessa vaikuttanut piispa. Hänen historiallisesta olemassa olostaan on joskus kiistelty ja yksi oletus on, että hän olisi ollut Uppsalan apulaispiispa, joka mahdollisesti johti tuohon aikaan tapahtunutta läntisen Suomen roomalaiskatolista lähetystyötä. Ortodoksinen kirkko ei muistele piispa Henrikiä oman kirkkonsa pyhänä, vaikka tammikuussa 2010 ortodoksisten piispojen toimesta paaville vietiinkin suomalaisen piispan maalaama ikoni piispa Henrikistä.
Englantilainen Uppsalan piispa
Ilmeisesti englantilainen piispa Henrik on ajoitettu eläneeksi ajanjaksolle ennen vuotta 1151-1158, mille ajalle sijoittunee hänen kuolemansa. Kuolema on Pyhän Henrikin legendan ja kansanomaisen surmavirren mukaan kuvattu Lalli-nimisen suomalaisen murhamiehen (latinalainen versio) tekemäksi Köyliönjärven jäälle. Toinen olettamus on, että Lalli olisikin ollut piispan pakkokestityksestä suuttunut talonpoika (suomalainen versio) Nousiaisissa.
Tietojen oikeellisuutta haittaa se, että kaikki tiedot Henrikistä ja hänen elämästään ovat varsin myöhäsyntyisiä, varhaisimmatkin niukat tiedot ajoittuvat 1200-luvun lopulle eli noin sata vuotta tapahtumien jälkeen. Tuohon aikaan ei ollut modernia tiedonvälitystä eikä tietojen tallentamista ja monet asiat perustuivat suulliseen perimätietoon ja erilaisiin lauluihin ja joskus myös kronikoihin, joissa asiat saattoivat muuttua tai ainakin glorifioitua eri tavoilla - riippuen tietysti laulujen tai kronikoiden tekijöiden taustasta ja laulujen ja kronikoiden niiden tarkoituksesta.
Ns. ensimmäisen ristiretken "tuote"
Piispa Henrikin Suomeen tulo liittyy ns. ensimmäiseen ristiretkeen, jonka historiallisuutta tai ainakin ajankohtaa myös epäillään. Ristiretken ajankohdaksi on arvioitu vuosia 1150-1157, monessa lähteessä se on sijoitettu vuoteen 1155. Joka tapauksessa erilaisten legendojen mukaan Ruotsin kuningas Eerik ja Uppsalan piispa Henrik saapuivat Suomeen levittämään roomalaiskatolista kristinuskoa.
Asioiden hahmottamista haittaa suuresti tuon ajan monenlainen hajanaisuus niin kirkon kuin valtion puolella. Monet arkeologiset tutkimukset todistavat Suomen olleen kristillinen jo tuolloin ns. ensimmäisen ristiretken aikaan mm. idästä tuleen ortodoksisen kirkon vaikutuksesta. Samoin tuolta ajalta (1150) ei ole todisteita valtiollisen tai kirkollisen elämän järjestäytymisestä. Enemmänkin tällaiset kuningas Eerikin tekemät retket olivat tuohon aikaan "arkipäiväisiä", tuon ajan normaaleja hävitysretkiä Itämeren kansojen keskuuteen, eikä ns. ensimmäinen ristiretki olisi poikennut tällaisesta retkestä. Mahdollista tosin on, että ryöstöretken seurauksena piispa Henrik olisi jäänyt Suomeen ja kokenut em. kohtalon.
Piispan surma
Piispa Henrikin surmaa on arveltu jonkun toisen ihmisen surmaksi, joka sitten on yhdistetty "poliittisista" syistä piispa Henrikiin ja noihin tapahtumiin. Kuten edellä mainittiin, surmasta on lisäksi erilaisia versioita. Tunnetuin lienee piispa Henrikin surmavirren suomalaisille muodostama kuva piispan kestitsemisestä raivostuneesta Lallista, joka lähti yksin tai Pentin ja Uolevin (tai Ollin) kanssa kirves tai lyömämiekka, "laakeri" mukanaan Köyliönjärven jäälle, missä surma sitten tapahtui piispan ollessa reessä. Tuo on siis "enemmän suomalainen" versio aiheesta, "latinalainen versio" aiheesta nimeää Lallin murhamieheksi, jota piispa Henrik rankaisi ja sai sitten kärsiä tästä.
Roomalaiskatolinen pyhä
Vaikka hän ei toiminut koskaan Turussa, piispa Henrikiä pidetään roomalaiskatolisessa kirkossa Turun ensimmäisenä piispana ja hänet on julistettu Turun tuomiokirkon suojeluspyhäksi (-pyhimykseksi) eli patronukseksi. Ensimmäinen asiakirja, jossa Henrikistä puhutaan pyhänä, on paavi Bonifatius VIII:n 1296 kirjoittama kirje.
Yleisen käytännön mukaan kuolinpäivä on nimetty useimmiten pyhän muistopäiväksi. Herikin surmapäivä on legendan mukaan tammikuun 20. päivä, mutta Ruotsissa tuo päivä "oli varattu" jo 200-luvun pyhille Sebastianukselle ja Fabianukselle ja siksi Henrikin muistopäivä siirrettiin tammikuun 19. päivään eli nykyisen suomalaisen kalenterin Heikin päivään. Tosin se alkuun oli Suomessa - jossa noita kahta vanhempaa pyhää ei tunnettu - tammikuun 20. päivä, mutta muistelu yhdenmukaistettiin 1600-luvulla siirtämällä muistopäivä Suomessakin päivää aikaisemmaksi.
Suomen taivaallinen esirukoilija
Henrikistä tuli hiljalleen mm. erilaisista kirkkopoliittisista syistä johtuen keskiaikaisessa Suomessa kirkon symboli, oma pyhä, jonka ympärille voitiin rakentaa vahvempi organisaatio. Tuon ajan suomalaisissa oli vielä vallalla samanlainen usko pyhiin ihmisiin, kuin se on yhä nykyään ortodoksisen kirkon puolella. Pyhää kunnioitettiin monilla tavoin, hänelle annettiin lahjoja ja hänen kauttaan rukoiltiin monia asioita. Jopa testamentteja tehtiin pyhälle Henrikille eli saajana oli usein Sanctus Henricus. Siksi myös kirkolla oli intressiä kasvattaa pyhän kulttia ja kunnioitusta, sillä oli usein ja on yhä nykyäänkin myös taloudellista merkitystä, jonka pyhiinvaeltajat ja pyhää kunnioittavat saavat aikaan.
Nykyinen roomalaiskatolinen kirkko Suomessa kunnioittaa piispa Henrikiä Suomen taivaallisena esirukoilijana. Piispa on antanut nimensä myös Pyhän Henrikin katedraaliseurakunnalle ja hänen pyhäinjäännöksiään säilytetään Helsingin Ullanlinnassa sijaitsevassa roomalaiskatolisen Pyhän Henrikin katedraalin alttarilla. Pyhäinjäännöksistä käytiin muutama vuosi sitten kiista museon ja roomalaiskatolisen kirkon välillä. Museovirasto antoi kyynärvarsireliikin ensialkuun vuonna 2000 viideksi vuodeksi katolisen Pyhän Henrikin katedraalin alttarille, missä se on yhä.
Muistopäivä
Roomalaiskatolinen kirkko muistelee Suomen taivaallista esirukoilijaa, marttyyripiispa Henrikiä aina vuosittain hänen omana muistopäivänään tammikuun 19. päivänä, vaikkakaan häntä ei virallisesti ole julistettu pyhäksi (pyhimykseksi). Toisen kerran häntä muistellaan kesäkuun 18. päivänä, jota pidetään hänen reliikkiensä siirtopäivänä. Ortodoksisessa kirkossa piispa Henrikin muistoa ei muistella.
Luterilainen kirkko otti vuoden 1999 pyhäuudistuksessaan pyhän Henrikin muistopäivän mukaan evankeliumikirjaansa ja Suomen katolisen kirkon kalenterissa kyseisen päivän kohdalla lukee: "Pyhä Henrik, piispa ja marttyyri, hiippakunnan ja koko Suomen suojelija". Pyhää Henrikiä ei juuri tunneta Suomen ja Ruotsin ulkopuolella edes roomalaiskatolisessa maailmassa.
(lähde mm. Heikki Oja: Suomen kansan pyhimyskalenteri)