Kymmenen spitaalista (opetuspuhe)

Radioliturgia 9.12.2007 Porvoo / (Luuk.17:12-19)

Jeesus parantaa kymmenen spitaalista

Kun hän oli tulossa erääseen kylään, häntä vastaan tuli kymmenen spitaalista miestä. Nämä pysähtyivät matkan päähän ja huusivat: "Jeesus, opettaja, armahda meitä!" Nähdessään miehet Jeesus sanoi heille: "Menkää näyttämään itsenne papeille." Mennessään he puhdistuivat. Huomattuaan parantuneensa yksi heistä kääntyi takaisin. Hän ylisti Jumalaa suureen ääneen, lankesi maahan Jeesuksen jalkojen juureen ja kiitti häntä. Tämä mies oli samarialainen. Jeesus kysyi: "Eivätkö kaikki kymmenen puhdistuneet? Missä ne yhdeksän muuta ovat? Tämä muukalainenko on heistä ainoa, joka palasi ylistämään Jumalaa?" Ja hän sanoi miehelle: "Nouse ja mene. Uskosi on pelastanut sinut."

Nimeen Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen!

Kristuksessa rakkaat kuulijat!

Päivän pyhä Evankeliumi tuo eteemme kymmenen apua tarvitsevaa. He olivat kuulleet Jeesuksesta ja niinpä he uskalsivat lähestyä Häntä täynnä toivoa, että Jeesus armahtaisi heitä ja huojentaisi heidän tuskansa. Tästä todisti heidän rukouksensa, jolla he kääntyivät niin henkisten kuin ruumiillisten vaivojen parantajan puoleen: ”Jeesus, Opettaja, armahda meitä!”

Näin mekin kristittyinä teemme silloin kun meillä on surua, sairautta, valmistautumista matkaan tai jotakin erikoista, minkä toivomme elämässämme toteutuvan. Mekin tunnemme Jeesuksen. Hänestä meille todistavat pyhä Evankeliumi, pyhät ikonit ja Kirkon opetus ohjaten sieluamme tuntemaan rakkautta Herraamme kohtaan.

Tietoisuus Jumalan armahtavasta rakkaudesta meitä kohtaan herättää meissä samanlaisen toivon kuin oli näillä evankeliumin tekstin avun tarvitsevilla. Heidän luottamuksensa Jeesukseen palkittiin. Parantuminen taudista oli varmasti suuri ja ainutlaatuinen kokemus, joka herätti heissä valtavan ilon. Tämän ilon keskellä yksi heistä – samarialainen - huomattuaan parantuneensa, palasi kiittämään. Näin tapahtuessa hänessä vallitseva ilo oli täydellistä.

Meidänkin kohdallamme, huomatessamme anomuksemme täyttyneen, saa ilo meidät valtaansa. Taitaa myös meille usein käydä samoin kuin niille yhdeksälle muulle parantuneelle. Me unohdamme sen tärkeän asian, että rukouksen, niin yhteisenä palveluksena kuin yksityisenä anomuksena Jumalan puoleen, on jatkuttava myös kiitoksen osoituksena Hänelle, joka kuuli toivomuksemme ja sen täytti.

Päivän Evankeliumi kertoo parantumisensa huomanneesta ihmisestä, joka ilonsa keskellä muisti Parantajaansa kiittäen ja ylistäen.

Kristuksessa rakkaat ystävät! Tämä kiitollisuutta osoittanut, avun saanut, on meille esikuvana anojasta, joka ymmärtää meidän kaikkien olevan Jumalan suuren rakkauden ja huolenpidon kohteena.

Elämässämme on paljon, mistä saamme kiittää Jumalaa. Niinpä jumalanpalveluksetkin alkavat kiittämällä ja ylistämällä Häntä. Jumalanpalvelukset myös päättyvät kiitokseen ja ylistykseen. Näin tulee meidän omassa rukouselämässämmekin tapahtua, kun käännymme Jumalan puoleen.

Usko oli tuonut samarialaisen Jeesuksen luo yhdessä yhdeksän muun apua tarvitsevan kanssa. Samalla tavoin usko ohjasi häntä toisen kerran hänen palatessaan yksin Jeesuksen luo kiittämään. Mies sai kuulla sellaista, mitä muut parantuneet eivät kuulleet: ”Nouse ja mene! Uskosi on pelastanut sinut.” Tämän on meidänkin sydämiimme kantautuvaa, kun toimimme Evankeliumin samarialaisen tavoin.

Amen

isä Viktor Porokara