Johannes Venäläinen
Ortodoksi.netista
Pyhän tunnustaja Johannes Venäläisen nimestä on joskus keskusteltu, onko oikein nimittää häntä epteetillä Venäläinen, kun hän syntyi Ukrainassa. Joidenkin mielestä, jos hänet nimettäisiin nykytietämyksen mukaan, oikeampi nimitys olisi Johannes Ukrainalainen tai jopa Johannes Ruteeni tälle noin 1690 ns. Pikku-Venäjällä (Malaja Rus / Ма́лая Русь / Malorussija / Малору́ссия) syntyneelle pyhälle. Hän kasvoi joka tapauksessa siellä hurskaudessa ja rakkaudessa Jumalan Kirkkoon.
Sotilaana Venäjän armeijassa
Saavutettuaan täysikäisyyden, hänet kutsuttiin armeijaan, missä hän tavallisena sotilaana osallistui Pietari I:n ns. Venäjän-Turkin sotaan. Vuonna 1711 Moldovassa tapahtuneen Prut-joen taistelun jälkeen tataarit voitettuaan taistelun, antoivat hänet turkkilaisen ratsuväen komentajan alaisuuteen. Hän otti vangitut Venäjän armeijan sotilaat, niin venäläiset kuin muidenkin kansallisuuksien edustajat, mukaansa Vähään-Aasiaan Prokopionin kylään.
Turkkilaiset yrittivät käännyttää nämä kristityt sotilaat muslimeiksi uhaten ja maanitellen, mutta sotilaat vastustivat tätä ja siksi heitä hakattiin ja kidutettiin. Jotkut kaikesta huolimatta sitten kääntyivät kuitenkin muslimeiksi ja hylkäsivät Kristuksen toivoen että muutos parantaisi heidän elämäänsä. Pyhä Johannes ei välittänyt lupauksista ja maallisista herkuista ja siksi hän urheasti kärsi ja kesti kaikki nöyryytykset ja pahoinpitelyt.
Orjana Prokopionissa
Hänen isäntänsä kidutti Johannesta usein toivoen, että hänen orjansa suostuisi kääntymään islamin uskoon. Pyhä Johannes päättäväisesti vastusti tätä ja sanoi isännälleen: ”Et voi käännyttää minua pyhästä uskostani uhalla, etkä lupauksilla, rikkauksilla tai nautinnoilla. Minä tottelen käskyjänne mielelläni, jos annat minun vapaasti seurata omaa uskoani. Mieluummin annan pääni sinulle, kun vaihdan uskoni. Synnyin kristityksi ja kuolen kristittynä.”
Pyhän Johanneksen rohkeat sanat ja vakaa usko sekä hänen nöyryytensä ja sävyisyytensä pehmensivät lopulta isännän kovan sydämen. Hän jätti Johanneksen rauhaan eikä yrittänyt enää saada häntä luopumaan kristinuskostaan. Pyhä asui tallissa ja hoiti isäntänsä eläimiä, iloiten siitä, että hänen sänkynsä oli seimessä aivan kuin hänen Vapahtajalla, kun Hän syntyi.
Nöyrä, ystävällinen ja lempeä
Aamusta myöhään iltaan hän palveli turkkilaista isäntäänsä täyttäen kaikki hänen käskynsä. Hän täytti tehtävänä kylmässä talvessa tai helteisessä kesässä puolialastomana ja paljain jaloin. Muut orjat pilkkasivat häntä, kun hän oli niin innokas. Pyhä Johannes ei suuttunut tästä, vaan auttoi heitäkin aina, kun voi ja lohdutti heitä epäonnestaan.
Pyhän ystävällisyydellä ja lempeällä luonteella oli vaikutuksensa sekä isäntänsä että orjien sieluihin. Isäntä ja hänen vaimonsa alkoivat pitää Johanneksesta ja tarjosivat hänelle pientä huonetta läheltä heinävinttiä. Pyhä Johannes ei halunnut sitä, vaan nukkui mieluummin tallissa eläinten kanssa. Hän nukkui heinissä peittonaan vain vanha takki. Niin tallista tuli hänen erakkolansa, missä hän rukoili ja veisasi psalmeja.
Siunaus koko talolle
Pyhän Johannes toi siunauksen koko isäntäväelle elämällä yksinkertaisesti hänen taloudessaan. Ratsuväen upseerista tuli pian yksi Prokopionin kylän rikkaimmista miehistä. Hän tiesi, että syy rikastumiselle oli siunauksessa, eikä hän epäröinyt kertoa asiasta muille.
Joskus pyhä Johannes lähti tallista ja meni suurmarttyyri Georgios Voittajan kirkkoon, jossa hän piti vahtia esilaivassa, eteisessä. Lauantaisin ja juhlapäiviä, hän sai ottaa vastaan Kristuksen Pyhät salaisuudet.
Tänä aikana pyhä Johannes jatkoi isäntänsä palvelemista kuten ennenkin ja huolimatta omasta köyhyydestään hän aina auttoi köyhiä ja sairaita ja jakoi niukan ruokansa heidän kanssaan.
Ruokaihme
Kerran upseeri-isäntä lähti Prokopionista ja meni Mekkaan pyhiinvaellukselle. Muutama päivä myöhemmin hänen vaimonsa järjesti juhlat, jonne hän kutsui miehensä ystäviä ja sukulaisia ja pyysi heitä rukoilemaan miehensä turvallisen paluun puolesta. Pyhä Johannes tarjoili pöydässä ja hän laittoi pöydälle pilahvilautasen, herransa lempiruoan. Emäntä sanoi, "Kuinka paljon hänen mestarinsa iloitsisikaan, jos hän voisi olla täällä syömässä kanssamme tämän pilahvia." Pyhä Johannes pyysi pilahvilautasen ja sanoi, että hän lähettää sen isännälleen Mekkaan. Vieraat nauroivat, kun he kuulivat hänen sanansa. Emäntä kuitenkin määräsi kokin antamaan hänelle lautasen ajatellen, että hän söisi sen itse tai antaa sen jollekin onnettomalle perheelle.
Otettuaan astian pyhä Johannes meni talliin ja rukoili Jumalaa lähettämään tämän isännälleen. Hän ei epäillyt hetkeäkään, etteikö Jumala toteuttaisi hänen toivettaan ja toimittaisi lautasta isännälle. Lautanen katosi hänen silmiensä edestä ja hän meni sisälle taloon kertomaan emännälleen tapahtuneesta.
Jonkin ajan kuluttua isäntä palasi kotiin mukanaan kuparilevy, jolla lautanen oli ollut. Hän kertoi perheellensä, että eräänä tiettynä päivänä (samaan aikaan juhlan kanssa) hän palasi moskeijasta majapaikkaansa. Vaikka huone oli lukittu, hän löysi levyn, jolla oli höyryävää pilahvia pöydältään. Kykenemättä selittämään, miten ruoka oli tullut huoneeseen tai miten joku olisi päässyt lukittuun tilaan, upseeri tarkasti kuparilevyn ja huomasi hämmästyneenä siinä oman nimensä kaiverrettuna. Hämmennyksestä huolimatta hän söi pilahviaterian nautiskellen.
Kun perhe kuuli asiasta, he ihmettelivät sitä kovasti. Vaimo kertoi, että pyhä Johannes oli pyytänyt levyllä pilahvia lähettääkseen sen isännälleen Mekkaan ja kuinka he kaikki nauroivat, kun Johannes tuli takaisin ja kertoi lähettäneensä sen. Nyt he näkivät, että se, mitä pyhä oli sanonut, oli totta. (vrt. kertomusta Habakukista, joka ihmeellisesti toi lautasellisen hernekeittoa Danielille leijonien luolaan [Dan.14:33-39] Septuagintassa).
Sairastuminen ja kuolema
Vaikean elämänsä loppupuolella pyhä Johannes sairastui ja tunsi loppunsa lähestyvän. Hän kutsui luokseen papin saadakseen Pyhän ehtoollisen. Pappi peläten mennä turkkilaisen komentajan luo avoimesti pyhien lahjojen kanssa, laittoi elämää antavat lahjat omeniin ja toi ne pyhälle Johannekselle.
Pyhä Johannes ylisti Jumalaa saatuaan Kristuksen ruumiin ja veren, ja sitten kuoli rauhallisesti. Pyhä tunnustaja Johannes Venäläinen meni Herransa luo, Jota hän suuresti rakasti 27. päivänä toukokuuta 1730. Kun ne ilmoittivat isännälle, että hänen palvelijansa Johannes oli kuollut, hän kutsui papit ja antoi heille Johanneksen ruumiin kristittyjen hautaamista varten. Lähes kaikki Prokopionin kristityt asukkaat tulivat hautajaisiin ja he saattoivat pyhän ruumiin kristilliseen hautausmaahan.
Maatumattomat reliikit
Kolme ja puoli vuotta myöhemmin pappi sai ihmeellisen ilmoituksen unessa, että pyhän Johanneksen pyhäinjäännökset olivat pysyneet turmeltumattomina. Pian pyhän pyhäinjäännökset siirrettiin Pyhän suurmarttyyri Georgioksen kirkkoon ja sijoitettiin erityiseen pyhäinjäännöslippaaseen. Uuden Jumalan pyhän toimesta alkoi tapahtua lukemattomia armon ihmeitä, joista levisi tieto kauas kaupunkeihin ja kyliin. Kristityt eri paikoista tulivat Prokopioniin kunnioittaman pyhän Johannes Venäläisen pyhäinjäännöksiä ja monet heistä paranivat hänen rukouksiensa avulla. Uudesta pyhästä tuli pian arvostettu ei vain ortodoksien vaan myös armenialaisten ja jopa turkkilaisten parissa, jotka rukoilivat Venäjän pyhää, "Jumalan palvelija armossasi älä halveksi meitä."
Reliikkejä eri puolella Kreikkaa
Vuonna 1881 osa Johanneksen pyhäinjäännöksistä Johanneksen siirrettiin Athoksen munkkien toimesta pyhän suurmarttyyri Panteleimonin venäläiseen luostariin Athokselle, kun he olivat ihmeen kaupalla pelastuneet pyhän toimesta vaaralliselta matkalta.
Uuden kirkon rakentaminen alkoi vuonna 1886 luostarin ja Prokopionin asukkaiden toimesta. Tämä olikin tarpeen, koska pyhän suurmarttyyri Georgios Voittajan kirkko, jossa pyhän Johanneksen reliikit olivat, oli päässyt huonoon kuntoon.
15. elokuuta 1898 Kesarean metropoliitta Johannes vihki uuden Johannes Venäläiselle omistetun kirkon ekumeenisen patriarkka Constantine V:n siunauksella.
Pakkosiirrot vievät reliikkejäkin muualle
Vuonna 1924 tapahtuivat Kreikan ja Turkin väestönsiirrot eli pakkosiirrot maasta toiseen. Monet muslimit muuttivat pois Kreikasta, ja monet kristityt muuttivat pois Turkista. Prokopionin asukkaat, muuttaessaan Euboian (Εύβοια, Evia) saarelle veivät mukanaan osan pyhän Johannes Venäläisen pyhäinjäännöksiä.
Useiden vuosikymmenien ajan pyhäinjäännökset olivat Euboiassa Uuden Prokopionin pyhien Konstantinoksen ja Helenan kirkossa ja vuonna 1951 ne siirrettiin uuteen kirkkoon, joka on omistettu pyhälle Johannes Venäläiselle. Tuhannet pyhiinvaeltajat vierailevat siellä Kreikan kaikilta kulmilta ja erityisesti hänen juhlassaan 27. toukokuuta. Pyhä Johannes Venäläinen on laajalti arvostettu myös Athos-vuorella, erityisesti pyhän Panteleimonin venäläisessä luostarissa.
Pyhältä Johannekselta hakevat apua mm. matkustavaiset ja jotka ihmiset, jotka toimivat kuljetusalalla.
Muistopäivä
Ortodoksinen kirkko viettää pyhittäjä Johannes Venäläisen omaa muistopäivää aina vuosittain toukokuun 27. päivänä.
Tropari ja kontakki
Tropari, 4. säv.
- Hän, joka kutsui sinut maasta taivaaseen, | säilytti ruumiisi koskemattomana kuolemasikin jälkeen, oi hurskas Johannes. | Sinut vietiin Aasiaan vankina | ja sinä voitit Kristuksen ystäväksesi. || Rukoile Häntä, että sielumme pelastuisivat.
Tropari, 1. säv.
- Isänmaasi Venäjä kerskaa syntymisestäsi, oi Johannes,| ja Aasia iloitsee jäännöksistäsi; | vankina sinut vietiin sinne ja kärsit suuria vaivoja. | kilvoittelijana sinä tulit Jumalan salaisuuksiin vihityksi. | Kunnia Kristukselle, joka sinut ylensi, kunnia Hänelle, joka teki sinut ihmeelliseksi, || kunnia Hänelle, joka on antanut sinut meille suojelijaksi.
Kontakki, 4. säv.
- Tänään me muistelemme loistavaa kilvoitteluasi, | oi hurskas isä Johannes. | Ilahduta niiden sieluja, jotka kunnioittavat sinua syvästi uskossa.
Kirjallisuutta
- Isä Ioannis Vernezos: Pyhä Johannes Venäläinen (n. 1690-1730). Elämä ja viimeaikaiset ihmeet