Juhlapäivien ajasta
Ortodoksi.netista
(uutinen Aamun Koitosta sadan vuoden takaa 20.1.1918)
Useat ja suurimmat kreikk.-katoliset [toim. huom. tuohon aikaan puhuttiin ja kirjoitettiin vielä termiä ”kreikkalais-katolinen kirkko”, jolla tarkoitetaan kuitenkin nykyistä ”ortodoksista kirkkoa”] seurakunnat ovat äskettäin päättäneet viettää juhlapäivänsä uuden ajanlaskun mukaan alkaen tämän vuoden 1917 joulujuhlasta. Näin tapahtuen tulevat juhlapäivät samanaikaisiksi luterilaisten kanssa.
Tämä samanaikaisuus on vanhemmissa ihmisissä aiheuttanut pelkoa siitä, että heistä näin tahdotaan tehdä luterilaisia. Näyttääpä siltäkin, kuin he tahallaankin tahtoisivat sekoittaa uskonnon ajanlaskuun, kuten tähän asti ovat sotkeneet uskonnon kansallisuuteen. Tämä epäkohta on kuitenkin varsin helposti poistettavissa, jos papistommekin käy muutoksen puolelle ja väestössä epäilystä aiheuttavan vaikenemisensa tilaan velvollisuutensa mukaan avomielisesti selvittää muutoksen, ettei sillä ole mitään uskonnon kanssa tekemistä.
Seurakuntalaisten mielen rauha ja vakaumus uskonnollisissa asioissa – jollaiseksi tämä aikamuutos nyt on sotkettu – on papiston huollettava. Myöskin jokainen meistä tietää miten luottamusta synnyttävästi papin sana vaikuttaa rahvaaseen, jos hän puhuu tällaisesta asiasta, johon kuulijat kaipaavat valaistusta ja totuutta.
Luonnollisesti, näin äkisti siirtyminen vanhasta uuteen joulujuhlan vietto-aikaan tuntuu oudolta sellaisistakin ihmisistä, jotka tuntevat juhlien merkityksen ja niiden historiaakin, ja sitä outoutta haihduttaakseen useat viettävät kaksi joulua. Sitä enemmän outoa on muutos vanhemmille ja vielä sellaisille, jotka eivät tunne juhlapäivän tapahtumaakaan ja sen sijaan vahvasti luulevat juhlapäivät ja niiden ajankin Jumalan määräämiksi.*)
Monet vielä uskovat itse tapahtumien olleen juuri samoina vuoden ja kuukauden päivinä, milloin niiden muistoa juhlitaan. Käsityksen näin syvälle erehtyessä, jääpi toisarvoiseksi se hyöty, mikä juhlapäivien vietosta uuden ajanlaskun mukaan tulisi koulun, liike-elämän, talouden ja mm. elämän aloilla.
Tulisi siis tehdä selväksi, ettei yksikään nykyisistä kristikunnan viettämistä juhlista, vielä vähemmän niiden päivämäärä, ole Jumalan ehdottomasti määräämä, ja että niiden viettämisajasta ja tavoista on ollut kirkossa paljon erimieliä, vieläpä, kuten pääsiäisajasta, on ollut sangen katkeria riitojakin. Eivät edes apostolitkaan ole mitään säätäneet juhlapäivistä, vaan ovat useat – kuten joulunkin vietto – alkaneet varsin myöhään heidän jälkeensä, noin neljännellä vuosisadalla. Kuudennella vuosisadalla se määrättiin 25. päiväksi joulukuuta aivan kuvannollisista syistä.**) Silloin nimittäin loppuu vuoden pimein aika ja alkavat valoisammat päivät, kuvaten hengellisen pimeyden loppua ja valon alku Vapahtajan tultua maailmaan. Kristuksen syntymisen päivää ja kuukautta ei tunneta ja vuodestakin on erimieliä nytkin vielä. Pääsiäinen on kyllä Raamatussa tarkemmin selitetty, mutta meillähän sen aika vaihtelee ja on aina vaihdellut sangen suuresti, ollen toisinaan kuukaudenkin ero edellisen pääsiäisen ajan kanssa. Toiset Vapahtajan muistoksi vietettävät juhlat riippuvat taas joulun ja pääsiäisen ajasta.
Ajanlaskun kannalta on vieläkin yksinkertaisempi nykyinen aikaero juhlien vietossa. Siihen asti, kun kaikissa Euroopan maissa oli sama – vanha eli Julianinen – ajanlasku, vietettiin joulua samaan aikaan kaikkialla. Kun sitten noin 1582 tuli käytäntöön korjattu, oikeampi – Gregorianinen eli uusi – ajanlasku, jäivät kreikk.-katol. [ortodoksiset] maat, etupäässä Venäjä seuraamaan vanhaa ajanlaskua, joka nykyisin on 13 päivää jälempänä. Suomen kreik.-katol. [ortodoksiset] seurakunnat ovat tähän asti seuranneet Venäjän ajanlaskua, joten heidän joulukuunsa 25. päivä on oikean ajanlaskun mukaan jälellä 13 päivää siis 7. päivä tammikuuta. Näin ollen oli siis joulumme siirtynyt 7. päivään tammikuuta, koska kaikessa muun elämämme aloilla täällä Suomessa seuraamme uutta ajanlaskua. On siis parempi viettää joulummekin 25. päivä joulukuuta, kuten se on jo ammoin määrätty. Sitä parempi vielä on, jos juhlapäivämme sattuvat samanaikaisesti luterilaisten kanssa, kun sillä lisäksi voitetaan suuri käytännöllinen hyöty jokapäiväisenkin elämän aloilla.
Salmi, 27 / 12 -17.
V. Rainio
*) Kerran kiisti tätä eräs Raja-Karjalan huomatuin mies. Kun väitin vastaan, niin hän piti minua uskonnon herjaajana ja toisien vieraillensa joukosta nimitti todistajia minua vastaan. Läsnä ollut pappi vaikeni, multa kun oikeuden käyntiä ei tullut, niin se lienee papin ansiota. Tämä isäntä oli kuitenkin harras seurakunnan palvelija, paljon luki uskonnollisia kirjoja ja oli yli 20 vuotta kirkon isännöitsijänä.
**) Vanhin todistus Kristuksen syntymäpäivän juhlasta löytyy kirkkoisä Klemens Aleksandrialaisen ("kuoli n. 215) teoksissa. Itämailla tätä juhlaa vietettiin kuitenkin aina lV:nen vuosisadan loppupuolelle asti yhdessä Herran Kasteen muistopäivän kanssa 6. päivänä tammikuuta. Kuvaavaa on tästä asiasta näin kuuluva kohta eräästä kuuluisan kirkkoisän Johannes Krysostomoksen (v. 345-407) joulusaarnasta:
..vaikka ei ole vielä kymmentäkään vuotta kulunut siitä, kun tämä päivä tuli meille tunnetuksi, on se kuitenkin tullut teidän hartautenne kautta jo loistavaksi juhlaksi, aivan niin kuin se olisi ollut säädetty meille jo ammoisista ajoista, monia vuosia sitten ... Hyvät ja jalot kasvit istutettuina maahan kasvavat nopeasti aivan korkeiksi ja ovat kohta täynnä hedelmiä; niin myös tämäkin päivä, joka on ollut kauan aikaa tunnettu lännessä ja joka on tuotu meille vasta muutamia vuosia takaperin, on niin äkkiä kehittynyt ja kantanut niin suuren hedelmän, että meidän kirkon pihamme ovat täynnä ihmisiä ja koko Herran huone on tungokseen asti ahdattu kansanjoukolla."
Tästä näemme, että joulua eli Kristuksen syntymäpäivän juhlaa 25. p. joulukuuta on ruvettu viettämään ensin länsimailla ja vasta neljännen vuosisadan loppupuolella on se juhla tullut käytäntöön itämailla. Muutamissa itämaisissa kirkkokunnissa on sitä ruvettu viettämään vieläkin myöhemmin, nimitt. viidennellä jopa kuudennellakin vuosisadalla. Joulujuhlasta on ilmestynyt useampia tutkistelmia. Niistä mainittakoon seuraaval kaksi:
- F. Smirnovin tutkistelma aikakauskirjassa ”Труды Киевской Академий 1882-1883” nimellä ”Происхождение и значение Рождества Христова” ja
- Herman Usenerin tutkisteltua „Weihmachtfest“, paineltu Bonnissa v. 1889.
(Artikkeli on julkaistu Ortodoksi.netin sivuilla PSHV:n komitean kirjallisella luvalla. Artikkeli on alkuaan julkaistu Aamun Koitossa nr.2/1918, joka ilmestyi tammikuun 20. päivänä 1918, sivulla 16 [s. 6] )