Mitä Lasarukselle tapahtui sen jälkeen, kun hän heräsi kuolleista? (opetuspuhe)

Lasarus oli Kristuksen läheinen ystävä Betaniasta, noin kolmen kilometrin päässä Jerusalemista itään. Nykyiseltä nimeltään paikka on al-Eizariya. Lasarus asui Betaniassa sisariensa Martan ja Marian kanssa ja he osoittivat usein vieraanvaraisuuttaan Jeesukselle (Luuk.10:38-40, Joh.121-3)

Lasaruksen herättäminen kuolleista
Kuva © Pyykkönen

Evankelista Johannes kertoo meille (Joh.11), kuinka Jeesus sai tiedon Lasaruksen kuolemasta. Neljä päivää myöhemmin hän saapui Betaniaan, ei vai tuodakseen lohdutusta sureville sisarille, vaan näyttämään Jumalan voiman ja tekemään suuren ihmeen, herättämään Lasaruksen kuolleista, ennakoiden Kristuksen omaa ylösnousemusta.

Lasaruksen kuolleista herättäminen aiheutti paljon suurta, mutta lyhyeksi jäänyttä ihailua Jeesukselle, mistä oli osoituksena hänen voittoisa ratsastuksensa Jerusalemiin. Mutta tuo tapahtuma herätti myös suurta suuttumusta lainopettajien joukossa. Nyt he halusivat sekä Jeesuksen että Lasaruksen kuolevan. Lasarus pakeni, mutta Jeesus ei. Mutta mitä tapahtui Lasarukselle?

Pyhän Epifanios Kyproslaisen (367-403) mukaan Lasarus oli kolmenkymmenen vuoden ikäinen, kun hänet herätettiin kuolleista, ja hän jatkoi sitten elämäänsä vielä toiset 30 vuotta kuolleista nousemisen jälkeen. Toisen perimätiedon mukaan Lasarus pakeni juutalaisten vihaa ja sai turvapaikan Kyprokselta Kitionista noin vuonna 33 jKr.

Kyproksella ollessaan Lasarus tapasi apostolit Paavalin ja Barnabaksen, koska he olivat matkalla Salamista Pafokselle ja apostolit asettivat Lasaruksen Kitionin ensimmäiseksi piispaksi. Lasarus huolehti Kitionin seurakunnasta suurella huolella ja rakkaudella kahdeksantoista vuoden ajan, kunnes hänen elämänsä päättyi.

Joidenkin perimätietojen mukaan sanotaan kuitenkin myös, että hän olisi ollut juro, eikä hän hymyillyt koskaan kuolleista herättämisen jälkeen. Tämän sanottiin johtuvan siitä, mitä hän näki, kun hänen henkensä oli Tuonelassa neljä päivää. Jotkut sanoivat, ettei hän koskaan nauranut, paitsi kerran, kun hän näki miehen varastavan savisen astian. Silloin hän nauroi ja sanoi: "Yksi [maan] tomu varastaa toisen."

Muita perimätietoja Lasaruksesta

Eräs perimätiedon kertomus yhdistää hänet Alikiin Larnakassa (nykypäivän Kition). Alikissa oli tuolloin suuri viinitarha. Kun pyhä oli kävelyllä, hän näki vanhan naisen täyttämässä koriaan rypäleillä. Väsynyt ja janoinen Lasarus pyysi vanhalta naiselta muutamaa viinirypälettä. Nainen kuitenkin katsoi häntä halveksivasti ja sanoi: "Painu helvettiin mies. Ettekä näe, että viiniköynnös on kuivettunutta kuin suola, ja pyydätte sitten minulta viinirypäleitä?" "Jos näet sen kuivettuneena kuin suola, silloin tulkoon suolaksi," Lasarus vastasi. Ja näin koko viinitarhasta tuli suolaista maskimaata.

Työntekijät, jotka keräävät suolaa tältä alueelta vahvistavat tämän perimätiedon. He sanovat, että maasta löytyy viiniköynnösten juuria ja runkoja, kun he kaivavat maata. Samoin sanotaan, että keskellä suolaista järveä on lähde, jossa on raikasta, makeaa vettä. Lähde tunnetaan nimellä "vanhan naisen lähde".

Konstantinopolin synaksarionissa kerrotaan tästä perimätiedosta ja sanotaan, että kaksi veljestä vaativat järveä itselleen ja heidän keskinäiset välinsä rikkoontuivat. Lopettaakseen riidan pyhä rukoili järven muuttumista suolaiseksi ja se on pysynyt suolaisena.

Toisen perimätiedon mukaan kerrotaan, että Jumalansynnyttäjä Neitsyt Maria tuli Kitioniin evankelista Johanneksen kanssa voidakseen tavat Lasaruksen. Pyhä apostoli Johannes antoi Lasarukselle kirkollisia tavaroita ja hihat (ortodoksisen jumalanpalveluspuvun osa) ja sen jälkeen he menivät Athokselle.

Lasaruksen toinen kuolema

Pyhän Lasaruksen toinen maallinen elämä päättyi Kyproksella vuonna 63 jKr. Uskovaiset surivat ja hautasivat hänet arvokkaasti Kyproksen marmorista tehtyyn sarkofagiin, johon kirjoitettiin hepreaksi: "Lasarus Nelipäiväinen ja Kristuksen ystävä."

Sarkofagin ympärille rakennettiin kaunis kirkko, jota uudistettiin vuonna 1750.

Pyhän Lasaruksen muistoa vietetään palmusunnuntaita eli Herran Jerusalemiin ratsastamisen muistopäivää edeltävänä lauantaina, Lasaruksen lauantaina.

Pyhän Lasaruksen reliikit siirrettiin Kitionista Konstantinopoliin vuonna 890 keisari Leo VI Viisaan käskystä ja tämän muistopäivä on aina vuosittain lokakuun 17. päivänä. Keisari Leo VI kirjoitti pyhän Lasaruksen ehtoopalvelukseen idiomelonin eli eräänlaisen kirkkoveisun.

Pyhän Lasaruksen reliikit Konstantinopolissa

Pyhän Lasaruksen reliikkien siirto on kerrottu yksityiskohtaisesti parissa piispa Arethas Kesarealaisen (850-n. 932) kirjoittamassa ylistävässä opetuspuheessa. Tämän suuren aarteen Konstantinopoliin saapumisen yhteydessä pidetyssä opetuspuheessa, piispa kuvailee ristisaattoa, jossa oli mukana myös keisari, Krysopoliksesta Hagia Sofiaan.

Vastineeksi tästä siirrosta keisari Leo VI lähetti rahaa ja käsityöläisiä Kyprokselle, minne rakennettiin upea kirkko pyhän Lasaruksen muistoksi. Kirkko on yhä pystyssä Larnakassa.

Lisäksi hän rakensi pyhälle Lasarukselle omistetun luostarin Konstantinopoliin ja reliikit sijoitettiin sinne. Tähän samaan luostariin siirrettiin sitten myöhemmin myös pyhän Magdalan Marian reliikit Efesoksesta. Myöhemmin Uuden Rooman keisarilla oli tapana tulla rukoilemaan tähän luostariin aina Lasaruksen lauantaina.

Joitain vuosia sitten (23. päivä marraskuuta 1972) Kyproksen muinaismuisto-osaston virkailijat, jotka työskentelivät Larnakan kirkossa, löysivät sieltä pyhän alttarin tukirakenteiden alta sarkofagin, jossa oli luita puinen laatikko, johon oli puolestaan kaiverrettu sana "ystävä".

Tämä havainto vahvistaa perimätiedon, että Leo VI ei ottanut kaikkia pyhän Lasaruksen reliikkejä Konstantinopoliin, vaan jätti Larnakaan osan paikalleen. Aito todistus asiasta on myös se, että ne löytyivät merkittävästä paikasta kirkossa: pyhän alttarin alta.

Lisäksi piispa Arethas ei mainitse puheessaan turmeltumattomia reliikkejä (koko ruumista), vaan "luita" ja "tomua". Myös venäjänkieliset lähteet Oxfordin yliopiston kirjastossa kertovat, että venäläinen munkki tuli Pihkovan (Pskov) luostariin 1500-luvulla Larnakasta ja hän osoitti Larnakassa kunnioitustaan pyhän Lasaruksen luille, joista hän sai jopa mukaansa aivan pienen palan. Tämä palanen pyhän Lasaruksen luuta on säilynyt tähän päivään saakka Pihkovan luostarin pyhän Lasaruksen kappelissa.

Tämäkin perusteella voidaan todeta, että pyhä Lasarus oli kunnioitettu pyhä Larnakassa 1500-luvulla.

Uudempia tietoja reliikeistä ei sitten jostain syystä ole ollut. Luultavammin siksi, että ne suojattiin, kätkettiin pyhän alttarin alle, kunne ne sitten löydettiin vuonna 1972.

(lähde: Mystagogy / John Sanidopoulos)

Katso myös

• Lasaruksen lauantai
• Pyhä Lasarus Nelipäiväinen
• Martta ja Maria Mirhantuojanaiset