Kirkko kutsuu mielen tarkkaavaisuuteen (opetuspuhe)
Ortodoksi.netista
Kirkko kutsuu meitä Kristuksen syntymäjuhlan valmistusviikkoina erityiseen mielen tarkkavaisuuteen. Bysanttilaiset isät tarkoittavat hengellisellä tarkkaavaisuudella sielun valvomista ja valmiutta pitää ihmismieli puhtaana sisäistä vapautta kuolettavilta ajatuksilta ja mielikuvilta.
Ortodoksinen teologia on Kirkon ääni ja sana
Ortodoksinen teologia on terapeuttista tiedettä. Se huolehtii sairaista ihmisistä ja parantaa heitä Kristuksessa. Hengellisesti sairas ihminen tarvitsee Kirkon terapeuttista erityismetodia. Ortodoksinen teologia on Kirkon ääni ja sana. Se ei tarkoita ideologiaa, kuten maallistuneet ortodoksit uskottelevat, vaan parantumisen välinettä.
Kirkko ei ole ortodoksisen käsityksen mukaan itsekeskeiseksi tarkoitettu yhteisö, vaan ennen muuta eukaristinen yhteisö, jonka päämäärä ei ole pelastua maailmalta, vaan pelastaa maailmassa elävät ihmiset. Pyhä Eukaristia on Kirkon mysteeriona Jumalan hoitava läsnäoloa tässä maailmassa.
Bysantissa lääketiede, ortodoksinen usko ja hengellinen ja fyysinen terveys liittyivät yhteen. Jo 300-luvun pyhät isät kehittivät Kirkon parantavan pappeuden ihanteen. Heidän kokonaisvaikutteinen Kirkon jäsenten terapiakäytäntö kannusti papistoa ja luostariasukkaita sosiaaliseen huolenpitoon lähimmäisistä.
Hengellinen parantaminen on mahdollista piispoille ja papeille, jotka itse ovat parantuneet Kristuksessa. Kirkon pyhät isät tiesivät hyvin, että vain harva piispa tai pappi täyttää elämänsä Jumalan hyveillä. Piispan ja papin pastoraalisen työn ensisijainen päämäärä on parantaa itsessä ja yhteisössä synnintekojen haavat ja johtaa kirkollinen yhteisö elämän eheytymiseen Kristuksessa.
Kirkon luonne on pyhä ja papillinen. Ortodoksinen pappeus yhdistyy Kristuksen persoonaan ja palvelutehtävään. Piispa ja pappi on ensisijaisesti Kirkon terapeutti Kristuksessa. Piispan ja papin tehtävänä on johdattaa omalla esimerkillään ihmisiä Jumalan yhteyteen. Siihen tarvitaan paljon rakkautta ja ihmistuntemusta. Papiston tulee valmistaa ja auttaa ihmisiä vapautumaan intohimoista, itsekkyydestä ja kaikenlaisesta maailman vankeudesta. Tähän kaikkeen papit ja maallikot tarvitsevat Kristuksen mielen mukaista kilvoittelua.
Turhat ajatukset tyhjentävä ihmissielun uskosta rippeistäkin
Epäpuhtaat ajatukset ja mielikuvat kääntävät ihmismielen Jumalasta ja Hänen tuntemisestaan. Pahojen henkien käymän sodan tarkoituksena on estää meitä täyttämästä Jumalan tahtoa.
Sielumme tekee syntiä teoissa, sanoissa ja ajatuksissa. Pyhien Isien mukaan synnittömyyden hyvä ilmenee puolestaan ihmisessä kuudella tapaa: viiden aistin ja puheen puhtaudessa.
Yksilöllisyys ja elämän nautintojen korostaminen vieraannuttaa Kirkon jäsenen hengellisestä elämästä. Kirkon opettajien mukaan ihmiselämässä on tärkeintä hengellinen terveys. Katumus on ortodoksisen kirkon terapeuttisen hoidon olennainen osa. Kirkko on sairaala, ja parantaja on Kristus. Kirkko parantaa ihmisiä Kristuksessa synnin eli sielun sairauksista.
Turhat ajatukset ja hengellinen tietämättömyys tekevät ihmisen eläimen kaltaiseksi. Turhat ajatukset tyhjentävät ihmissielusta uskon rippeetkin, sekoittavat hänen sisäisen elämänsä ja saastuttavat sen mielettömien ajatusten harhakuvilla. Kun ihmismieli askaroi aineellisessa, sen työtoverina on järjellinen ajattelu. Kun himot vallitsevat ihmismielen, ne erottavat sen Jumalasta ja vangitsevat aineellisiin asioihin ja hukuttavat sen niihin.
Terve omatunto tekee hyvästä välttämättömyyden
Pyhät Isät muistuttavat meitä, ettei riitä, että pysymme erossa pahan tekemisestä, meidän on pyrittävä pysymään vapaana myös pahoista ajatuksista ja pahojen henkien herättämistä mielikuvista. Meidän tulee ahkeroida sielulle hyödyllisten, hengellisten ajatusten parissa, niin etteivät maalliset huolet meitä tukahduta.
Ihmissielun parantuminen on ortodoksisen terapeuttisen teologian keskeisin huolenaihe. Ihmissielu voi parantua, jos sielun rationaalinen puoli yhdistyy rukoukseen, itsekuriin ja rakkauteen. Sielu voi puhdistua näiden jumalallisten hyveiden seuraamisessa. Liikettä kohti Jumalan valtakuntaa ei voi syntyä ihmisessä ilman rakkautta Jumalaan ja kaipuuta hengellisen parantumiseen.
Pyhien Isien mukaan hengelliset kilvoitukset ja vaivat synnyttävät sieluun ilon, jota edeltää himojen rajoittuminen. Pahat henget kauhistuvat jumalallisen Hengen armoa, etenkin kun se laskeutuu runsaana paaston, mietiskelyn ja rukouksen puhdistamaan ihmissydämeen.
Pyhittäjä Johannes Siinailainen (k. noin 650) kiteyttää paaston merkityksen:
- Paasto on luonnon pakottamista ja
- nielun nautintojen rajoittamista,
- pahojen ajatusten hävittämistä,
- rukouksen puhtautta,
- mielen vartioimista,
- hiljaisuuden alku,
- kuuliaisuuden vartija,
- paratiisin portti ja nautinto.
Rukous, pyhien isien tekstien lukeminen, pyhien ihmisten elämän tutkiminen ja säännöllinen osallistuminen Kirkon yhteisiin jumalanpalveluksiin tukevat kirkollisen luonteen kehittymistä. Isät opettavat, että paasto ja rukous auttavat voimallisesti kilvoittelijaa taistelussa pahaa vastaan.
Paaston ja rukouksen tulee liittyä käytännön elämään. Kristuksen sanojen mukaan demonien toiminta on voitettavissa vain rukouksella ja paastolla (Matt. 17:21). Kristus ohjasi opetuslapsiaan rukoukseen, etteivät he olisi joutuneet kiusaukseen (Matt. 26:41).
Hyvän tekeminen ja pahan välttäminen on ihmisessä terveen omantunnon toimintaa. Terve omatunto tekee hyvästä välttämättömyyden. Pyhä Johannes Krysostomos opettaa: Hyvää mieltä ja iloa ei saada vallan suuruudesta, ei rikkauden runsaudesta, ei ruumiin vahvuudesta eikä pöydän antimien yltäkylläisyydestä, vaan hengellisestä kehittymisestä ja hyvästä omastatunnosta.