Menkää kaikkeen maailmaan (opetuspuhe)
Ortodoksi.netista
Kirkkomme Aamun Koitossa - osa 34
Aamun Koitto julkaisi oheisen rovasti Igor Rannen Petravaaran rukoushuoneessa 4.9.1966 pidetyn opetuspuheen syyskuussa ilmestyneessä lehdessään nr. 24/1966.
"Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille"
Eilen vigiliassa luettiin evankeliumi siitä, miten Kristus ennen taivaaseenastumistaan sanoi apostoleilleen: "Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille. Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu, mutta joka ei usko, se tuomitaan 'kadotukseen." Kristuksen taivaaseenastumisen jälkeen apostolit menivät ja saarnnasivat kaikkialla Kristuksen myötävaikutuksella. Heidän saamansa, jota vahvistivat monet ihmeteot, oli siksi tehokasta, että kansa tuhansittain vastaanotti sen. On mennyt kaksituhatta vuotta siitä, kun itse apostolit saarnasivat, mutta heidän sanansa on säilynyt meidän päiviimme saakka ja nytkin me kuulimme sen ja kätkimme sen sydämiimme. Meillä on usko, onhan meidät kastettu Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja näin ollen Jumalan sanan mukaan voimme toivoa, että pelastumme.
Äsken kuulimme vertauksen isästä, joka laittoi häät pojalleen. Luulen, että vertauksen sisällön ymmärsivät kaikki. Muistutan mieliin vain sen, miksi rangaistiin henkilöä, joka ei ollut pukeutunut häävaatteisiin. Muinoin idässä oli tapa, jonka mukaan jokaisen, joka tuli häihin, täytyi riisua pois omat vaatteensa ja pukeutua erikoisiin, talon isännän valmistamiin vaatteisiin. Yksi vieraista evankeliumin vertauksessa ylenkatsoi tätä tapaa ja osoitti täydellistä epäkunnioitusta talon isäntää kohtaan.
Tiedämme, että ennen kärsimyksiään Herramme Jeesus Kristus järjesti lähimmille oppilailleen aterian, jolla tarjosi heille omaa ruumistaan ja vertaan. Tätä ateriaa kutsutaan Salaiseksi Ehtoolliseksi. Siinä Kristus sanoi: "Tehkää se minun muistokseni". Kirkko noudattaen tätä Kristuksen käskyä lakkaamatta kutsuu kaikkia meitä osallistumaan hengelliseen ateriaan Pyhässä Liturgiassa.
Tämä tapahtuu silloin, kun nautimme Pyhää Ehtoollista - Kristuksen ruumista ja verta.
Mutta kuinka usein mekään emme halua kuunnella kirkon ääntä, emme halua tulla tälle hengelliselle aterialle ja uppoutuen omiin töihimme ylenkatsomme tätä kirkon kutsua. Ensimmäiset kristityt pitivät arvossa mahdollisuutta ottaa osaa Pyhään Eukaristiaan. He toimittivat sen katakombeissa, toimittivat sen yöllä, mutta toimittivat joka päivä, ja heidän mielestä se päivä ei ollut täydellinen, milloin eivät voineet ottaa osaa siihen. Meidän laitamme on toinen. Me joskus kuulemme kirkon kutsun, muistamme Kristuksen sanat: "Tehkää se minun muistokseni", tunnemme kirkossa hengellisen juhlan Jumalallisessa liturgiassa, mutta emme pukeudu häävaatteisiin. Sydämemme on täynnä maallisia huolia, emme irrottaudu niistä, tulemme kirkkoon kantaen sydämessämme loukkauksia ja vihaa, ja meidän henkemme ei nouse taivasta kohti.
Pyhä Kirkko, ikään kuin rakastava äiti, kutsuu meitä luokseen, ruokkii ja rauhoittaa sydämemme ja silloin kun me vastaamme kutsuun, otamme samalla vastaan kirkon kutsun. Meidän on muistettava, "ettei ihminen elä vain leivästä, vaan jokaisesta sanasta, joka lähtee Jumalan suusta". Ja ollen läsnä kirkossa, juhla-aterialla, me täytämme sydämemme siunauksellisella armolla. Tämä armo enemmän ja enemmän yhdistää meitä meidän Taivaalliseen Isään ja synnyttää meissä toivon saada kuulla viimeisenä tuomiopäivänä Taivaallisen tuomarin sanat: "Tulkaa minun Isäni siunatut, ja omistakaa se valtakunta, joka on ollut Teille valmistettuna maailman perustamisesta asti." Amen.
Rovasti Igor Ranne
(Kts. Mitä, missä, milloin - ortodoksisuudessa -> Alueella tapahtuu -> OYL - Ortodoksisten ylioppilaitten liitto)
(Artikkeli on julkaistu Ortodoksi.netin sivuilla PSHV:n komitean kirjallisella luvalla. Artikkeli on alkuaan julkaistu Aamun Koitossa nr.24/1966, joka ilmestyi 25.9.1966, sivulla 253 [s. 2])