Katumus elää kasteen terapeuttisena voimana kirkossa (opetuspuhe)
Ortodoksi.netista
Nykyihmiset vaativat halun vapaata toteuttamista
Ortodoksisessa kirkkovuodessa alkaa marraskuun 15. päivänä Kristuksen syntymäjuhlaan valmistava paastoaika, joka päättyy Kristuksen syntymäjuhlana liturgian jälkeen. Kristukseen uskominen merkitsee katumusta, perinpohjaista mielenmuutosta koko elämässämme niin, että näemme siinä synnin sairauden.
Nykyaikana ei ole ”muodikasta” puhua ja kirjoittaa Kirkon hengellisen elämän taistelusta eli kilvoittelusta. Ihmiset elävät maallistuneessa yhteiskunnassa ja kirkossakin tingityn etiikan aikaa. Sillä on erilaisia ilmenemismuotoja ja nimiä, mutta yleistä sille on tyytyminen eettisiin minimivaatimuksiin.
Ihmiset haluaisivat muuttaa Kirkon opetusta ja elämää niin, että se vastaisi paremmin heidän omia itsekkäitä tarpeitaan. Nykyihmiset vaativat ihmisen halun vapaata toteuttamista. Halun tyydyttämistä pidetään oikeutettuna ja itsensä hillitsemisestä ollaan valmiita luopumaan.
Jos haluamme olla uskollisia ortodoksisen kirkon askeettiselle opetukselle, meidän on syytä muistaa, että ortodoksikristityn elämän ensimmäinen tehtävä on luopuminen saatanasta ja hänen sanansaattajistaan. Kristuksen syntyminen ihmiseksi eheytti Jumalan ja ihmisen välisen suhteen. Kristus poisti Adamin ja Eevan tottelemattomuuden traagiset seuraukset. Kristuksen syntyminen ihmiseksi merkitsi kuoleman ja saatanan vallan tuhoamista ja uuden elämän mahdollisuutta ihmiskunnalle.
Katumus elää kasteen terapeuttisena voimana Kirkossa. Kristukseen uskominen merkitsee katumista, elämän perinpohjaista muutosta. Ihminen pelastuu saatanan tuhoavasta valheesta jakamalla Jumalan Rakkauden, Elämän ja Totuuden.
Pyhien Isien hengen mukainen ortodoksinen psykoterapia yhdistyy ihmisen hengelliseen uudestisyntymiseen ja hänen sielunsa ja ruumiinsa kaikkien energioiden eheytymiseen. Ortodoksinen psykoterapia tarkoittaa ennen muuta itsetuntemusta. Ihmisen pitää tuntea hengellinen tilansa. Tietämättömyys sairaudesta estää hengellisen parantumisen. Katumukseen ja syntien tunnustamiseen liittyy läheisesti himojen tunteminen. Katumuksen ensimmäinen vaihe onkin tuntea synnit sielun sairauksina.
Ortodoksisessa terapeuttisessa teologiassa Kristus syntyi maailmaan parantaakseen ihmiset itsekkäästä rakkaudesta Jumalaa ja lähimmäisiä kohtaan. Kristus ei ole hengellinen oikeudenkäyttäjä, vaan Lääkäri, joka parantaa ihmisiä.
Sielu ei kykene saavuttamaan mitään ilman taisteluja
Pyhän Gregorios Palamaksen (k.1359) saarnat ja opetuspuheet ovat patristisen kirjallisuuden hienointa aineistoa. Ne muodostavat todellisen johdannon sekä Gregoriokseen omaan teologiaan että myös suurten kirkkoisien teologiaan. Pyhä Gregorios muistuttaa homilioissaan, että Kirkon pyhät mysteeriot liittyvät askeettiseen elämään. Ilman sitä pyhissä mysteerioissa saatava Jumalan armo ei vaikuta ihmisessä pelastukseksi ja paranemiseksi, vaan merkitsee tuomiota.
Hengellisenä esipaimenena pyhä Gregorios ymmärsi hyvin, ettei niistä hesykasmin vaikeista kysymyksistä, jotka ehkä jotenkin sopivat luostarien asukkaille, ei voinut saarnata kansalle. Siksi hän käsittelee homilioissaan ortodoksisen elämän käytännön kysymyksiä. Hän opettaa kuulijoitaan Kristuksen evankeliumin hengessä.
Tessalonikin arkkipiispa opettaa, että ”näkymättömänä käärmeenä” saatana on kekseliäs ja äärimmäisen taitava vietellessään ihmistä pahaan. Saatana käyttää monia keinoja estääkseen ihmisen hyvät pyrkimykset ja teot heti alkuunsa.
Pyhä Gregorios kirjoittaa:
- ”Saatana on näkymätön käärme ja pahuuden alulle panija. Se on kekseliäs, häilyvä ja äärimmäisen taitava saadakseen aikaan pahuutta. Saatana osoittaa aluksi, kuinka vaikeaa ja työlästä on harjoittaa hyveitä. Sielun vihollinen täyttää meidät laiskuudella ja epätoivolla. Sitten se synnyttää epäuskon Jumalan lupaamasta palkkiosta niille, jotka taistelevat. Mutta veljet, meidän tulee kohota innokkuudella ja uskolla tämän sudenkuopan yläpuolelle. Meidän on syytä pitää mielessä tosiasia, että aivan kuin maa ei voi tuottaa arvollista hedelmää ilman työtä, samoin sielu ei kykene saavuttamaan ilman taisteluja mitään, mikä miellyttää Jumalaa ja johtaa pelastukseen”.
Aistillinen mielihyvä aiheuttaa ihmisessä jumalattomuutta ja synnin. Paastoaminen ja hengellinen itsetarkkailu synnyttää sen sijaan ihmisessä Jumalan pelon ja hyveen. Paastoaminen tarvitsee matkakumppanikseen itsetarkkailun. Ilman synnintuntoa kilvoittelija ei voi turvata katumukseen.
Näin joulupaaston alkaessa on hyvä muistaa, että Kirkon hengen mukainen paasto ei tarkoita pelkästään luopumista tietyistä ruokalajeista tai joidenkin ruokien valitsemisesta. Toki paastoksi kutsutaan myös tällaista paastoa, mutta todellinen paasto on paljon laajempi. Todellinen paasto merkitsee luopumista pahasta, eli voidaan puhua pahasta paastoamisesta. Kaikkiin hyveisiin tulee liittyä paastoa.
Kun puhutaan hyveistä, niillä ei tarkoiteta ihmisen omia moraalisia valintoja, vaan Jumalan tekoja. Tällaisia Jumalan tekoja ovat esimerkiksi rauha, rakkaus ja oikeudenmukaisuus, ne ovat Jumalan tekoja. Kun ihminen toteuttaa elämässään Jumalan tahdon, hän osallistuu Jumalan teoista. Suurimpia näistä hyveistä ovat itsetarkkailu, murehtiminen, katumus ja sydämen murtuminen.
Paasto on olennainen osa ihmisen hengellistä elämää
Paasto ei auta ihmistä hengellisessä elämässä ilman siihen valmistavaa ympäristöä eli katumusta. Sydämen katumuksen lisäksi tarvitaan kuitenkin myös ruumiillista vaivannäköä. Ilman molempia elementtejä paastosta tulee muodollinen ja ulkokohtainen käytäntö, jolla ei ole olennaista merkitystä.
Paaston hengellinen arvo tulee esiin siinä, miten se hoitaa ihmistä. Todellinen paasto levittäytyy kaikkiin asioihin, puhdistaa ja hoitaa terveeksi. Se tulee todelliseksi Jumalan terapeuttisessa maailmassa.
Pyhät isät opettavat, että paasto on vanhempi kuin laki. Se oli olemassa paratiisissa jo ennen kuin Jumala antoi ihmiselle lain. Jumalan käsky olla syömättä hyvän ja pahan tiedon puusta on käsky paastoamiseen. Adam oli tottelematon tälle käskylle ja se aiheutti ihmisen kuoleman. Tämä osoittaa paaston suuren arvon. Kirkko ei tunne ketään pyhää ihmistä, joka ei rakastaisi paastoamista.
Paasto on olennainen osa ihmisen hengellistä elämää. Hengellinen elämä ilmaistaan rukouksessa, ja sen vuoksi paasto liittyy läheisesti rukoukseen. Paaston merkitys on nähtävissä siinä, että se hoitaa ja parantaa ihmistä monin tavoin. Pyhä Gregorios Palamas tulkitseekin Mooseksen ja Elian läsnäolon Taaborilla rukouksen ja paastoamisen hedelmänä ja seurauksena.
Samalla kun huomataan paaston arvo, on syytä muistaa myös saatanan hillittömyys. Tämän hillittömyyden takia Adam karkotettiin Paratiisista, vedet tuhosivat luomakunnan, suuri tulipalo tuhosi Sodoman ja Gomorran ja Eesau kadotti esikoisoikeutensa ja isänsä siunauksen.
Ihmisiä rakastava Jumala on antanut kaikille tasapuolisesti hyvyyksiään, mutta ihmiset käyttävät näitä hyvyyksiä itsekkäästi. Hengellisessä elämässä ei ole merkitystä sillä, edustaako hän yhteiskunnan valtaeliittiä, onko hän rakennustyöläinen tai valtion hallinnon virkamies. Jokainen vastuussa hyveiden lisäämisestä ja myös niiden puuttumisesta.
Pyhä Gregorios Palamas opettaa, että ihmisen hillittömyyden demoni on kaikkein kauhistuttavin. Se lähtee ihmisestä vain rukouksella ja paastolla. Ihminen hillitsee oikeamielisessä paastossa ruumistaan ja kukistaa sen kapinallisuuden. Puolestaan rukouksessa hän kukistaa mielestään himot ja turhat ajatukset.
Vaatimattomaan ruokaan tyytyminen ja ruoasta pidättäytyminen on askeesissa merkittävää. Ahneus, ruoalla herkutteleminen ja hillittömyys aiheuttavat ihmiselle hengellisen ongelman. Ihmisen mieli joutuu silloin aistillisen maailman vankilaan. Aluksi ihmisen pitää vapauttaa mielensä aineellisen hyvän vankeudesta ja yleensä ympäröivästä maailmasta ja kohottaa mieli Jumalan puoleen.
Pyhä Gregorios opettaa:
- ”Jos sielu on mieltynyt ja alistunut ala-arvoisiin asioihin, se loukkaa häpeämättömästi Jumalan kuvaa. Jos ihminen rakastaa väärin tekemistä, hän vihaa sieluaan ja repii sen palasiksi. Sellainen ihminen kokee kärsimyksen kuin hullut, jotka leikkaavat säälimättömästi oman lihansa palasiksi”.
On olemassa siunattua paastoa ja demonista. Paasto, jota harjoitetaan ylpeästi ja itsekkyydellä kasvaa saatanasta. Pahat henget eivät syö, mutta ne vihaavat ihmisiä ja ovat itserakkaita. Samaa pätee ihmisiin, jotka paastoavat muodollisesti ilman hengellistä sisältöä. Ylpeydestä, itsekeskeisyydestä ja omahyväisyydestä kasvava paastoaminen on saatanallista. Samoin jos kilvoittelijan paastoamisesta puuttuu hengellinen ilmapiiri eli murehtiminen ja katumus.
Kirkon hengen mukainen paasto auttaa kilvoittelijaa sielun parantamisessa. Paasto on elämän tie, mutta myös tie Jumalan Valtakuntaan. Siksi pyhä Gregorios Palamas korostaa, ettei ihmisen tule paastota vain tiettyinä päivinä, vaan koko elämänsä ajan. Ihmisen tulee syödä aina vaatimattomasti.
Pyhien isien opetuksessa valvominen liittyy läheisesti paastoamiseen. Samoin valvominen yhdistyy rukoukseen eikä sitä voida ymmärtää ilman rukousta. Kristus on meille esikuva valvomisesta. Pyhä evankelista Luukas kirjoittaa, että Vapahtaja meni rukoilemaan vuorelle ja vietti siellä koko yön rukoillen Jumalaa. Kun päivä koitti hän kutsui luokseen opetuslapset ja valitsi heistä kaksitoista, jotka hän nimitti apostoleiksi. (Luuk. 6:12-13)
Kristuksen pyhien käskyjen noudattaminen on tärkeää, ettei ihmisen sielu sairastu. Toisaalta pyhien käskyjen noudattaminen on tärkeää, kun ihminen on sairastunut sielullisesti. Kristuksen antamat käskyt paastoamisesta, valvomisesta ja rukouksesta ohjaavat kilvoittelijaa huolehtimaan nöyryydestä, katumuksesta ja kärsivällisyydestä.
Sielun terapia on ortodoksisessa kirkossa äärimmäisen tärkeää, koska siinä tulee esiin Kirkon hengellisen elämän olemus. Ihmisen ruumis yhdistyy tiukasti sieluun ja osallistuu kaikista sielun tiloista. Ruumis ottaa vastaan sekä sielun lankeemuksen että sen ylösnousemuksen. Ruumiin kirkastuminen seuraa sielun kirkastumista.
Kirjallisuutta
- Gregorios Palamas, pyhä, 2009, Saint Gregory Palamas. The Homilies. Edited and translated from the Original Greek with an introduction and notes by Christopher Veniamin. Mount Thabor Publishing. Waymart PA.
- Hakkarainen, Jarmo
- 1983, Gregorios Palamas – raamatullinen mystikko. – Ortodoksisuus ja yhteiskunta. Pieksämäki.
- 1991, Pyhä Gregorios Palamas – ortodoksisen tradition puolustaja. – Ortodoksia 40. Kuopio.
- 2011, Bysanttilaisten isien terapeuttista teologiaa ja länsimaisen elämänmenon haaksirikkoa. – Bysantin terapeuttista teologiaa ja länsimaisen elämänmenon perikatoa. Joensuu.
- Hierotheos, metropolitan of Nafpaktos
- 1997, Saint Gregory Palamas as a Hagiorite. Translated by Esther Williams. Levadia.
- 2010, The Science of Spiritual Medicine. Orthodox Psychotherapy in Action. Translated by sister Pelagia Selfe. Levadia.