Ivan - varusmestari (kirja)

Kirjan kansilehti

Ilkka Ilmola: Ivan - varusmestari

ISBN 978-952-236-014-4

Julkaisija ja kustantaja: Mediapinta (tilaa kirja tästä linkistä)

Julkaisuvuosi: 2016

Sivumäärä: 269 sivua

Koko: 195 x 135 mm

Sidos: liimasidottu / pehmytkantinen

Kun suomalainen kenraali, karski sotilas ja lisäksi uskonnoltaan luterilainen kirjoittaa oman sukunsa tarinan – sukunsa, joka kaiken lisäksi on venäläistä alkuperää ja lisäksi alkuaan ortodoksinen – tuollainen kirja herättää minussa – ortodoksissa – heti suuren mielenkiinnon. Se täytyy lukea. Kuinka kenraali selviää aikamoisesta urakasta, jossa lukuisat historialliset, uskonnolliset, maantieteelliset ja monet muut yksityiskohdat pitää saada uskottaviksi ja täsmäämään tapahtuneen todellisen historian kanssa.

Tottahan toki kenraali kirjoittaa tässä sotilaista, aseista ja armeijasta, koska tuntee aihepiirin hyvin. Tosin kyseessä on tässä tapauksessa monelle suomalaiselle tuntemattomasta Venäjän tsaarin armeijasta, josta useimpien meidän mielikuvamme ovat peräisin vaikkapa erilaista sankarikertomuksista tsaaria palvelleen marsalkka Mannerheimin tarinoista. Kun kirjaan sisältyi lisäksi melko suuri osuus ortodoksisen kirkon historiaa ja sen suomalaiselle enemmistölle tuntematonta venäläistä tapakulttuuria, tuo osuus kiinnosti ainakin minua ehkä odotettuakin enemmän.

Mielenkiintoa kirjaa kohtaan lisäsi sekin, että kirjan tekijä, kenraaliluutnantti Ilkka Ilmola, on hyvä tuttuni ja olen useissa kahvikeskusteluissa hänen kanssaan sivunnut viimeisinä parina vuotena tuon kirjan luomis- ja tekovaiheessa usein tuota kirjan aihetta. Siksi oli itsestään selvää, että tuo kirja oli luettava ja kun sen ortodoksinen osuus tai oikeastaan sen yllättävä laajuus ja syvällisyys kirjassa ja tapahtumien juonteissa selvisi, päätin esitellä kirjan myös täällä ortodoksisella sivustolla.

Kieltämättä ennen lukemista hieman jännitti kirjoittajan näkemys, tietämys ja tekstien oikeellisuus ortodoksisuudesta – lisäksi vielä venäläisestä ortodoksisuudesta – jonka tunteminen ja etenkään siitä kirjoittaminen ei varmasti ole helppo juttu edes kenellekään suomalaiselle ortodoksille, luterilaisesta nyt puhumattakaan. Mutta tässä tapauksessa sanon kuin ne ekaluokkalaiset, joita jouduin kerran kauan sitten työssä ollessani äkisti opettamaan opettajan sairastuessa. He totesivat minulle rankan ja varmaan meille molemmille osapuolille hieman erilaisen ja mielenkiintoisen koulupäivän päättyessä ja hyvästejä jättäessä silmä kirkkaana ja iloisesti – ilmeisen tosissaan, kuten minäkin nyt : ”Hyvinhän se meni!” Samaa voin sanoa kenraalin kirjasta, hyvinhän se on kirjoitettu.

Yllättävän hyvin kirjan kirjoittaja on perehtynyt ortodoksiseen sanastoon ja laajemminkin termien sisältöön. Samaa voi sanoa hänen perehtymisestään Venäjän historiaan ja maantietoon, joka oli kenties osittain myös aiemman ammattinsa vuoksi jo entuudestaan tuttua, mitä sen sijaan ortodoksisuus ei ehkä ollut.

Kirjan alkulehdillä Ilkka Ilmola kertookin tämän aiheen – venäläisyyden ja ortodoksisuuden – olleen vaiettu asia hänen omassa sotilassuvussaan, johon hänen lisäkseen kuului toinenkin kenraaliluutnantti, hänen isänsä. Isä oli ollut 15-vuotias, kun hänen isoisänsä, kirjan päähenkilö Ivan Ivkov, kuoli, mutta isä ei koskaan puhunut asiasta lapsilleen juuri mitään. Kirjan kirjoittaja ja hänen sisarensa tiesivät Ivanista jotain, mutta yleensä hänen elämänhistoriansa vaiettiin tai peiteltiin erilaisiin epätosiin tarinoihin. Kirjasta selviää, että mahdollisia syitä puhumattomuuteen oli kenties muitakin kuin venäläisyys ja ortodoksisuus tuon ajan poliittisessa, kuohuvassa, sisällissodan runtelemassa ja äskettäin itsenäistyneessä ja kohta taas sotaan joutuneessa Suomessa.

Asia oli sitten unohduksissa kymmeniä vuosia, kunnes ensin sisar, FM ja toimittaja Marjukka Kangasmäki, selvitti tarkemmin Ivanin tyttären Olgan vaiheita ja nyt 2016 veli, kenraaliluutnantti Ilkka Ilmola viimein kirjan päähenkilöstä Haminan kadettikoulun varusmestari Ivan Ivkovista, joka sukunimi muutettiin sitten myöhemmin Ivanin pojan, Ilkan ukin, Nikun eli Nikolain toimesta Ilmolaksi.

Kirja perustuu hyvin tehtyihin selvityksiin, mutta on silti jossain määrin fiktiivistä, kuvitteellista kerrontaa. Niin tarkkoja selvityksiä ei ole ollut saatavilla, että niistä olisi voinut kirjoittaa suoraan sukuromaanin. Faktaa ja fiktiota on pitänyt sekoittaa sopivasti, jotta tarinasta tulisi yhtenäinen ja uskottava. Sen kenraali onkin tehnyt letkeällä ja sujuvalla vaikkakin ajoittain sotilaallisella kerronnallaan. Jopa siinä määrin, että välillä lukijaltakin häviää todellisuus, eikä aina ole varmaa, mikä on totta ja mikä kuviteltua. Muistan kenraalin maininneen eräässä tapaamisessamme, että hän tuota kirjaa tehdessään usein meni ikään kuin ”Ivanin nahkoihin”, samaistui häneen ja kirjoitti ”omaelämänkertaa”. Vaimonsakin mielestä Ilkka oli usein kuin toisessa maailmassa, kun hän kirjoitti tätä kirjaansa.

Kirja on mielenkiintoista historiaa, jossa näkyy kirjoittajan vankka sotilastausta ja sen asian vahva osaaminen yhdistettynä lupsakkaan ja juohevasti etenevään kerrontaan, josta ei erilaisia, jopa jännittäviä tai surullisiakin käänteitä puutu. Välillä tosin kerrota on kuin sotilaiden käsikirjasta, tarkkaa terminologian osalta, mutta meille maallikoille, siviileille hieman vierasta vaikkapa juuri ase- ja sotilastermien osalta.

Ilkka Ilmola (Kuva:Mediapinta)

Kenraaliluutnantti Ilkka Ilmola jäi (s. 1940) eläkkeelle ja siirtyi reserviin Itäisen Maanpuolustusalueen komentajan tehtävästä. Sitä ennen hän palveli eri puolilla Suomea Helsingistä Sodankylään mm. Pääesikunnassa osastopäällikkönä, jalkaväen tarkastajana ja maavoimapäällikkönä. Hän on aiemmin kirjoittanut kaksi metsästys- ja erätarina-aiheista kirjaa: "Kenraali kairassa" (Otava 2012) ja "Moskun mailla" (Otava 2014).

Ilkka Ilmola kuuluu maineekkaaseen sotilassukuun. Mm. hänen isänsä, kenraaliluutnantti Paavo Ilmola toimi sodan aikana viestitehtävissä ja sodan jälkeen Pääesikunnassa sekä useiden varuskuntien päällikkönä ja Etelä-Suomen sotilasläänin komentajana. Kirjan päähenkilö – kenraaliluutnantti Ilkka Ilmolan sukulainen kolmannessa polvessa – alkuaan vuonna 1863 tsaarin armeijaan arvalla joutunut maaorjan poika ja 90. Onegan rykmentin sotamies, sittemmin aliupseeri ja myöhemmin varusmestari Ivan Ivkov. Ivan toimi mm. aliupseerina Haminan Kadettikoulussa, samassa sotilaskoulussa, jonka yksi kuuluisimmista oppilaista lienee marsalkkamme C.G. Mannerheim, joka tosin tuli erotetuksi koulusta huonon käytöksen vuoksi. Myös marsalkka käväisee kirjan kerronnassa mukana muutaman kerran, kuten moni muukin maineikas tuon ajan suomalainen sotilas, joiden elämä jollain tavoin liittyi historian saatossa varusmestari Ivaniin.

Kirja on mielenkiintoista lähihistoriaa – niin sotahistoriaa, sukuhistoriaa kuin myös omalta osaltaan myös ortodoksisen kirkon historiaa ja jonkin verran myös poliittista historiaa – siis kirja, joka kannattaa lukea. Kirjaa saa hyvin varustetuista kirjakaupoista tai tilaamalla alussa oleva linkin kautta verkkokaupasta.

Hannu Pyykkönen
12.10.2016

Takakannen teksti:

Ivan Ivkov, pohjoisvenäläisen maaorjan poika, määrätään Venäjän keisarikunnan armeijaan vakinaiseen sotapalvelukseen syksyllä 1863. Kun Ivanin divisioona siirretään Suomen suuriruhtinaskuntaan, hän ei arvaa, ettei tulisi näkemään perhettään enää koskaan.

Suurten nälkävuosien aikana Ivan Ivkov saa sotilaskoulutuksen Turussa, jonka jälkeen hänet määrätään Haminan Kadettikoulun palveluskuntaan ja nimitetään lopulta varusmestariksi. Tschörnyiksi kutsuttu, mustapartainen ja tuuheaviiksinen varusmestari saavuttaa upseereiksi koulutettavien säätyläispoikien kunnioituksen. Yksi Kadettikoulun oppilaista on Gustaf Mannerheim, joka erotetaan koulusta huonon käytöksen vuoksi.

Onnen hetkiä varusmestari Ivan kokee sekä työssään että oman kasvavan perheensä parissa. Maailma kuitenkin muuttuu. Venäjän ja itsenäistyvän Suomen poliittiset myrskyt heijastuvat myös pienen varuskuntakaupungin elämään. Sisällissodan tapahtumat kouraisevat Ivania ja hänen perhettään järkyttävällä tavalla.

Romaanin kirjoittaja Ilkka Ilmola on varusmestari Ivanin jälkeläinen kolmannessa polvessa.