Kaikkien pyhien sunnuntaina (opetuspuhe)
Ortodoksi.netista
Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen.
Tänään vietämme Kaikkien pyhien sunnuntaita. Me juhlimme tänään yhteisesti Kirkon kaikkia pyhiä. Juhla on myös niiden pyhien juhla, jotka ovat jääneet ihmisille tuntemattomiksi ja jotka yksin Jumala tuntee.
Kaikkien pyhien sunnuntai on ensimmäinen sunnuntai Helluntain ja Pyhän Hengen päivän jälkeen. Kyseessä ei ole pelkkä sattuma, vaan se on Kirkon keino osoittaa, että kaikki pyhyys on pohjimmiltaan juuri helluntain hedelmää.
Tänään juhlimme sitä, että Pyhä Henki kaikkina aikoina innoittaa ihmisiä elämään todeksi uskoaan, olkoon tilanne mikä tahansa. Kauniisti on 300-luvun kirkkoisä pyhä Gregorios Teologi (300-luku) todennut, että Pyhä Henki
- ”puhaltaa missä tahtoo ja kuinka paljon tahtoo”
ja löytää aina tien ihmisten sydämiin.
- ”Pyhä Henki työskentelee tarkoituksenmukaisesti jokaisen kanssa. Hän on läsnä keskellämme, hän katsoo jokaisen luonteenlaatua. Hän näkee jokaisen mietteen ja tajunnan, kaiken mitä sanomme, ajattelemme ja uskomme”,
opetti toinen 300-luvun kirkkoisä pyhä Kyrillos Jerusalemilainen.
Päivän evankeliumiteksti tuo esiin hyvin oleellisen seikan pyhyydestä. Edellytys pyhyydelle on nimenomaan varaukseton antautuminen Jumalalle, Hänelle joka on Pyhä ja joka on kaiken pyhyyden lähde.
Kristus asettaa vaatimuksen paljaana eteemme, mahdollisimman kirkkaana (ja lähes käsittämättömän vaativana). Kristuksen sanat on syytä toistaa:
- ”Joka rakastaa isäänsä tai äitiänsä enemmän kuin minua, ei kelpaa minulle, eikä se, joka rakastaa poikaansa tai tytärtänsä enemmän kuin minua, kelpaa minulle. Joka ei ota ristiään ja seuraa minua, se ei kelpaa minulle.” (Matt.10:37-38)
Pyhien antautuminen Jumalan rakkauden haltuun on syy siihen, että he kykenivät myös rakastamaan kaikkia ihmisiä jumalankaltaisella rakkaudella. Pyhät ovat eläviä esimerkkejä siitä, miten rakkaus Jumalaa ja lähimmäistä kohtaan yhdistyy lähes yhdeksi käskyksi. Rakastaen ja antaen itsensä ehdoitta, varauksetta ja uhrautuvasti Jumalalle, pyhät kykenivät myös rakastamaan ihmisiä ehdoitta, varauksetta ja uhrautuvasti – jumalallisella rakkaudella.
Kristuksen opetuksen ydinkohtia onkin rakkauden kaksoiskäsky – rakasta Jumalaa koko sydämestäsi, koko sielustasi, ja mielestäsi ja koko voimallasi, ja rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi (kts. esim. Mark.12:29-31).
Pyhät saattavat vaikuttaa monen silmissä melkein yli-ihmisiltä. Kertomukset heidän elämästään näyttäytyvät monelle kuin tuulahduksena toisesta maailmasta tai peräti toiselta ”planeetalta”. Moni saattaa ajatella, että kyse on maailmasta, joka on vieras ”todelliselle” elämälle. Eräät saattavat ajatella, hieman kyynisesti, että nuohan ovat ”vain ihanteita”, eikä todellisuutta. Jo pinnallinen tutustuminen pyhien elämäkertoihin asettaa kyseenalaiseksi tällaiset ajatukset.
Ihmisten elämäkerrat osoittavat selvästi, ettei ihmisten elämä – edes pyhien – ole stereotyyppistä. Yksikään pyhä ei kulkenut samanlaista pyhyyden tietä, kenenkään elämät eivät ole olleet identtiset. Tosiasia on se, että ei ole kahta ihmistä, jotka olisivat tulleet Jumalan luo samaa polkua. Päämäärä on yhteinen, mutta tiet moninaiset.
Pyhät ovat siis eläviä esikuvia meille. Kun Kirkko tänään tuo eteemme kaikki pyhät esimerkkeinä ja todistajina uskosta, se ei tarjoa meille heissä pyhyyden ”kaavoja” tai ”muotteja”, vaan eläviä esimerkkejä ihmisistä, jotka ovat eläneet ihmiselämän iloineen ja murheineen. Hekin tekivät elämänvalintoja, unelmoivat, pettyivät, hymyilivät, itkivät ja tunsivat ihmiselämän suloisuuden ja surullisuuden.
Kosketuspintaa meidän ja pyhien välillä on siis olemassa. Oppikaamme heidän esimerkkinsä innoittamana tekemään elämämme vaikeidenkin valintojen keskellä Jumalalle mieluisia päätöksiä. Voimme lukea pyhien elämäkertoja ja löytää niistä opastusta omiin elämänvalintoihimme. Voimme pyytää pyhiä rukoilemaan Jumalaa puolestamme. Pyhien esimerkin innoittamana oppikaamme rukoilemaan ja olemaan Jumalan läsnäolossa, koska nimenomaan rukous ja läheisyys Jumalan kanssa auttaa meitä löytämään oman tiemme Jumalan luo – olkoon elämäntilanteemme tai olosuhteemme minkälaiset tahansa.
Aamen.
Isä Lars Ahlbäck