Huivi päässä kirkkoon?
Ortodoksi.netista
Kirkkomme Aamun Koitossa - osa 2
Vuoden 2005 Aamun Koiton numerosta 22 löytyy seuraava Merja Merraksen artikkeli:
Huivi päässä kirkkoon?
Onko apostoli Paavalin ohje naisten pään peittämisestä vielä voimassa?
- "Jos miehellä on päähine päässään, kun hän rukoilee tai profetoi, hän häpäisee päänsä. Sen sijaan jos nainen on avopäin, kun hän rukoilee tai profetoi, hän häpäisee päänsä, sillä sehän on samaa kuin hän olisi antanut ajaa hiuksensa pois. Ellei nainen peitä päätään, hän voi yhtä hyvin leikkauttaa hiuksensa. Mutta jos kerran hiusten leikkaaminen tai pois ajaminen on naiselle häpeällistä, hänen tulee peittää päänsä.
- Miehen ei pidä peittää päätään, koska hän on Jumalan kuva ja heijastaa hänen kunniaansa. Nainen taas heijastaa miehen kunniaa."
- "Teidän tulee tietää, että jokaisen miehen pää on Kristus, naisen pää on mies ja Kristuksen pää on Jumala. Naisen tulee siis pitää päässään arvonsa merkkiä enkeleiden tähden." (1. Kor. 11: 3-10)
Tämä apostoli Paavalin ohje korinttilaisille on nykyihmiselle käsittämätön, mutta on hyvin todennäköistä, että tavalliset korinttilaiset ymmärsivät ohjeen juuri niin kuin Paavali oli sen tarkoittanut. Paavali puhuu heidän kieltään, heidän kulttuurissaan. Meidän kulttuurissamme ei taas ole mitenkään häpeällistä, että nainen leikkaa hiuksensa lyhyeksi tai peräti koko päänsä kaljuksi. Onko meidän siis noudatettava Paavalin ohjetta, vai onko se jo aikansa elänyt? Ensin meidän tulisi ymmärtää, mitä hiusten leikkaaminen ja pään peittäminen naisille antiikin kulttuurissa merkitsi, jotta sitten voisimme päätellä, onko meidän syytä vielä pysyä Paavalin ohjeissa.
Paavali ei erotellut miehiä ja naisia seurakunnissaan. Molemmat olivat yhtä hyviä ja tasa-arvoisia. Korintissa oli varsin ilmeisesti seurakunnan kokoontumisissa myös naisia rukousten johtajina ja profeettoina. Tähän ei juutalaisillakaan pitänyt olla vastaan sanomista, sillä profeetta Joelin kirjassa sanotaan, että
- "teidän poikanne ja tyttärenne profetoivat" ja "myös orjiin ja orjattariin minä vuodatan henkeni noina päivinä."
Mikä siis oli vaarana, jos naiset rukoilivat pää peittämättä? Antiikin aikoina oli yleinen tapa - ja sen syihin palataan myöhemmin - että erityisesti naimisissa olevat naiset käyttivät pään peittävää huntua kun he esiintyivät julkisesti, ja kirkon kokoukset olivat eittämättä julkisia. Korinttilaiset olivat kuitenkin ymmärtäneet Paavalin suullisen opetuksen väärin: he luulivat että lopun aika oli jo koittanut, ja sen merkkinä nainen yhtä hyvin kuin mieskin paljastuu Jumalan edessä. Paavali kuitenkin tähdentää, että me elämme edelleenkin täällä maailmassa, ja maailmalla on maailman lakinsa. Jumala on alistanut maailman Poikansa Jeesuksen Kristuksen vallan alle, ja Kristus on ainoa "pää" kirkolle siihen asti, kunnes hän luovuttaa kristityt Jumalalle.
Mikään ei ole vielä muuttunut meitä ympäröivässä maailmassa. Ainoa muutos on se, että Jumala on paljastanut itsensä ristiinnaulitussa Kristuksessa, mikä on maailmalle käsittämätön asia, mutta uskoville pelastukseksi. Uskomisen merkkinä saatu kaste ei vielä tee miehestä ja naisesta samanlaisia tässä maailmassa. Se merkitsee kuitenkin, että mies lasketaan alas siltä jalustalta, jonne hänet on Raamatun alkulehdillä Jumalan kuvana korotettu. Sen paikan on nyt ottanut ristiinnaulittu Kristus, joka hallitsee miestä. "Jokaisen miehen pää on Kristus" (ei siis Jumala).
Jos siis Kristus — eikä mies — on Herra ja hallitsija, silloin se mitä hän tahtoo, on kaikkia sitovaa. Jos Kristus haluaa että nainen puhuu seurakunnassa, niin se tapahtukoon. Mutta tämä ei tarkoita, että kuka tahansa nainen voi puhua seurakunnassa. Kristus, ja vain hän, on aina se joka puhuu profeetallisen sanan kutsumansa profeetan kautta, ei miehen sinänsä tai naisen sinänsä kautta.
Maailma on siis muuten ennallaan. Raamatun välittämä sana, että "nainen on tehty miehestä (miehen kylkiluusta)" ja "mies on syntynyt naisesta", ja molemmat ovat lähtöisin Jumalasta, on edelleen voimassa, eivätkä asiat voi olla toisin kuin Raamatun Jumala itse on ne säätänyt. Nainen ei ole miehestä riippumaton, eikä mies naisesta, ja molemmat ovat riippuvaisia Jumalasta.
"Enkelien tähden" tarkoittaa, että enkelit vartioivat Jumalan luomisjärjestyksen mukaista elämää maan päällä. Maailman lait ovat siis voimassa kirkon järjestyksessä.
Hiuksia pidettiin sukupuolirauhasina
Mutta miksi antiikin aikana muutkin kuin kristityt naiset peittivät päänsä ja hiuksensa? Tähän on löydetty selitys antiikin ihmistä koskevista uskomuksista. Kun oikeaa tietoa ihmisen fysiologiasta ei juurikaan ollut, saivat uskomukset tärkeän roolin esimerkiksi lisääntymistä koskevissa asioissa. Antiikissa ajateltiin sinänsä aika modernisti, että ihmisen tärkein seksuaalinen elin on hänen aivonsa. Sieltä lähtee kaikki. Sinne on siemen varastoitu, ja sieltä se lähtee hiuksia myöten alas genitaaleihin. Jos miehellä on hiuksia paljon, siemenneste varastoituu niihin eikä pääse päämääräänsä. Miehen tehtävänä on siittää lapsia, ja siksi miehellä ei tule olla pitkää tukkaa.
Naisen taas tulee vetää tuo siemen parhaalla mahdollisella tavalla puoleensa, ja hiukset toimivat tässä imeyttäjinä. Mitä enemmän hiuksia, sitä paremmin siemenneste imeytyy niiden välityksellä sikiöön. Hiuksia pidettiin siis naisen sukupuolirauhasina, eikä niitä sopinut paljastaa sen enempää kuin miehen kiveksiäkään. Pitkät hiukset olivat naisen kunnia, koska ne tämän näkemyksen mukaan enentävät naisen hedelmällisyyttä ja siten ovat osa hänen sukupuolielimiään.
Tämän kaiken tietäen Paavali kysyy korinttilaisilta:
- "Päätelkää itse, onko naisen sopivaa rukoilla Jumalaa avopäin. Opettaahan jo luontokin teille, että pitkä tukka on miehelle häpeäksi, mutta naiselle kunniaksi. Jos joku väittää vastaan, niin sanon hänelle, ettei meillä ole sellaista tapaa eikä yleensäkään Jumalan seurakunnilla." (1. Kor. 11: 13-16)
Paavali haluaa sanoa, että jos naiset luonnostaan peittävät alemmat osat, on heidän yhtä huolellisesti peitettävä myös hiukset, sillä samasta asiasta on kysymys. Prostituoidut eivät olleet tarkkoja alapäästään, ja heidän ei tarvinnut olla sitä myöskään yläpäästään, ja he saattoivat kulkea hiukset hajallaan, peittämättä. Näitä naisia tapaamme evankeliumeissa, esim. Luuk. 7: 36-50, ja Jeesuksella on hyvä sana sanottavana heillekin.
Kirkkoon ei tulla esittelemään itseään
Kirkossa on Paavalin opetus otettu kirjaimellisesti, ja aina meidän aikoihimme asti on naisia vaadittu peittämään päänsä rukoillessaan. Tätä sääntöä noudatetaan vielä erityisesti Venäjän ortodoksisessa kirkossa. Lähi-idän ortodoksisissa kirkoissa taas kristityt naiset eivät juurikaan peitä päätään, sillä he haluavat erottautua musliminaisista.
Vanhoissa kirkoissa ei pidetä sopivana, että naiset tulevat kirkkoon liian paljastavissa asuissa. Kirkkoon tullaan rukoilemaan eikä esittelemään itseään. Siksi vaatimattomat ja tarpeeksi peittävät vaatteet parhaiten sopivat tähän tarkoitukseen. Tätä on syytä tähdentää myös nuorisolle, joka ei itse ymmärrä sopivan pukeutumisen rajoja, koska nykymuoti opastaa käyttämään vaikka minkälaisia vaatteita tilaisuudessa kuin tilaisuudessa. Vaikka Suomessa vielä jotenkin sulattaisimmekin muodin oikut, ollaan etelän maissa meitä paljon vanhoillisempia. Olkapäät ja polvet peittävä vaatetus on siellä usein vaatimuksena kirkkoon tai luostariin astuttaessa.
Mutta pään peittämisen perusteet, joiden mukaisesti Paavali antoi ohjeensa, ovat jo aikaa sitten rauenneet. Me tiedämme nyt tarkasti, miten ihminen seksuaalisena olentona toimii, ja hiuksilla ei todellakaan ole mitään tekemistä tämän asian kanssa. Me voimme tehdä kuten Paavali kehottaa: Me voimme itse päätellä, onko naisen sopivaa rukoilla Jumalaa avopäin, ja vastauksena on, että on sopivaa.
Merja Merras
(Lähteet: Troy W Martin, Journal of Biblical Literature 123/1 (2004), Paul Tarazi, The New Testament: An Introduction, vo1.1: Paul and Mark, 1999.)
(Artikkeli on julkaistu Ortodoksi.netin sivuilla PSHV:n komitean kirjallisella luvalla. Artikkeli on alkuaan julkaistu Aamun Koitossa nr.22/2005, joka ilmestyi 18.11.2005, sivulla 8-9)