Kun uskontoa käytetään aseena (opetuspuhe)
Ortodoksi.netista
Lue ensin Raamatusta kohta Luukkaan evankeliumista (Luuk. 13:10-17):
Jeesus parantaa naisen sapattina
Jeesus oli sapattina eräässä synagogassa opettamassa. Siellä oli nainen, jota kahdeksantoista vuotta oli vaivannut sairauden henki. Hänen selkänsä oli pahasti köyryssä, eikä hän kyennyt suoristamaan itseään. Nähdessään hänet Jeesus kutsui hänet luokseen ja sanoi: "Nainen, olet päässyt vaivastasi." Hän pani kätensä naisen päälle, ja heti tämä oikaisi selkänsä ja ylisti Jumalaa.
Kun synagogan esimies näki, että Jeesus paransi sairaan sapattina, hän suutuksissaan sanoi paikalla oleville: "Viikossa on kuusi päivää työtä varten, tulkaa silloin parannettaviksi älkääkä sapattina." Herra vastasi: "Te tekopyhät! Jokainen teistä kyllä päästää sapattina härkänsä tai aasinsa kytkyestä ja vie sen juomaan. Tätä Abrahamin tytärtä on Saatana pitänyt siteissään jo kahdeksantoista vuotta. Eikö häntä olisi saanut päästää vapaaksi sapatinpäivänä?" Jeesuksen vastauksen kuullessaan kaikki hänen vastustajansa olivat häpeissään, mutta kansa iloitsi kaikista ihmeteltävistä teoista, joita hän teki.
Kun uskonnolliset käytäntömme eivät perustu Jumalan rakkauteen, niistä tulee helposti aseita. Niillä ei enää tehdä hyvää ihmisille. Ne eivät enää auta meitä parantumaan, vaan haavoittavat meitä.
Tuossa Luukkaan evankeliumin tekstissä synagogan esimies harjoitti omaa juutalaista uskontoaan. Hän toimi, kuten juutalaiset yleensä toimivat hänen aikanaan. Ehkä hän oli joskus aloittanut oman elämänsä puhtaalla rakkaudella Jumalaa kohtaan, mutta jossain matkan varrella rakkaus korvaantui ja sen ohittivat ja peittivät säännöt ja lait.
Todellisuudessa säännöt ja lait ovat helpompia. Ne eivät edellytä meiltä avointa sydäntä. Ne eivät vaadi meitä lähtemään ”mukavuusalueeltamme”. Ne eivät edellytä meitä olemaan haavoittuvia. Nyt ei pidä ymmärtää väärin tuota kirjoitettua. Lait ja säännöt ovat eritäin tärkeitä, Ne luovat järjestyksen elämäämme, ja kun niitä sovelletaan oikein, ne heijastavat Jumalan läsnäoloa. Mutta jos lait erkanevat Jumalasta, niistä tulee tuhon aseita.
Yksi niistä asioista, joilla ihmisiä usein riistetään, kun he yrittävät kasvaa uskossa, on se ajatus, että sääntöjen täydellinen noudattaminen tekee meistä arvokkaampia Jumalan edessä. Jeesuksen Kristuksen evankeliumin mukaan mikään ei tee sinusta Jumalan rakkauden arvoista. Jumala armossaan vuodattaa tämän rakkauden meille kaikille. Elämme paastoaikaa. Teemme parhaamme paaston sääntöjen kanssa, mutta meidän on muistettava, että paastosta tiukasti kiinnipitäminen ei sinänsä tee meistä pyhiä, hyviä tai arvoisia Herran silmien edessä.
Pyhä Johannes Krysostomos on sanonut, että ihmiset voivat pidättäytyä syömästä lihaa, mutta he samaan aikaan syövät toisiaan juoruineen ja puuttuvan hyvän tekemisen ohessa. Paastolla, joka on mieluinen Jumalalle, ei ole mitään tekemistä sen kanssa, mitä menee sisälle suun kautta. Vain sillä on merkitystä, mitä tulee ulos sydämestämme.
Tarkoittaako se sitten sitä, ettei meidän tarvitse paastota? Ei. Tarkoittaako se sitten sitä, että me voisimme hieman löysätä uskonnollisissa tavoissamme? Ei. Se tarkoittaa sitä, että meidän pitää olla valmiita tekemään kaikkemme, mitä meiltä vaaditaan iloisesti ja asettamalla Kristus etusijalle mielessämme. Jumala on se, joka tuo kaikki yhteen ja mahdollistaa oikein tekemisen rakkaudella. Synagogan esimies eli lain säädöksissä ja hän oli kuollut lähimmäisensä tarpeita kohtaan. Ja kun hän oli kuollut lähimmäistään kohtaan, hän totisesti oli kuollut myös Jumalaa kohtaan.
Herramme Jeesus Kristus avasi hänen silmänsä ja paljasti pimeyden. Hän sanoi: ”Te tekopyhät! Jokainen teistä kyllä päästää sapattina härkänsä tai aasinsa kytkyestä ja vie sen juomaan. Tätä Abrahamin tytärtä on Saatana pitänyt siteissään jo kahdeksantoista vuotta. Eikö häntä olisi saanut päästää vapaaksi sapatinpäivänä?”
Ainut, mitä synagogan esimies näki, oli lainrikkominen, mutta hän sokean kiivautensa vuoksi unohti, että hän rikkoi myös sitä lakia, jonka mukaan sapattinakin voi hoitaa omia eläimiään. Mutta se oli vielä pahempaa. Hän ei vain unohtanut omaa työtänsä sapattina, hän unohti myös huolehtia 18 vuotta sairaudesta kärsineen naisen tarpeista. Hän unohti täyttää Herran kaksoiskäskyn rakastaa lähimmäistään kuten itseään.
Kun laiminlyödään lähimmäisen rakastaminen, laiminlyödään myös Jumalan rakastaminen. Se on kuollutta uskoa. Tekstissä kerrottiin, että kaikki Herran vastustajat olivat tuolloin häpeissään. On ratkaisevan tärkeää, ettei uskomme tuota meille häpeää, vaan iloa ja vapautta Jeesuksen Kristuksen kautta.
Kuinka voimme taata, ettemme itse ole tuon miehen kaltaisia, jolla oli harhakäsitys ja joka käytti uskontoaan aseena toisia vastaan? Meidän on tunnustettava, että olemme myös heikkoja, kuten tuo monien vuosien ajan sairaana ollut nainen. Meidän tulee todella uskoa, että me tarvitsemme Jeesuksen Kristuksen parantavaa kosketusta. Ei kerran tai kahdesti elämässämme, vaan päivittäin. Kun tunnemme, että tarvitsemme Jumalaa, kun tunnemme puutteemme ja taantumuksemme, eikä meillä ole voimia keskittyä oleelliseen. Silloin helposti keskitymme siihen, mitä muut tekevät tai vertaillemme tapojamme toisten tapoihin. Silloin tarvitsemme Herran armoa ja silloin Herra tekee parhaansa. Rukouksemme ei kuitenkaan pidä silloinkaan olla ”Kiitos Herra, kun olet tehnyt minut paremmaksi kuin muut” eikä ”Kiitos siitä, että teit minut hyväksi”. Rukouksemme tulee olla ”Herra, paljasta minulle syntieni ja sairauteni syvyys ja ole laupias minulle, joka en ole kelvollinen armoosi ja rakkauteesi.”
Herramme Jeesus Kristus auttoi tuossa Luukkaan evankeliumin tekstissä naista, koska hän näkee myös sydämemme. Hän tietää, jos todella etsimme Häntä. Hän tietää, jos syvällä sydämessämme olemme nälkäisiä ja janoisia Hänestä. Hän tietää, jos tunnemme itsemme itseriittoisiksi. Hän tietää, jos me tunnemme ylpeyttä. Hän tietää, jos rakastamme Häntä ja jos rakastamme lähimmäistämme, ja tuon kaksoiskäskyn mukaan perustamme elämämme lakiin ja profeettoihin. Anokaamme Herraltamme, että hän tulisi sydämiimme ja löytäsi sieltä puhtaan, aidon ja rakkautta täynnä olevan uskon.
Kunnia olkoon Jumalalle ikuisesti. Amen.
Isä James Guirguis
(Ortodoksi.net on kääntänyt tämän sivun suomeksi sivustolta "Out of Egypt")