Lasaruksen lauantai ja palmusunnuntai
Ortodoksi.netista
Maallisia juhlia oli harvoin Jeesuksen elämän varrella. Hän saarnasi
- "valtakunnasta, joka ei ole tästä maailmasta".
Hänen tulleessaan lihaksi
- "majatalossa ei ollut tilaa".
Lähes kolmenkymmenen vuoden aikana
- "Jeesukselle karttui ikää ja viisautta; Jumalan ja ihmisten suosio seurasi häntä." (Luuk.2:52).
Hän eli syrjässä
- "Marian poikana".
Kun Hän aloitti Nasaretista julkiseen tehtäväänsä yksi - Natanael, joka kuuli hänestä kysyi Filippukselta:
- "Voiko Nasaretista tulla mitään hyvää?"(Joh.1:46).
Lopuksi Hänet ristiinnaulittiin kahden ryövärin keskelle ja laitettiin toisen ihmisen hautaan.
Kaksi lyhyttä päivää erottuvat merkittävinä poikkeuksina tuosta yllä olevasta elämänkaaresta, ne ovat selvästi havaittavia voitonpäiviä. Ne päivät tunnemme nimillä Lasaruksen lauantai ja palmusunnuntai. Yhdessä ne muodostavat yhdistyneen liturgisen jakson, syklin, matkalla neljänkymmenen päivän Suuresta paastosta Suureen viikolle. Ne ovat ainutlaatuisia ja näennäisesti järjenvastaisia, paradoksaalisia päiviä ennen Kristuksen kärsimyksiä. Ne ovat näkyvän maallisen juhlan ja ylösnousemuksen sekä messiaanisen ilon päiviä, joissa Kristus itse on tietoisena ja aktiivisesti osallisena. Samalla ne ovat päiviä, jotka osoittavat itseään kauemmaksi lopullista voittoa ja lopullista kuninkuutta, jota Kristus ei suinkaan saavuta herättämällä Lasarus kuolleista tai saapumalla erityiseen kaupunkiin, Jerusalemiin, vaan Hänen omalla lähestyvällä uhrautumisellaan, kuolemallaan ja ylösnousemuksellaan.
- "Vahvistaaksesi uskoa yleiseen ylösnousemukseen / Sinä, oi Kristus Jumala, kärsimyksiesi edellä herätit kuolleista Lasaruksen./ Sen tähden mekin lapsukaisten tavoin kantaen voiton merkkejä / huudamme Sinulle, kuoleman voittajalle:/ Hoosianna korkeuksissa, // siunattu olet Sinä, joka tulet Herran nimeen." (Troparista, joka lauletaan sekä Lasaruksen lauantaina että palmusunnuntaina)