Ikonografia
Ortodoksi.netista
Ikonografia laajemmin ymmärrettynä tutkii taiteen aihetta. Se on siis taidehistorian käsite, joka kuvaa taiteen ideoiden ja aiheen tutkimista. Ikonografia tutkii taideteoksen aihetta ja merkitystä. Se on myös aiheiden alkuperän ja kehityksen vertailevaa tutkimusta.
Ortodoksisessa kirkossa ikonografialla ymmärretään ikonin tai muun kuvan kirjallista teemaa ja sisältöä. Ikonografialla tarkoitetaan ortodoksisessa sanastossa myös ikonin tai muun taideteoksen aiheen ja merkityksen tutkimusta sekä aiheen tai aiheiden ja alkuperän vertailevaa tutkimusta.
Ikonografia tuli opiksi kuva-aiheista (kuva-aiheopiksi) 1800-luvun alussa kristillisten kuva-aiheiden tutkimusten myötä. Ikonografista tutkimusmenetelmää on sovellettu muun muassa taiteen, arkeologian, historian ja teologian erikoistutkimuksiin. Sen pääsoveltajaksi tuli kuitenkin taidehistoria, jossa se alkoi voittaa alaa riittämättömäksi koetulta tyylihistorialliselta tutkimukselta. Ikonografisessa tutkimuksessa selvitetään, muun muassa mitä kuva esittää, mitä henkilöitä, tapahtumia ym. se kuvaa sekä mihin kirjallisiin ja kuvallisiin lähteisiin aihe ja sen esitystapa perustuvat.
Ikonologia eli tulkitseva ikonografia perustuu ikonografisen analyysin tuloksiin ja pyrkii tulkitsemaan aiheen sisäistä merkitystä ja sisältöä, kuvan välittämää maailmankatsomusta.