Nikolai, Krutitskin metropoliitta
Ortodoksi.netista
Krutitskij ja Kolomnan metropoliitta Nikolai, joka kuoli 13. 12. 1961, syntyi 13. 1. 1892 (uuden ajanluvun mukaan) papinperheessä Liettuassa Kovnon kaupungissa ja oli yksi kuudesta lapsesta. Maallikkonimeltään hän oli Boris Dorofejeviz Jaruscheviz.
Kutsuttuna palvelemaan Jumalaa ja Hänen pyhää Kirkkoaan Boris Jaruscheviz jo varhaisesta nuoruudesta kehitti omia kykyjään ensin gymnasiassa ja sitten yliopistossa, mutta opiskeltuaan viimemainitussa yhden vuoden hän siirtyy Pietarin hengelliseen akatemiaan, jossa päätti opinnot v. 1914 erittäin menestyksellisesti.
Mutta pyrkiessään pyhittämään kaikki kykynsä ja elämänsäkin Jumalalle nuori jumaluusoppinut ei jäänyt puolitiehen. Akatemiassa ollessaan hän vietti kesälomansa V alamon luostarissa kuuliaisuuspalveluksenaan siellä erakkovanhusten huoltaminen. Heidän seurassaan Boris tajusi, että vain täydellinen eroaminen maailmasta antaa voimat ihmisten palvelemiseen, ja niinpä hän ei viivytellytkään munkkilupauksen antamista. Tämä tapahtui lokakuussa v. 1914 ja hänestä tuli pappismunkki Nikolai.
Saatuaan tuon nimen pyhittäjä ja ihmeidentekijä Nikolaoksen kunniaksi nuori pappismunkki lakkasi kuulumasta itselleen ja aloitti vaikean kuuliaisuusvaelluksensa. Aivan muutaman päivän kuluttua vihkimyksen jälkeen Nikolai oli lähetetty papin ominaisuudessa rintamalle. Vaikka hän viipyi siellä vajaat kolme kuukautta, sai hän nähdä ihmisten kärsimyksiä saatellessaan heitä elämän rajan tuolle puolelle. Se jätti hänen herkkään mieleensä lähtemättömät jäljet. Äkkinäinen sairastuminen pakotti Nikolain palaamaan rintamalta akatemiaan, missä päätti opiskelunsa ja sai määräyksen hengellisen seminaarin lehtoriksi v. 1915. Opettajantoimensa ohella hänelle jäi kylliksi aikaa valmistautua ja suorittaa maisterintutkinto. Samanaikaisesti isä Nikolai toimi lastensairaalan pappina, saarnasi paljon kirkon solealta ja julkaisi lukuisia kirjoituksia hengellisissä aikakauslehdissä.
Olosuhteitten ansiosta Nikolain eteneminen ylöspäin virkauralla alkoi kehittyä nopeasti ja v. 1918 hänet määrättiin Pietarhovin tuomiokirkon esimieheksi ja seuraavana vuotena arkkimandriitan arvolla palkittuna Aleksanteri Nevskin lavran esimiehen sijaiseksi. Lavran hallinta oli Nikolain käsissä vuoteen 1922, jolloin hän p. Neitsyt Marian ilmestyspäivänä sai määräyksen Pietarhovin piispan istuimen haltijaksi. Hän oli tällöin 30-vuotias.
Pietarhovin piispana Nikolai toimi vuoteen 1940. Tämä aika oli kirkollisen lahkoutumisen aikaa, jolloin nuori piispa joutui pitkälliseen ja vaikeaan taisteluun sitä vastaan suojellessaan ortodoksisen Kirkon yhtenäisyyttä, patriarkan sijaisen, metropoliitta Sergijn ollessa kirkon johdossa. Erikoisen paljon sai Nikolai työskennellä taistelussa joosefilaislahkoa vastaan, joka syntyi v. 1927, mutta oli pian kukistettu.
Pietarhovin aikoihin Nikolai sai arkkipiispan arvon (v. 1935) hiippakuntapiispan oikeuksin. Metropoliitta Aleksein (myöhemmin patriarkan) toimeksiannosta hän väliaikaisesti hoiti Pskovin ja Novgorodin hiippakuntia. Kun vuonna 1939 kävi tarpeelliseksi liittää Venäjän Kirkkoon läntiset, Ukrainan ja Valko-Venäjän hiippakunnat, määräsi patriarkanistuimen va. haltija arkkipiispa Nikolain näiden alueiden eksarkiksi Volynin ja Luzkin arkkipiispan arvolla, ja v. 1941 korotti hänet arkkipiispan arvoon keskuspaikkanaan Luzkin kaupunki. Sodanaikaisten ansioitten perusteella patriarkansijainen 15.7.1941 antamallaan määräyksellä siirsi Nikolain Kiovan ja Galitsian metropoliitan, koko Ukrainan eksarkin katederille.
Myöhemmin olosuhteiden ansiosta metropopiitta Nikolain kirkollishallinnollinen toiminta laajeni yhä enemmän. Patriarkansijaisen metropoliitta Sergijn Uljanovskissa oleskelun aikana hän joutui sijaiseksi ja asioittensa hoitajaksi Moskovan patriarkaatissa Moskovassa. Sen jälkeen patriarkka Sergei v. 1944 määräsi hänet Moskovan hiippakunnan hoitajan, Krutizan metropoliitan katederille. Tämän katederin hoitajana oli perinnäissäännön mukaan metropoliitta Nikolailla Pyhän Synodin jäsenyys ja hänestä tuli patriarkan lähin apulainen Venäjän Kirkon asioitten hoidossa.
Patriarkka Sergein kuoleman jälkeen (v. 1944) metropoliitta Nikolaista tuli patriarkka Aleksein lähin apulainen, ja hän sai joukon uusia vastuunalaisia tehtäviä. Hän oli mm. patriarkaatin ulkomaisten kirkollisten suhteitten osaston johdossa. Tämän osaston puheenjohtajana hän hoiti kaikkia ulkomailla olevia eksarkaatteja, hiippakuntia, piirikuntia ja seurakuntia. Tämän yhteydessä hän suoritti monia ulkomaanmatkoja, joista maininnanarvoinen on elo-syyskuussa 1945 Pariisiin tehty matka, jolloin hän suoritti palveluksen venäläisten ortodoksisten emigranttien Äiti-kirkkoon liittymisasiassa. Hän suoritti monia muita matkoja tarkoituksella solmia yhteyksiä autokefaalisten ortodoksisten kirkkojen ja toisuskoistenkin yhdyskuntien kanssa. Tämänlaatuiseen tehtävään kuuluu metropoliitta Nikolain johtaman delegaation matka Yhdysvaltoihin kesäkuussa 1956, joka oli vastavierailuna Kansallisten Kristuksen kirkkojen neuvoston kutsusta.
Sitten oli matka niin ikään delegation johtajana elokuussa 1958 Utrechtiin, jolloin hän tapasi Kirkkojen Maailmanneuvoston edustajia. Nämä molemmat matkat olivat alkuna Venäjän Kirkon lähentymiselle ekumeeniseen liikkeeseen.
Eräänä tehtävänä metropoliitta Nikolailla oli Venäjän Kirkon edustaminen maailman rauhanliikkeessä.
Kirjallisten tuotteitten ja suullisesti esittämiensä saarnojen ja puheitten ansiosta metropoltta Nikolaille myönnettiin Moskovan hengellisen akatemian neuvoston päätöksestä 5.2.1949 jumaluusopin tohtorin korkea arvo. Niin ikään jumaluusopin tohtorin arvo hänelle myönnettiin Sofian hengellisessä akatemiassa 13.2.1952, Tshekkoslovakian Präshevin tiedekunnassa 13.12.1955 jne.
Metropoliitta Nikolain hautaus tapahtui 15.12.1962 Troitse-Sergijevin lavrassa. Itse patriarkka Aleksei suoritti liturgian jälkeen ruumiinsiunauksen useiden metropoliittojen, arkkipiispojen ja piispojen avustaessa.
Nikolain hautapaikaksi tuli p. Neitsyt Marian Smolenskin ikonin kunniaksi rakennetun temppelin alla oleva hautaholvi.
(Suomennettu lyhennellen Moskovan patriarkaatin julkaisusta n:o 1/1962, suom. V. H.)
Lisätietoja:
Isä: Kovnon Aleksanteri Nevskin katedraalin rovasti ¨Dorofei Jaruscheviz.
Toimi 1914-15 mm. Suomessa henkivartiostorykmentin pappina.
Maisterin opinnäytetyö 1917: «Церковный суд в России до издания Соборного уложения Алексея Михайловича 1649 года» ("Kirkkotuomioistuin Venäjällä ennen Aleksei Mihailovitšin katedraalikoodin julkaisemista vuonna 1649")
Krutitskin ja Kolomnan (Крутицкий и Коломенский) metropoliitta 1947