Kirkonkellojen soitto

Ennen palveluksen alkua on ilmoitussoitto (yhteen kelloon): ennen 9. hetkeä (ehtoopalvelusta), ennen puoliyöpalvelusta (aamupalvelusta) ja ennen 3. hetkeä (liturgiaa). Ilmoitussoitto varhaisen liturgian edellä on harvempi kuin myöhäisen liturgian edellä.

Juhlasoitto eli kolmisoitto (kaikkien kellojen soitto kolmeen otteeseen) tapahtuu ehtoopalveluksen, aamupalveluksen ja liturgian edellä.

Jos palvelus alkaa suoraan ehtoopalveluksella kuten vigiliassa, niin ensin on ilmoitussoitto ja välittömästi sen jälkeen juhlasoitto. Juhlasoitto ehtoopalveluksen edellä on silloinkin, kun se toimitetaan liturgian tai ennen pyhitettyjen Lahjain liturgian edellä. Myös vigiliassa on juhlasoitto aamupalvelusosan edellä.

Liturgian edellä on juhlasoitto silloinkin, kun sen edellä toimitetaan ehtoopalvelus, samoin ennen pyhitettyjen Lahjain liturgian edellä. (Soitosta liturgian aikana ja sen jälkeen katso ohjeita liturgian käsikirjasta s. 201.)

Aamupalveluksessa on polyeleon alkaessa ns. evankeliumisoitto (juhlasoitto yhteen otteeseen).

Vuorosoitto – soitetaan kutakin kelloa vuorollaan pienimmästä suurimpaan (jos kelloja on vähän, niin näin soitetaan usein 2-3 kertaan) ja sitten kaikkia kelloja samalla kertaa – on seuraavissa tapauksissa:

1. pääsiäisyönä liturgian evankeliumia luettaessa (ei kuitenkaan sellaisessa tapauksessa, kun ilmestyspäivä on pääsiäisenä).

2. ristin esiin kantamisen edellä suuren ylistysveisun aikana; ristin esiin kantamisen jälkeen on juhlasoitto.

3. Suurena perjantaina hautauskuvan kantamisen edellä veisattaessa ”Joosef Nikodemuksen kanssa”.

Samoin suuren lauantain aamupalveluksessa suuren ylistysveisun aikana ennen hautauskuvan kirkon ympäri kantamista. Juhlasoitto seuraa vuorosoittoa sekä suurena perjantaina että lauantaina hautauskuvaa kirkkoon tuotaessa.

Soitto erikoistapauksissa

1. Kun yleinen rukouspalvelus (rukoushetki) pidetään temppelijuhlana, itsenäisyyspäivänä tai uutena vuotena, niin sen alkuun soitetaan ilmoitussoitto ja juhlasoitto ja palveluksen päätyttyä juhlasoitto.

2. Ristisaattojen aikana on ensin ilmoitussoitto yhteen kelloon – toisinaan tämä ilmoitussoitto tapahtuu kuten vuorosoitossa eri kelloja lyöden – sitten ristisaaton liikkeelle lähtiessä ja kulkiessa juhlasoitto.

3. Temppelijuhlina pienen vedenvihkimisen edellä on ilmoitussoittona vuorosoitto suurimmasta pienimpään useampaan kertaan. Ristiä veteen upotettaessa on juhlasoitto.

4. Ilmoitussoitto sen liturgian edellä, jossa tapahtuu piispaksi vihkiminen, on vuorosoitto suurimmasta pienimpään kuten vedenvihkimisessä. Vigiliassa 9. veisun aikana lyödään suureen kelloon hitaasti 12 kertaa. Piispaksi nimittämisen toimituksen edellä on ilmoitussoitto.

5. Edesmenneen papin, pappismunkin, arkkimandriitan tai piispan ruumissaaton aikana on vuorosoitto kuten ristin esiin kantamisen edellä. Kun ruumis on tuotu kirkkoon, kun päästörukous on luettu ja kun ruumis on laskettu hautaan, silloin on juhlasoitto.

Jos on useampia suuria kelloja, niin suurinta kelloa käytetään ilmoitussoitossa vain seuraavina juhlapäivinä:

1. 12 suurena juhlana.

2. Joka päivä suuren viikon perjantain aamupalveluksesta lähtien apostoli Tuomaan sunnuntain jälkeisen maanantain ehtoopalvelukseen saakka paitsi suuren perjantain hetkipalvelusta.

3. Niissä sunnuntai- tai juhlapäivien iltana toimitettavissa ehtoopalveluksessa, joissa veisataan suuri prokimeni.

4. Aamupalveluksessa ja liturgiassa Pyhän Hengen päivänä sekä Kristuksen syntymän II ja III päivänä.

5. Valtakunnan itsenäisyyspäivänä.

6. Temppelijuhlana ja juhlan iltana toimitettavassa ehtoopalveluksessa.

Suuren paaston jumalanpalveluksien soitto eroaa tavallisesta sillä, että se on harvempaa. Jos paastopäivänä ei ole juhlaa, niin ilmoitussoittona III hetken edellä lyödään kolmesti. VI hetken edellä 6 kertaa ja IX hetken edellä 9 kertaa.

Siitä, miten kauan ilmoitussoiton yleensä pitää kestää, kirkkosäännöissä sanotaan: niin kauan, että soittaja ehtii lukea 51. psalmin 12 kertaa; juhlasoitto kestää psalmin yhden lukemisen ajan.