Kyprianos Karthagolainen
Ortodoksi.netista
Kyprianos pyhien joukossa keskivasemmalla
Rabatin ortodoksinen kirkko, Marokko
Kuva: Wikipedia
Suurmarttyyri Kyprianos (Cyprianus) Karthagolainen (s. 200 - k. 258) eli koko nimeltään Thascius Caecilius Cyprianus syntyi Pohjois-Afrikassa Karthagossa varakkaaseen pakanaperheeseen. Hän oli merkittävä kristinuskon puolustaja ja kirjoittaja, jolta jäi 65 kirjettä, 11 tutkielmaa sekä laajahko raamatunsitaattikokoelma.
Elämäntapahtumia
Kyprianos sai kasteen noin vuonna 246. Kasteen jälkeen hän antoi omaisuuttaan köyhille. Hänestä tuli pappi ja vuonna 248 Karthagon piispa. Piispana hän oli suosittu erityisesti köyhien joukossa, missä hän hän omalla esimerkillään näytti muille mallia diakoniatyöstä. Pian piispaksi tulonsa jälkeen, vuonna 249 Kyprianos joutui lähtemään pakoon Deciuksen vainoja, jotka olivat erityisen ankaria Karthagossa ja joissa vainottiin erityisesti kirkon papistoa. Vainojen takia moni luopui uskosta ja kysymykseksi nousi luopioiden takaisin ottaminen kirkkoon. Takaisin kirkkoon pääsi katumuksen kautta. Piispoja ärsytti se, että takaisin kirkkoon pääsi tunnustajien suosituksella. Usein tunnustaja ei edes tuntenut suosittelemaansa henkilöä. Piispat ja tunnustajat kävivät kädenvääntöä kenelle valta luopioiden takaisin ottamisesta kuului. Tämän kiistan voittivat tunnustajat, joiden kirjeellä takaisin ottaminen onnistui ilman piispaa. Kyprianos oli tästä eri mieltä, sillä hän ymmärsi tunnustajien suositusten heikon pohjan. Hän ei olisi halunnut ottaa luopioita heppoisin perustein takaisin ilman katumusta.
Kyprianoksen mukaan oli vain yksi kirkko ja pelastusta ei ollut sen ulkopuolella. Tästä hän puhuu tärkeimmässä teoksessaan De unitate ecclesiae (Kirkon ykseydestä), jossa hän käsittelee kirkon ykseyden tärkeyttä ja piispojen asemaa. Kyprianos ei tunnustanut Rooman piispan primaattia vaan oli episkopalismin eli piispojen tasavertaisuuden kannalla. Tämän vuoksi hän otti yhteen Rooman piispan Stefanoksen kanssa. Kyprianos oli myös eri linjoilla Stefanoksen kanssa harhaoppisten suorittamasta kasteesta. Stefanos hyväksyi sen, mutta Kyprianos kastoi harhaoppisten kastamat uudestaan. Tämä kaste toimitettiin vain kerran. Jos kastettu lankesi harhaoppiin, hän tuli takaisin kirkon piiriin katumuksen kautta. Kyprianos arvosti kasteessa tulevaa uudestisyntymistä, sillä hän oli itsekin kääntyessään kristityksi hylännyt lihan himot ja ottanut vastaan uuden elämän kasteessa. Stefanoksen perusteluina heidän käymissään kiistoissa oli lähinnä Rooman piispan primaattia, eikä asiaperusteet. Lopulta Stefanos lopetti ehtoollisyhteyden Karthagon kanssa.
Viimeiset vaiheet
Vuonna 257 tuli uusi vainon aika, jolloin Stefanos kuoli ja Kyprianos joutui prokonsuli Aspasius Paternuksen eteen Karthagossa 30.8.257. Hänet karkotettiin Curubikseen noin 70 km päähän Karthagosta. Tuomio oli lievä, koska Kyprianoksen isä oli ollut kaupunginvaltuutettu. Kyprianos palasi takaisin Karthagoon, missä hänet mestattiin 14.9.258. Kyprianos olisi voinut paeta, mutta hän jättäytyi marttyyriksi. Hänen mestauspaikalleen rakennettiin kirkkoja, mutta vandaalit tuhosivat ne.
Tertullianus vaikutti paljon Kyprianoksen ajatteluun, mikä näkyy hänen teoksistaan Epistola ad Donatum de gratia Dei (Kirje Donatukselle koskien Jumalan armoa) ja Testimoniorum adversus Judæes (Todistus juutalaisia vastaan). Hän myös kirjoitti apologeettisen teoksen Ad Demetrianum.
Muistopäivä
Ortodoksinen kirkko muistelee pyhää suurmarttyyri Kyprianos Karthagolaista 31.8.