Toiminnot

Jeesus parantaa sokean kerjäläisen (opetuspuhe)

Ortodoksi.netista

Jeesus parantaa sokean kerjäläisen (Luuk.18:35-43)

"Kun Jeesus lähestyi Jerikoa, tien vieressä istui sokea mies kerjäämässä. Kuullessaan, että tiellä kulki paljon väkeä, mies kysyi, mitä oli tekeillä. Hänelle kerrottiin, että Jeesus Nasaretilainen oli menossa siitä ohi." (18:35-37)

Kerjäläisiä löytyi usein kaupungin portin luota, missä ihmiset kulkivat sisään ja ulos. Hän luultavasti huuteli siellä ihmisille kerjäten heiltä rahaa ja almuja. Sokeus ja silmäsairaudet olivat melko yleisiä antiikin maailmassa.

He, jotka menettivät yhden aistinsa, kehittivät silloin usein muita aisteja entistä paremmiksi. Mutta ei vaatinut mitään erityistä oivallusta ymmärtää, että ihmisiä kulki kaupunkiin paljon normaalia enemmän kuin tavallisesti.

Työntymällä joukkoon ja siellä tönimällä sokea sai huomiota osakseen. Sokea huusi niin, että kaikki kuulivat: "Mitä on tekeillä?" ja yksi sivullisista vastaa: "Jeesus Nasaretilainen kulkee ohi."

Kun hän kuuli tämän, hän alkoi huutaa kovalla äänellä:

"Jeesus, Daavidin Poika, armahda minua!" Etumaisina kulkevat käskivät hänen olla hiljaa, mutta hän vain huusi entistä kovemmin: "Daavidin Poika, armahda minua!" (18:38-39)

Se ei ollut avuton, voimaton avunpyyntö. Se oli äänekäs ja itsepintainen. Hän ei lopettanut, vaikka ihmiset pyytävät häntä lopettamaan. Jotkut ihmiset pelkäävät ja ujostelevat vammaansa. On helpompaa antaa periksi. Mutta ei tämä sokea, hän ei toiminut niin.

Mikä motivoi häntä tähän hillittömään huutoonsa parantumisen puolesta? Usko.

Jonkun kutsuminen "Daavidin Pojaksi" on samaa, kuin kutsua häntä "Messiaaksi", mikä merkitsi juutalaisille luvattua Daavidin jälkeläistä, joka istuisi Israelin valtaistuimella.

Suurimman osan aikaa toiminnastaan Jeesus ei viitannut itsensä kohdalla Messiakseen, koska tämän asian poliittinen vaikutus olisi estänyt Häntä palvelemasta tehokkaasti. (Matt. 16:16 ja 20) Mutta nyt oli tullut Hänen hetkensä. Hän oli menevä Jerusalemin, missä hänet ristiinnaulittaisiin.

Sokean miehen armon pyynnössä käytetään samoja sanoja kuin muutkin kerjäläiset käyttävät. Mutta tämän sokean sanat Jeesukselle hätkähdyttävät. Kun hän kysyy armoa "Daavidin Pojalta", hän odottaa paljon enemmän kuin rahaa. Ja hän uskoo Daavidin Poikaan, Messiakseen, jolle hän osoittaa pyyntönsä.

"Jeesus pysähtyi ja käski tuoda hänet luokseen. Mies tuli, ja Jeesus kysyi häneltä: "Mitä haluat minun tekevän sinulle?" Mies vastasi: "Herra, anna minulle näköni." (18:40-41)

Mutta miksi Jeesus kysyy itsestään selvää asiaa? Voisi ajatella, että kahdesta syystä:

  1. luodakseen uskoa ja edesauttaakseen sen sanomista tai
  2. auttaakseen ihmistä itseään päättämään, mitä hän haluaa Jeesukselta.

Tämä kysymys on lähes ainutkertainen Jeesuksen toiminnassa.

Jeesuksen kysymys "Mitä haluat minun tekevän sinulle?" voi olla hyödyllinen meille, hänen seuraajilleen, omassa tehtävässämme ihmisten parissa. Voimme esimerkiksi kysyä toisiltamme, nuorisoltamme ja niiltä, jotka ovat uskon ulkopuolella "Miten haluat meidän rukoilevan puolestasi?" tai "Mitä haluat Jeesuksen tekevän sinulle?"

Tosiasia on, etteivät jotkut ihmiset halua parantua - ehkä siunauksen, ehkä rukouksen - mutta ei todellista paranemista.

Sokean miehen tapauksessa Jeesus yrittää saada miehen sanomaan uskonsa ääneen, koska Jeesus sitten vastaa hänelle:

"Saat näkösi. Uskosi on parantanut sinut." (18:42)

Jeesus puhuu, komentaa paranemaan ja paraneminen tapahtuu välittömästi.

Mitä tässä sokean miehen uskossa on niin erikoista? Heti, kun hän kuulee, että Jeesus on siellä, hän alkaa pyytää armoa Jeesukselta Messiaana, nähdessään sisälle Jeesuksen todelliseen tehtävään. Mutta hänellä on myös peräänantamaton usko, usko, joka ei pysähdy pyynnöstä. Väkijoukko käski häntä olemaan hiljaa, mutta hän huutaa lujempaa. Ihmiset ovat hämillään, kun paikallinen kerjäläinen menee Jeesuksen luo, kun Hän tulee kaupunkiin, mutta kerjäläinen ei välitä heistä. Hänellä on tiukka tahto, joka poistaa esteet, nuhtelut ja hämmennyksen saavuttaakseen sen, mitä haluaa. Jeesus on tyytyväinen.

Jeesus on ikään kuin silta Isän välillä, joka osoittaa ihmisille suhteen Isän kanssa. Jeesus yrittää saada ihmiset luottamaan Jumalaan kuin itseensä. Monet näkevät vain Jeesuksen, mutta Jeesus kannustaa heidän uskoaan ja osoittaa heille näkymättömän Isän. Me voimme myös toimia siltoina ihmisten välillä. Aluksi he saattavat olla usein hyvinkin riippuvaisia meistä. Meidän ei pitäisi pelätä sitä, mutta ei myöskään etsiä sitä. Pikemminkin meidän pitää nähdä se yhtenä uskon askeleena. Tavoitteenamme on auttaa siirtämään heidän uskonsa meihin, uskoon taivaalliseen Isään. Vasta kun olemme saavuttaneet tämän, olemme onnistuneet ja vasta silloin meistä on tullut Jeesuksen kaltaisia.

"Siinä samassa mies sai näkönsä, ja hän lähti seuraamaan Jeesusta ylistäen Jumalaa. Ja kaikki, jotka näkivät tämän, kiittivät ja ylistivät Jumalaa." (18:43)

Sokeasta miehestä tulee nyt opetuslapsi ja hän liittyy Jeesuksen seuraajiin. Hän on nyt valmis. Hän on uskonmies ja enemmän kuin valmis jättämään kerjäämisen ja antamaan apua muille.

Tämä sokea mies tarjoaa valtavan rohkaisun meille muille, jotka olemme samassa fyysisessä tai henkisessä tilassa, jossa hänkin oli.

Tämä sokea tunnetaan kirkon piirissä nimellä Bartimaios ja hän on tehokas esimerkki meille, miten uskomme Jeesukseen on nähtävä mahdollisuutena, johon on tartuttava ja pidettävä siitä kiinni ja näin saamme Jumalalta sen, mitä tarvitsemme. Kuka olisi uskonut, että tästä kerjäläisestä tuli hetkessä avunantaja.

Pyhät isät ovat antaneet tälle ihmeelle myös hengellisen tulkinnan, jossa sokea mies kuvaa tulevia sukupolvia, jotka tulevat uskoon vain kuulemalla uskosta, ilman, että näkevät Kristuksen henkilökohtaisesti (kts. Joh.20:29). Ne, jotka yrittivät vaientaa sokean miehen, ovat vainoajia ja tyranneja, joita on jokaisessa sukupolvessa ja jotka yrittävät vaientaa Kirkon. Kuitenkin kaiken vainonkin alla Kirkko entistä voimakkaammin tunnustaa Jeesuksen ja kutsuu meitä tekemään samoin.

Veljet ja sisaret, kysykäämme itseltämme, miten uskomme voi tulla meidän avuksemme?

Amen

(Tekstin lähde: Australian kreikkalais-ortodoksisen arkkihiippakunnan Axion Estin (Totisesti on kohtuullista) -luostari.)