Johannes Laupias
Ortodoksi.netista
Pyhä Aleksandrian patriarkka Johannes Laupias (tunnetaan myös nimillä: Johannes Almujenantaja, Johannes Aleksandrialainen ja Johannes Eleimon) syntyi Kyproksella Amathuksessa (kreikaksi: Αμαθούς) 500-600-luvun taitteessa hyvämaineiseen ylhäisen, mahdollisesti Kyproksen kuvernöörinä toimineen, Epifanioksen perheeseen. Vanhempiensa toivomuksen mukaisesti hän vartuttuaan aikuiseksi meni avioon ja sai lapsia. Kuitenkin vaimon ja lasten kuoltua erään epidemian seurauksena Johannes meni luostariin ja vihkiytyi munkiksi ja omistautui kokonaan Jumalalle. Hän oli erittäin innokas paastoaja ja rukoilija ja osoitti suurta rakkautta ympärillään olevia kohtaan.
Kunnioitettu kilvoittelija
Hengellisillä ominaisuuksillaan hän saavutti kunnioitusta myös ihmisten keskuudessa ja jopa itse keisari arvosti häntä. Kun Aleksandrian patriarkaatin istuin vapautui patriarkka Theodore I:n (607-609) kuoltua, keisari Fokas (Φωκάς) ja papisto pyysivät kansan kannattamina pyhää Johannesta ottamaan patriarkan tehtävän hoitaakseen.
Aleksandrian patriarkaksi
Pyhä edellytti omalta arkkipastoraaliselta palvelultaan korkeaa moraalia ja dogmaattista oikeudenmukaisuutta suhteessa johdettavaan laumaansa. Patriarkkana hän tuomitsi jokaisen sielua tuhoavan harhaopin ja ajoi pois Aleksandriasta monofysiitti Fyllonos Antikokialaisen, rakensi kirkkoja ja käännytti monofyseettejä takaisin ortodokseiksi.
Hän katsoi tärkeimmäksi tehtäväkseen hyväntekeväisyyden ja avun antamisen kaikille sitä tarvitseville. Patriarkaalisen tehtävänsä alussa hän määräsi palvelijansa laatimaan luettelon kaikista Aleksandrian köyhistä ja sorretuista, joita osoittautuikin sitten olevan yli 7000. Pyhä määräsi, että kaikille näille onnettomille on annettava hieman avustusta joka päivä kirkon kassasta.
Hyväntekeväisyys tärkeimpänä päämääränä
Kahdesti viikossa, keskiviikkoisin ja perjantaisin, he tulivat patriarkaalisen katedraalin ovista kirkon pylväshalliin ja saivat kaikkea tarvitsemaansa. Hän ratkaisi riitoja, auttoi sorrettuja ja jakoi almuja. Kolmesti viikossa hän vieraili sairastaloissa ja auttoi siellä kärsiviä. Tämä tapahtui aikana, jolloin keisari Herakleios (Flavius Heraclius Augustus; kreikaksi: Φλάβιος Ἡράκλειος, hallitsi 610–641) johti armeijaansa Persian hallitsijaa Khosrau II (590-628, persiaksi: خسرو پرویز) vastaan. Persialaiset tuhosivat ja polttivat Jerusalemia ja ottivat lukuisia vankeja. Pyhä patriarkka Johannes maksoi suuren osan näistä vankien lunnaista kirkon varoista.
Opetusta tekojen kautta
Pyhä ei koskaan kieltäytynyt avusta. Kerran hänen ollessaan erään sairaan luona vierailulla, hän tapasi kerjäläisen ja käski antaa hänelle kuusi hopearahaa. Kerjäläinen muutti asuaan ja juoksi patriarkan edelle ja pyysi jälleen almua. Pyhä Johannes antoi hänelle jälleen kuusi hopearahaa. Kun kerjäläinen samalla tavalla pyysi kolmannen kerran almua patriarkalta, palvelijat yrittivät ajaa hänet tiehensä, mutta patriarkka määräsi, että miehelle pitää antaa 12 hopearahaa ja hän sanoi: ”Ehkä hän on Kristus, joka koettelee minua.” Kerran patriarkka antoi rahaa kauppiaalle, joka oli kärsinyt vararikon haaksirikon vuoksi ja antoi tälle patriarkaatille kuuluvan laivan täynnä viljaa, jotta kauppias voisi tehdä onnistuneen kauppamatkan ja palauttaa omat velvoitteensa takaisin. Mies purjehtikin sitten laivalla Brittein saarille, jossa oli nälänhätä ja sai viljasta hyvän hinnan, minkä avulla hän pääsi jälleen jaloilleen.
Pyhä Johannes oli tunnettu laupiaasta tavastaan suhtautua ihmisiin. Kerran patriarkan oli pakko ekskommunikoida kaksi pappia heidän rikostensa vuoksi. Toinen heistä katui, mutta toinen suuttui patriarkalle ja teki sen vuoksi entistä suurempia syntejä. Pyhä halusi kutsua hänet luokseen ja puhua hänelle ystävällisesti, mutta tämän mieli ei kestänyt tätä. Kun patriarkka oli sen jälkeen pyhässä liturgiassa, hänen mieleensä tuli Matteuksen evankeliumin sanat (Matt.5:23-24):
- "Jos siis olet viemässä uhrilahjaasi alttarille ja siinä muistat, että veljelläsi on jotakin sinua vastaan, niin jätä lahjasi alttarin eteen ja käy ensin sopimassa veljesi kanssa. Mene sitten vasta antamaan lahjasi."
Pyhä tuli ulos alttarista, kutsui luokseen rikoksen tehneen papin ja polvistui hänen eteensä kaikkien ihmisten edessä ja pyysi anteeksi. Pappismies täynnä katumusta teki parannuksen synneistään, korjasi tekojaan ja pian tämän jälkeen hänet todettiin jälleen kelvolliseksi jatkamaan pappina.
Nöyryyttä ja inhimillisyyttä
Kerran eräs kansalainen loukkasi patriarkan veljenpoikaa Georgiosta. Georgios pyysi saada kostaa vääryys. Patriarkka lupasi käsitellä rikkomusta niin, että kaikki Aleksandriassa saisivat tietää asiasta. Tämä rauhoitti Georgiosta ja pyhä Johannes alkoi opettaa häntä puhuen nöyryyden ja inhimillisyyden tarpeellisuudesta. Sitten hän kutsui luokseen sen miehen, joka oli loukannut Georgiosta. Kun Johannes sai tietää, että tämä mies asui kirkon omistamassa talossa, hän kertoi tälle, ettei hänen tarvitse maksaa vuokraa talostaan kokonaiseen vuoteen. Aleksandrialaiset todellakin hämmästyivät tällaisesta ”kostosta” ja Georgios oppi sedältään, miten antaa anteeksi rikoksia ja kantaa loukkauksia Jumalan vuoksi.
Oman arkun valmistuminen ja kuoleman kohtaaminen
Pyhä Johannes, tiukan askeettinen ja rukouksellinen mies, oli aina hyvin tietoinen oman sielunsa tilasta ja kuolemansa lähestymisestä. Hän siksi määräsikin tekemään arkun itselleen ja antoi asiasta ohjeet arkuntekijöille, etteivät kuitenkaan vielä viimeistelisi arkkua. Sen sijaan he voisivat tulla jokainen juhlapäivä kirkkoon ja kysyä siellä patriarkalta, joko he viimeistelisivät työnsä.
Kerran pyhä Johannes oli taivuteltu kuvernööri Niketaksen seuraksi vierailulle keisarin luo Konstantinopoliin. Hän lähti mukaan, mutta matkallaan maallisen hallitsijan luo hän näki unessa loistavasta enkelin, joka sanoi hänelle: ”Kuninkaiden Kuningas kutsuu sinua.” Johannes jäi siksi kesken matkan pois ja meni synnyinpaikalleen Kyprokselle, jossa hän kuoli Amathuksessa rauhallisesti noin vuoden 620 tienoilla. Hänen ruumiinsa siirrettiin ensin Konstantinopoliin , josta se sitten vuonna 1249 roomalaiskatolisten ristiretkeläisten ryöstelyn tuloksena vietiin Venetsiaan. Nyt hänen ruumiinsa lepää Johannes Laupiaan kappelissa Bratislavassa.
Muistopäivä
Ortodoksinen kirkko muistelee pyhää Johannes Laupiasta, Aleksandrian patriarkkaa, aina vuosittain marraskuun 12. päivänä.
Aiheesta muualla
Tropari ja kontakki
Tropari, 8.säv.
- Kärsivällisyydelläsi sinä voitit palkinnon, oi vanhurskas Johannes. | Sinä rakastit köyhiä ja huolehdit heistä runsaskätisesti. || Rukoile Kristusta, meidän Jumalaamme, pelastamaan meidän sielumme.
Kontakki, 2.säv.
- Sinä jaoit köyhille rikkauksia | ja siten saavutit taivaan rikkaudet, oi Johannes. |Siksi me tervehdimme sinua ja juhlimme sinun muistoasi, || oi nimesi mukaan laupias.
Minea
Katso myös
- Isä Andrei: Laupias samarialainen (opetuspuhe)
- Isä Heikki: Laupias samarialainen (2. opetuspuhe)