Herran Taivaaseen astumisen juhlana (opetuspuhe)

Neljäkymmentä päivää pääsiäisen jälkeen Kristus nousi ylös taivaaseen: Jeesus vei opetuslapset ulos kaupungista, lähelle Betaniaa, ja siellä hän kohotti kätensä ja siunasi heidät. Siunatessaan hän erkani heistä, ja hänet otettiin ylös taivaaseen (Luuk. 24:50-51).

Kristuksen taivaaseen astumisen juhla on täynnä Jumalan valkeutta ja kirkkautta. Juhla ilmaisee syvällisesti Kristuksen lihaksitulemisen pyhän salaisuuden. Helatorstai on ihmisluonnon voiton juhla. Se merkitsee universaalista iloa Kristuksessa niin taivaassa ja maanpäällä.

Vapahtajan lähdöstä huolimatta pyhät opetuslapset täytti ilo ja riemu (Luuk. 24:52-53). Herran taivaaseen astumisen juhlan ortodoksisen jumalanpalveluksen hymniteksti julistaa tätä iloa: Taputtakaa käsiänne, kaikki kansat, kohottakaa riemuhuuto Jumalalle! Sinä, Jumala, istuuduit Isän oikealle puolelle ja lähetit taivaasta luoksemme Pyhän Henkesi ohjaamaan ja pelastamaan meidän sielumme.

Mistä tämä ilo on peräisin? Kristus kertoi kunniallisten kärsimystensä edellä opetuslapsilleen: Te joudutte murehtimaan, mutta tuskanne muuttuu iloksi. Minä näen teidät vielä uudelleen, ja silloin teidän sydämenne täyttää ilo, jota ei kukaan voi teiltä riistää (Joh. 16:20, 22).

Pyhät opetuslapset kohtasivat ylösnousseen ja kuoleman kukistaneen Kristuksen neljänkymmenen päivän aikana. Hän valmisti heitä tulevaa Kirkon palveluvirkaa varten, jakoi heidän kanssaan aterian, antoi heille rauhansa ja lupasi Pyhän Hengen lahjan.

Herran taivaaseen astumisen juhlan luovuttamaton ilo kasvaa terapeuttisesti Pyhän Hengen lupauksesta. Pyhä Henki kruunaa Kristuksen voiton synnistä ja kuolemasta.

Herran taivaaseen astuminen on myös todistus ja merkki Herramme Jeesuksen Kristuksen toisesta tulemisesta: Tämä Jeesus, joka otettiin teidän luotanne taivaaseen, tulee kerran takaisin, samalla tavoin kuin näimme hänen taivaaseen menevän (Apt. 1:11).

Herran taivaaseen astumisen juhla kruunaa pääsiäisen pyhän salaisuuden. Vapahtaja erkanee opetuslapsista, mutta surun sijaan heidän mielensä täyttää ilo.

Heitä odottaa pyhän evankeliumin julistamisen tie, joka on täynnä kärsimystä, kiusauksia ja vainoa. Opetuslasten ja samalla Kirkon syvin ilo kasvaa Kristuksen sanoista: Minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti (Matt. 28:20).

Kristuksen kuoleman, ylösnousemuksen ja taivaaseen astuminen pyhä salaisuus ja kokemus uudesta elämästä Pyhässä Hengessä ovat ortodoksisen kirkon elämää hallitsevia aiheita.

Pyhä isämme Atanasios Aleksandrialainen (k. 373) opettaa:

Viettäkäämme seitsemän pyhää viikkoa pääsiäisestä helluntaihin iloiten ja ylistäen Jumalaa siitä, että Hän on näinä viimeisinä päivänä ilmoittanut meille ilon ja ikuisen levon, joka on varattu taivaassa meille ja kaikille, jotka totisesti uskomme Jeesukseen Kristukseen, meidän Herraamme.

Pyhä esipaimen viittaa Kirkon kokemiseen uutena kirkastuneena aikana ja tulevan ajan odotuksena. Siihen liittyy syvä teologinen käsitys ajasta pyhänä historiana, jossa Jumalan valtakunnan tulee kasvaa ja saada täyttymyksensä ihmisten uskossa ja teoissa.

Herran taivaaseen astumisen juhlassa huipentuvat Herramme Jeesuksen Kristuksen pyhät juhlat. Ihminen on luotu Jumalaa varten. Hänen elämänsä on hulluutta ilman Jumalaa. Jumalan rakastaminen merkitsee, että ihminen valitsee Hänet eikä langenneen maailman valheellista elämää.

Meidän ortodoksikristittyjen kutsumuksena on elää maanpäällä taivaan kansalaisina. Meidän tulee yhdistyä Kristukseen, rakastaa Häntä ja pitää Hänen käskynsä.

Kristuksen meille antamat iankaikkisen ilon lahjat suovat meille mahdollisuuden elää Jumalan siunaamaa elämää. Tuo mahdollisuus tarkoittaa katumusta, elämän syvää muutosta ja askeesin kokemukseen perustuvaa tietoa.

Kirkon pyhät isät opettavat meille Jumalan Rakkaudesta, joka merkitsee ihmiselämässä kipeää Jumalan etsimistä. Ortodoksinen psykoterapia viittaa aina Kirkon askeettiseen kokemukseen ja elämäntapaan.

Sielun parantuminen synnistä ja himoista johtaa kilvoittelijan Jumalan näkemiseen. Ihminen oppii tuntemaan Jumalan Elämän. Tämä tunteminen tarkoittaa ihmisen pelastumista.

Jumala tuli Kristuksessa alas maanpäälle, että me ihmiset voisimme nousta ylös taivaaseen. Juuri tätä me juhlimme ortodoksisessa kirkossa tänään helatorstaina eli Herran taivaaseen astumisen juhlana.

Kristuksen taivaaseen astuminen on jumalallisen valkeuden ja sanomattoman ilon juhla. Ilman tätä jumalallista iloa ei ole ortodoksista kirkkoa.

Kristus ilmaisee Itsessään meille jumalallisen alkuperänsä ja sisäiseen ihmiseemme kätketyt mahdollisuudet.

Jos kirkko kadottaa maailmassa Kristuksen valkeuden ilon, se lakkaa olemasta Hänen valkeutensa uskottava todistaja. Ortodoksisen kirkon ilo Kristuksessa ei ole määriteltävissä tai arvioitavissa. Kirkon iloon astutaan sisälle.

Isä Jarmo Hakkarainen