Nonna Gregorios Teologin äiti
Ortodoksi.netista
Vanhurskas Nonna, Gregorios Teologin äiti. Muistopäivä 5.8.
Pyhä Nonna, pyhän Gregorios Teologin (mp. 25.11 ja 30.1.) äiti, oli Filotatos ja Gorgonia (mp. 23.2.) nimisten kristittyjen tytär, jotka kasvattivat hänet kristillisessä hurskaudessa. Pyhä Nonna oli myös Ikonionin piispan pyhän Amfilokhiosken (mp. 23.11.) täti.
Pyhä Nonna solmi avioliiton Gregorios Arianzulaisen kanssa, joka oli Arianzuksen ja Nazianzoksen alueilla sijaitsevan kartanon rikas maanomistaja. Valitettavasti avioliitto aiheutti suurta kurjuutta pyhän Nonnan sieluille. Hänen miehensä oli pakana, Supremistien (Hypsistariaanien) lahkon seuraaja, joka kunnioitti ns. ”ylintä jumalaa” (θεὸς ὕψιστος / Theós Húpsistos) ja noudatti tiettyjä juutalaisia rituaaleja, palvoen samalla tulta.
Nonna rukoili, että hänen miehensä kääntyisi yhden todellisen Jumalan puoleen. Heidän poikansa, pyhä Gregorios Teologi, kirjoitti, että hänen äitinsä "...ei kestänyt tätä, koska hän oli jo osin liittynyt Jumalaan, koska hän, joka oli osa häntä, pysyi erossa Jumalasta. Hän halusi henkisen liiton ruumiillisen liiton lisäksi. Yöt ja päivät hän kääntyi Jumalan puoleen paastoamalla ja kyyneleillä rukoillen Häntä pelastamaan miehensä."
Nonnan rukousten kautta hänen miehensä sai näyn unessaan. "Isäni näki unessa"', kirjoitti pyhä Gregorios, "ikään kuin hän laulaisi seuraavan Daavidin säkeen: 'Ilo valtasi minut, kun kuulin sanan: ”Me lähdemme Herran huoneeseen!" (Ps. 122:1). Hän ei ollut koskaan tehnyt näin, vaikka hänen vaimonsa oli usein esittänyt hänelle anomuksia ja rukouksia sen puolesta."
Psalmi oli hänelle outo, mutta sen sanojen lisäksi hänelle tuli myös halu mennä kirkkoon. Pyhä Nonna kertoi miehelleen, että näky tuo suurimman nautinnon, jos se toteutuisi.
Hänen miehensä, joka tunnetaan myös nimellä Gregorios Vanhempi (mp. 1.1.) meni ensimmäiseen ekumeeniseen kirkolliskokoukseen Nikeaan, jossa hän ilmoitti kääntyneensä Kristuksen uskoon. Hänet kastettiin, vihittiin presbyteeriksi (pappeuteen) ja sitten Nazianzoksen piispaksi, joka omistautui kokonaan kirkolle. Samaan aikaan piispaksi vihkimisen kanssa pyhä Nonna vihittiin diakonissaksi. Samalla intohimolla, jolla hän oli kasvattanut lapsiaan, hän harjoitti nyt hyväntekeväisyyttä.
"Nonna tiesi", kirjoitti pyhä Gregorios Teologi, "yhden asian, miten olla todella jalo: olla hurskas ja tietää, mistä olemme tulleet ja minne olemme menossa; ja että on yksi luontainen ja luotettava rikkaus: käyttää omaisuuttaan Jumalan ja köyhien hyväksi. Toinen nainen erottuu säästäväisyydestä ja toinen hurskaudesta, kun taas hän, vaikka onkin vaikea yhdistää molempia ominaisuuksia, ylitti kaikki muut molemmissa. Jokaisessa hän saavutti täydellisyyden korkeuden, ja molemmat yhdistyivät hänessä. Hän ei antanut yhden velvollisuuden häiritä toista, vaan kumpikin tuki toistaan. Mikään rukousaika tai paikka ei unohtunut häneltä koskaan? Tämä johti häntä joka päivä ennen kaikkea muuta, ja hän uskoi täydellisesti, että hänen rukouksiinsa vastattaisiin. Vaikka tuntemattomien surut liikuttivat häntä suuresti, hän ei koskaan antautunut surulle siinä määrin, että hän olisi sallinut minkään surun äänen karkaavan huuliltaan ennen eukaristiaa tai kyyneleen pudota silmästään tai jäädä surun jälkiä juhlapäivänä, vaikka hän toistuvasti kesti monia suruja. Hän alisti kaiken ihmisen Jumalalle."
Viimeiset elinvuodet toivat pyhälle Nonnalle monia suruja. Vuonna 368 hänen nuorin poikansa Kesarios kuoli, ja seuraavana vuonna hänen tyttärensä kuoli. Pyhä Nonna kantoi nämä murheet alistuessaan Jumalan tahtoon.
Vuonna 370 piispa Gregorios Vanhempi, silloin jo vanha mies, osallistui pyhän Basileios Suuri'''Basileios Suuren''' vihkimiseen Kesarean piispaksi. Pyhä Nonna, joka oli hieman miestään nuorempi, oli myös valmis astumaan seuraavaan elämään, mutta hänen rakkaan poikansa rukousten ansiosta hänen aikansa maan päällä pitkittyi.
"Äitini"', kirjoitti hänen poikansa pyhä Gregorios, "oli aina vahva ja tarmokas ja vapaa sairaudesta koko ikänsä, mutta sitten hän sairastui. Hänen suuren ahdistuksen aiheuttaman syömiskyvyttömyytensä vuoksi hänen henkensä oli vaarassa useiden päivien ajan, eikä parannuskeinoa löytynyt. Kuinka Jumala sitten tuki häntä? Hän ei lähettänyt mannaa, niin kuin muinoin Israelille; Hän ei halkaissut kiveä tarjotakseen vettä janoisille ihmisille; Hän ei lähettänyt ruokaa korppien välityksellä, kuten Eliaan, eikä Hän ruokkinut häntä..., kuten Hän kerran ruokki Danielia, joka tunsi nälkää kaivossa. Mutta miten? Hänestä kertoi, että minä, hänen lempipoikansa, olin yhtäkkiä ilmestynyt hänelle yöllä korin kanssa täynnä valkoisinta leipää. Sitten siunasin nämä leivät ristinmerkillä, kuten minun tapani on, ja annoin hänelle syödä, ja tämän myötä hänen voimansa kasvoivat."
Pyhä Nonna uskoi näkyyn. Hänestä tuli vahvempi ja enemmän kuin vanha itsensä.
Pyhä Gregorios vieraili hänen luonaan varhain seuraavana aamuna ja kysyi millainen yö hänellä oli ja tarvitsiko hän jotain. Hän vastasi: "Poikani, olet syöttänyt minut ja nyt kysyt terveydestäni. Voin hyvin." Sillä hetkellä hänen palvelijansa antoivat hänelle merkkejä, ettei hänen tulisi kiistää asiaa, vaan hyväksyä hänen sanansa, jotta todellinen totuus ei järkyttäisi häntä.
Vuoden 374 alussa satavuotias pyhä Gregorios Vanhempi kuoli. Kuoleman jälkeen pyhä Nonna tuskin koskaan poistui kirkosta. Pian Gregorios Vanhemman kuoleman jälkeen Nonna kuoli rukouksessa temppelissä 5. elokuuta 374.
Pyhä Nonna oli mallivaimo ja äiti, merkittävä nainen, joka omisti elämänsä Jumalalle ja kirkolle laiminlyömättä muita velvollisuuksiaan. Henkisten, sosiaalisten ja kotimaisten huolenaiheidensa vuoksi pyhä Nonna on sopiva suojelija monelle ortodoksisille naisjärjestöille.
(lähde: Antiochian Orthodox Christian Archdiocese of North America)
Muistopäivä
Ortodoksinen kirkko viettää pyhän vanhurskaan Nonnan omaa muistopäivää aina vuosittain elokuun 5. päivänä.