Isä meidän rukouksesta
Ortodoksi.netista
Ohessa kreikkalainen käsitys Herran rukouksesta (Isä meidän) ja erityisesti sen sanamuodosta keskellä rukousta: ”Äläkä saata meitä kiusaukseen”.
Ortodoksi.netin Fb-sivuilla esitellyssä roomalaiskatolisen kirkon päämiehen, paavi Franciscuksen kannanotossa ”Isä meidän”-rukouksen sanamuodosta todettiin, että paavin mielestä käännös ei ehkä ole kaikkein paras, kun rukouksessa pyydetään Jumalaa olemaan johdattamatta meitä kiusaukseen. Tuon tv-infon perusteella paavin sanottiin todenneen, että kiusaukseen johdattaa enneminkin Saatana, ei Jumala. Jumala auttaa kiusaukseen joutuneita, ei johdata sinne.
(kts. tuo viestiketju: https://www.facebook.com/Ortodoksi.net/posts/1761220407242662 )
Eräässä netissä olevassa kreikkalaisessa kannanotossa, jonka Ortodoksi.net on nyt kääntänyt suomeksi, on myös puututtu asiaan ja siinäkin todetaan, ettei käännös todellakaan ole hyvä. Ongelma vain on siinä, ettei käytössä ole alkuperäistä tekstiä, johon käännöstä verrata. On olemassa erilaisia merkkejä siitä, että Kristus, kuten galilealaiset noin yleensä, tunsi kreikan kieltä, mutta Herran rukouksen (Matt.6:9-13, Luuk.11:1-4) syntyaikoina Hän ei todennäköisesti puhunut tällä kielellä.
Sen sijaan hänen oikeudenkäynnissään Pilatuksen edessä olisi näin tapahtunut (puhuttu kreikkaa), koska sekä Kristus että Pilatus osasivat kreikkaa. Viime aikoihin asti on oletettu, että Kristus olisi puhunut aramean kieltä, mutta nyt on kasvanut uusi käsitys siitä, että hepreaa olisi käytetty Kristuksen aikaan enemmän ja laajemmin, kuin mitä siitä aiemmin ajateltiin. Siksi on ehkä mahdotonta tietää tarkasti, mitä Herra sanoi.
Jos Matteuksen evankeliumi oli todella kirjoitettu hänen toimestaan, meidän on muistettava, että hän verojenkerääjänä puhui neljää kieltä: hepreaa, arameaa, latinaa ja kreikkaa. Ja ei todellakaan tarvitse olla suuresti kreikan kielen oppinut ymmärtääkseen, että pyhän Luukkaan evankeliumin on kirjoittanut joku, jolla oli hyvä kreikankielen taito. ”Pointti” tässä on, että varhaiskirkko hyväksyi tuon meillä olevan käännöksen sellaisena kuin se on, sen jäsenet olivat olleet paljon luottavaisempia kuin me voimme olla nykyään siihen, että kreikankieli reflektoi, heijastaa, sitä, mitä Kristus itse asiassa sanoi.
Toinen seikka on Saatanan roolin tunnustaminen. Kaikista varhaisin kreikankielinen teksti tekee täysin selväksi sen, että toivomme vapautusta ”pahasta”. Yleisesti ymmärretään, että kreikankielinen teksti viittaa maskuliiniseen ihmiseen, vaikka teoriassa se voisi myös tarkoittaa neutraalia entiteettiä, kokonaisuutta, kuten esimerkiksi ”henkeä”. Se, mitä se ei voi tarkoittaa, on ”pahaa” yleisesti, mitä feminiininen substantiivi sen sijaan olisi tehnyt.
Näin ollen paavin lausunnossa on silmiinpistävää se, että se on melkein protestanttinen siinä mielessä, että se näyttää olevan pikemminkin yksilöllinen kannanotto kuin kirkon dogmi. Selvästi hän puhui tv-haastattelussa etukäteen valmistelematta, ”ex tempore”, mutta paavina hänellä on käytettävissään kristillisen hermeneutiikan, tulkinnan taidon, kaksituhatvuotinen perinne, joten siinä olisi todellakin pitänyt saada aikaiseksi arvovaltaisempi vastaus.
Yksi tällainen yleisesti tunnustettu auktoriteetti tässäkin asiassa on pyhä Maksimos Tunnustaja, joka kirjoitti tutkielman Herran rukouksen tarkoituksesta. ”Äläkä johdata meitä kiusaukseen” – pyhä Maksimos sanoo, että sanat viittaavat niihin, jotka eivät ole täysin antaneet anteeksi toisille, ketkä ovat kompuroineet. Niille, jotka eivät ole tuoneet Jumalalle sydäntä vapaana epäkohdista, joita eivät ole sovitelleet lähimmäistensä kanssa. Tällaiset ihmiset eivät pysty saavuttamaan siunauksen armoa, jota he ovat rukoilleet. Itse asiassa heidät tuomitaan oikeutetusti kiusaukseen ja pahuuteen, jotta he peräytyisivät muiden ihmisten tuomion edessä ja he oppisivat vapauttamaan itsensä omista synneistään. ”Kiusaus” tässä, pyhä Maksimos sanoo, tarkoittaa synnin lakia, jolle me emme olleet kohteena, kun meidät alun perin luotiin. ”Paha” on Saatana, joka on suostutellut meidät siirtämään sielumme halun siitä, mikä on sallittua siihen, mikä on kiellettyä.
Toinen tulkinta ”kiusauksesta”, hän sanoo, on meidän lupauksemme lihan intohimoille, joita ”paha” on pannut tiellemme. Jumala ei vapauta meitä näistä, jos emme ole aikaisemmin antaneet anteeksi velallisillemme. Niin kauan kuin olemme itsepäisiä tältä osin, Hän jättää meidät pahan dominointiin, pahan valtaan, koska me tietoisesti olemme valinneet häpeälliset intohimot, joita paholainen on kylvänyt todellisen Jumalan luoman luontomme mieltymyksiin, preferensseihin. Jumala antaa meille mahdollisuuden tehdä tämänkin valinnan.
Pyhä Maksimos sanoo vielä, että jos me todella haluamme vapautua pahasta emmekä halua joutua kiusaukseen, meidän on luotettava Jumalaan ja annettava anteeksi velallisillemme. Sillä ”jos te ette anna anteeksi toisille, ei Isännekään anna anteeksi teidän rikkomuksianne” (Matt.6:15). Meidän tulee tehdä tämä ei vain saadaksemme anteeksi rikkomuksemme, vaan myös voittaaksemme itse synnin laki.
Pyhä Maksimos sanoo, että on Raamatun mukaan olemassa kaksi erilaista kiusausta, yksi miellyttävä, toinen kivulias. Ensimmäinen on seuraus tahallisesta valinnasta, jälkimmäinen on ennalta arvaamaton. Ensimmäinen tyyppi synnyttää itse synnin ja se on kiusaus, josta me rukoilemme, ettemme joutuisi siihen (Matt.26:41). Toinen tyyppi rankaisee syntiä kärsimyksillä, joita emme odota. Pyhä Jaakob puhuu tästä ”kiusauksesta”, kun hän sanoo: ”Pitäkää pelkkänä ilona niitä monenlaisia koettelemuksia, joihin joudutte. Tehän tiedätte, että kun uskonne selviytyy koetuksesta, tämä kasvattaa teissä kestävyyttä.” (Jaak.1:2-4) ja ” kestävyys auttaa selviytymään koetuksesta ja koetuksesta selviytyminen antaa toivoa” (Room.5:4).
Koska tiedämme masinoinnin, järjestelyn, ohjailun, meidän on rukoiltava kiusauksista vapautumista, kiusauksista, jotka johtuvat omasta tahdostamme ja niistä Jumalan koettelemuksista, joita Hän sallii tapahtuvan meidän sielumme hyväksi.
Pyhä Maksimos päättää sanomalla: ”Sallikoon Herramme kaikkia meitä, jotka pyydämme Jeesuksen Kristuksen nimeen vapautusta pahuuden nykyisistä mielihyvistä ja tulevista koettelemuksista, osallistumaan olemassa oleviin ja todellisiin, esiin tuotuun siunauksen iloon Kristuksessa Herrassamme, jota yksin Isän ja Pyhän Hengen kanssa ylistämme kaikessa luomakunnassa. Aamen.”
ON
15.12.2017