ONL:n synty - osa III
Ortodoksi.netista
(Tämä on kolmas osa useammasta artikkelista koostuvasta sarjasta "ONL:n synty".)
(Voit myös kuunnella tämä artikkelin klikkamalla linkkiä "Kuuntele" ja halutessasi lukea tekstin samaan aikaan puhutun tekstin kanssa, kun siirrät puhutun tekstin uuteen välilehteen.)
Aamun Koitto 1939 nr. 7 / 7.2.1939 s. 5
L.K.:
Mitä olisi tehtävä nuorison hengellisen elämän vartuttamiseksi?
Aamun Koitossa on julkaistu jo kaksi tuolla otsikolla varustettua kirjoitusta. Luin molemmat mitä suurimmalla mielenkiinnolla. Minäkin haluaisin nyt lausua muutaman sanan asiasta. Tosin minulla ei ole varsinaisesti mitään uutta esitettävänä, mutta haluaisin vain painostaa asian tärkeyttä. Asia on mielestäni niin kovin tärkeä, ettei sitä missään tapauksessa saisi jättää tähän, vaan sen hyväksi täytyisi jotain tehdä.
Yhdyn täydellisesti ensimmäisen kirjoittajan mielipiteeseen, että juuri meidän nuorien, joilla on jo jonkinlainen taisteltu selvyys nykyajan henkisissä ristiriidoissa, kuten hän sanoo, tulisi kunkin kykyjemme mukaan ojentaa kättämme nuoremmille uskonveljillemme. Minäkin olen koko elämäni viettänyt toiseen kirkkokuntaan kuuluvien parissa ja tiedän hyvin, miten kipeästi yksinäinen ortodoksinen nuori kaipaa ymmärtäväistä, nuorta, itseään kokeneempaa uskonsisarta tai veljeä, joka voisi auttaa monen polttavan kysymyksen ratkaisussa. Kun ortodoksisessa nuoressa, joka elää toisuskoisten ympäröimänä, herää uskonnollinen harrastus, tuntee hän itsensä aivan yksinäiseksi ja hyljätyksi. Hänen luterilaiset toverinsa ovat paljon paremmassa asemassa. He saavat runsaasti juuri heidän ikäisilleen tarkoitettua uskonnollista kirjallisuutta ja nuorisolehtiä, heille järjestetään erilaisia raamattulukupiirejä ja varsinkin kesällä erilaisia nuorisokokouksia. Lisäksi heille tarjotaan henkilökohtaista apua ja tukea. Ortodoksinen nuori tuntee, että toverit saavat paljon, mutta hän ei mitään. Tällöin voi käydä niin, että hän tulee kokonaan välinpitämättömäksi uskontoa kohtaan ja astuu sille tielle, joka vie kohti synkkää loppua. Eikö meidän velvollisuutemme ole ojentaa auttava kätemme? Meidät velvoittaa siihen suuri rakkauden käsky. Uskon, että meitä on monta, jotka tahdomme auttaa, ja vaikka me olemme heikkoja ja tunnemme kykenemättömyytemme sekä seisomme avuttomina monen asian edessä, niin uskon, että jos me yhdymme, niin me voimme tehdä jotain asian hyväksi. Usein sanotaan, että eloa on paljon, mutta työntekijöitä on vähän. Uskon kuitenkin, että jos me rukoilemme elon Herraa, niin Hän lähettää työntekijöitä vainioilleen sekä osoittaa heille työmuodot. Älkäämme jättäkö asiaa tähän, tehkäämme jotain sen hyväksi, jollemme voi muuta, niin rukoilkaamme jokainen, jolle tämä asia on kallis, että Herra tulisi nuorisomme avuksi!
L.K.
(seuraavat voit lukea tai kuunnella oheisista linkeistä)
(lue tai kuuntele: ONL:n synty - osa I)
(lue tai kuuntele: ONL:n synty - osa II)
(lue tai kuuntele: ONL:n synty - osa III)
(lue tai kuuntele: ONL:n synty - osa IV)
(lue tai kuuntele: ONL:n synty - osa V)