Toiminnot

Kiitos isän ja äidin rakkaudesta (opetuspuhe)

Ortodoksi.netista

Toukokuun toisena sunnuntaina vietettävä äitienpäivä ei ole saanut alkuaan ortodoksisen perinteen piirissä, mutta meille Suomen ortodokseille se on jo tullut perinteeksi. Muistelemme äitejä seurakunnan jumalanpalveluksissa, voimme toimittaa jopa erillisen rukouspalveluksen heidän puolestaan ja järjestää juhlatilaisuuksia, joissa äidin merkitystä korostetaan lasten kasvattajana ja perhe-elämään naisellisen lämmön ja hellyyden tuojana. Äidin merkitys on korostunut myös siksi, että olemme jo sopeutumassa lainsäädäntöön, jonka mukaan lapset seuraavat uskontokuntaan nähden äitiä, ellei asiasta toisin sovita.

Imettävä Jumalanäiti. Venäjällä se nimi on Mlekopitateljnitsa ja Kreikassa Galaktotrofusa. Läntisessä roomalaiskatolisessa maailmassa ikonille on annettu myös seuraavia nimiä: Madonna Lactans, Madonna del Latte ja Madonna Lattante. Suomessa ikonista on käytetty joskus myös nimitystä Imettävä Neitsyt.
Katso enemmän ko. ikonista Ortodoksi.netistä: http://www.ortodoksi.net/index.php/Imettävä_Jumalanäiti

Ortodoksiseen kirkkovuoteen kuuluu kyllä pyhien isien sunnuntai helluntain ja joulun edellä. [toim. huom: vuonna 2018 äitienpäivä ja pyhien isien sunnuntai ovat samana päivänä 13.5.2018] Näissä ei kuitenkaan tule esille perheen isän merkitys lastensa kasvatuksessa ja huoltamisessa, vaan hengellisten isien merkitys oikean uskon vaalimisessa ja säilyttämisessä. Jumalanäidin kunniaksi vietettävissä juhlissa taas ei voida ohittaa kirkon ihanteita äitiydestä, josta Jumalansynnyttaja Maria antoi hyvän esikuvan.

Jeesus sanoi miehen ja vaimon aviollisesta suhteesta:

"He eivät enää ole kaksi, vaan yksi liha. Minkä siis Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako" (Matt. 19: 6).

Kirkkomme pitää avioliittoa pyhänä salaisuutena, sakramenttina, jossa mies ja vaimo on liitetty yhteen lasten siunattua synnyttämistä ja kasvattamista varten. Sekä isän että äidin rakkaus ja hoiva ovat tärkeät kasvavalle ja aikuistuvalle lapselle. Käytännön syistä meikäläinen elämäntapa on kehittynyt sellaiseksi, että äiti joutuu olemaan lähempänä lasta ja enemmän seuraamaan hänen kasvamistaan kodin piirissä. Siksi äitienpäivän vietossakin usein korostuu äidin rakkauden ja kasvatuksen osuus.

Meidän kirkkomme perinteellisessä opetuksessa taas pidetään isää perheen päällä, joka ei saisi karttaa vastuutaan lasten hellimisessä ja hoivaamisessa. Näyttää siltä, että nykyisessä yhteiskunnassa on alettu entistä enemmän puhua vanhempien yhteisestä vastuusta ja tasapuolisesta osallistumisesta lasten kasvatukseen synnytyshetkestä alkaen. Tällaista kehitystä voidaan kirkkomme näkemysten mukaan siunata ja toivoa, että äitienpäiväkin kehittyisi sellaiseksi, jossa äitiä ja isää ei eroteta toisistaan, kun tuodaan esille sitä rakkautta, hellyyttä ja huolenpitoa, jota lapsi kodissaan tarvitsee ja saa osakseen.

Toukokuun toinen sunnuntai kutsuu meitä kiittämään Jumalaa äidin ja isän rakkaudesta, ja jos he ovat jo tästä elämästä poistuneet, rukoilemaan hartaasti, että Herra saattaisi heidän sielunsa lepoon ja rauhaan.

Erkki Piiroinen

(Artikkeli on julkaistu Ortodoksi.netin sivuilla PSHV:n komitean kirjallisella luvalla. Artikkeli on alkuaan julkaistu Aamun Koitossa nr. 9/1982, joka ilmestyi huhtikuun 28. päivänä 1982, sivulla 162 [s.2])