Onko joulukuusella pakanallinen alkuperä?

Suomalaiseen ja monen muunkin maan perinteeseen oleellisesti kuuluvasta joulukuusesta on esitetty erilaisia versioita siitä, mistä tapa on peräisin. Sitkein lienee käsitys, että se on pakanallista saksalaista alkuperää. Onkohan?

Toisen version mukaan joulukuusen keksijänä pidetään Saksan apostolia, pyhää Bonifatius Creditionalilaista, joka syntyi Britanniassa noin 680 tienoilla ja eli ja vaikutti Saksassa, ja Hollannissa Friisinmaalla 700-luvulla. Häneen on liitetty legenda joulukuusen ”keksijänä” ja tuo tarina löytyy kyseisen pyhän elämäkerrasta täältä Ortodoksi.netistä.

Mutta on toisenlaistakin tietoa ja se perustunee myös jonkinlaiseen keskiaikatutkimukseen. Siitä on kirjoittanut mm. amerikkalainen G.V. Martini, Antiokian ortodoksisen kirkon diakoni ja siviiliammatiltaan tietokonealan vanhempi ohjelmistojohtaja. Mm. hänen tekstiään on lainattu laveasti ohessa soveltaen sitä omaan maahamme ja kirkkoomme.

Joulu ja joulun odotusaika, joka tunnetaan maassamme paremmin sen läntisellä nimellä adventtiaika, ovat monen ihmeellisen asia tapahtumia, mutta ne ovat myös oivallisia tilaisuuksia hyökätä kirkon periteitä vastaan, mikä kuuluu nykyisin yhä enenevässä määrin nykymaailman tyyliin.

Monet noista teoista vaihtelevat laadultaan hyökkäävistä naurettaviin, sillä ei ole mitään oikeita tutkimuksia, joihin nuo väitteet perustuisivat. On vain erilaisia netti-meemejä, puolitotuuksia, arveluja ja myyttejä ja jopa vihapuhetta, jotka saavat ihmiset sokeiksi. Valitettavasti kuitenkin monet jouluun kohdistuvat loukkaukset tai siihen liittyvät teot tulevat joskus jopa itseään kristityiksi kutsuvilta.

Historiasta tiedämme, että perinteiset englantilaiset ja skotit, jotka 1500-luvulla syntyneen puritanismin aiheuttaman maahanmuuton alkuvaiheissa muuttivat 1600-luvulla Uuteen Maailmaan, hylkäsivät kaikki ”pyhäpäivät” sapattia (joka oli heille sunnuntai) lukuun ottamatta ja samalla menivät ”pesuveden mukana” sekä joulu että pääsiäinen. Presbyteerien historiassa on jopa aikoja, jolloin joulu ja sen juhliminen olivat kiellettyjä, lain mukaan rangaistavia tekoja. Perusteluissaan he väittivät joulukuusten olevan jonkinlaisia pakanallisia epäjumalia ja jouluajan olevan antikristuksen inkarnaatio.

Joulukuuset liittyvät perinteiseen presbyteerien polemiikkiin Jeremian kirjan puista (Jer.10:3-4): ”Heidän uskomuksensa ovat typeriä kuvitelmia. He kaatavat metsästä puun, ja puuseppä muodostelee sen taltallaan, hän koristelee sen hopealla ja kullalla ja kiinnittää sen paikoilleen vasaralla ja nauloilla, ettei se kaadu. Tällaisia ovat heidän jumalansa.”

Se, mikä todella oli kiellettyä Jeremiaan profetian mukaan, löytyy Jesajan kirjan luvusta 44. Se oli puun käyttäminen väärien jumalien veistämiseen, ei suinkaan puun hankkimiseen tai sen koristeluun juhlapäivänä ja joulun aikaan. Tämä on yksinkertainen esimerkki siitä, miten pyhiä kirjoituksia käytettiin ja yhä käytetään erilaisten ”todistusten” perusteina riippumatta täysin siitä, kuinka vääriä ne todella voivatkaan olla.

Amerikkalainen Antiokian ortodoksisen kirkon pappi, Isä Daniel Daly kirjoittaa eräässä lyhyessä artikkelissaan, joka käsittelee länsimaisia joulukuusen käyttötapoja ja niiden oikeaa alkuperää:

Joulukuusi ei ole peräisin varhaiselta saksalaiselta ajalta. Sen alkuperä löytyy perinteestä, joka on lähes kokonaan kadonnut kristinuskosta, liturgisesta draamasta. Keskiajalla liturgisia näytelmiä ja draamoja esitettiin Länsi-Euroopan kirkkojen palvelusten aikana tai joskus välittömästi niiden jälkeen. Varhaisimmat näistä näytelmistä liittyivät Suuren ja Pyhän viikon sekä pääsiäisen mysteereihin.

Yksi tällainen mysteerio esitettiin jouluaattona, päivänä, jolloin se myös muistutti ihmisiä Aatamin ja Eevan juhlasta. Tämä juhla on nykyisin ortodoksisessa kirkossa viimeistä edellisenä sunnuntaina ennen joulua ja sitä kutsutaan nimellä Pyhien esi-isien sunnuntai.

Tuolloin esitetty ”Paratiisinäytelmä” kertoi tunnetun tarinan Aatamista ja Eevasta paratiisin puutarhassa. Näytelmän keskeinen proppi, näytelmän lavasteissa käytetty esine, oli ”Paratiisin puu” eli Hyvän- ja pahantiedonpuu. Näytelmän aikana tämä puu oli täynnä omenia.

Herra kieltää Aadamia syömästä hyvän ja pahan tiedon puusta.
(Kuva © Pyykkönen)

Paratiisin puu tuli hyvin suosituksi saksalaisten parissa. He alkoivat melko pian jäljitellä kotonakin puun koristelemista ja toivat sinne kuusia koristeltavaksi. Alun perin kuuset koristeltiin läntisen kirkon ehtoollisleipiä muistuttavilla koristeilla. Myöhemmin ne korvattiin erilaisilla makeisilla. Joulukuusiperinne ei siis todellakaan johdu pakanallisista puista, vaan omenilla koristelluista paratiisin puista, jotka tehtiin jouluun 24. päiväksi Aatamin ja Eevan kunniaksi.

Itäisessä tai ortodoksisessa perinteessä puut (”Libanonin seetrit”) tuodaan bysanttilaisiin kirkkoihin koristeltuina profeettain ja Kristuksen edelläkävijäin kuvilla muistuttamaan Kristuksen sukupuusta, millä halutaan korostaa sitä, että Kristuksella ei ollut jumalallisen luontonsa puolesta sukua, mutta ihmisyytensä puolesta Jeesus Kristus, Jumalan Poika, on osa ihmissukua ja Daavidin jälkeläinen.

Pyhien isien sunnuntain ikoni

Ns. Iisain puu, sen kuva tai ikoni, jossa on kuvattu sukua, on hyödyllinen opetusväline kaikille ”Jeesuksen perhepuuna”. Tämä tulee vahvasti esille ortodoksisessa kirkossa nimenomaan jouluaikaan ns. pyhien isien sunnuntaina, joka tavallisesti sattuu aina joulukuun 18. ja 24. päivän väliin.

Yhden tällaisen vanhan tradition mukaan ”Perhepuuhun” ripustetaan tietyin tarkoin väliajoin joulun odotusaikana ja (joulun jälkeisenä) jouluaikana aina uusi ornamentti koristamaan Kristuksen perhettä ja samalla luetaan siihen liittyvä lukukappale Raamatusta. Lukeminen alkaa maailman luomisesta Genesiksesta, 1. Mooseksen kirjasta, ja se huipentuu jouluun ja Kristuksen syntymään ja sitten päättyy Teofaniaan, Kristuksen kasteeseen ja pyhän Johannes Edelläkävijän teksteihin.

Olipa kyseessä sitten perheen joulupuu tai johonkin muuhun koristeltu joulupuu, tuo tapa on ihana vanha tapa, joka suoraan liittyy tuon ajan ”todellisen syyn”, Kristuksen syntymän, aiheuttamaan koristeluun. Suomessa tapa ei liene kovinkaan tuttu, mutta muualla ortodoksisessa maailmassa se jossain tunnetaan.

Joulukuusella ei siis ole salaisia ja piiloteltuja merkityksiä tai se ei edes ole pakanallista alkuperää. Sen keskiainainen perinne saksalaisessa, germaanisessa, kristillisyyden dramatisoinnissa on ihan kunniallinen ja Isain puu on vielä parempi tapa käyttää puita tarkoitukseen, joka lähentää meitä kohti Jumalaa ja Kristuksen syntymää jokaisena joulukautena.

Ortodoksi.net
20.12.2017

Katso myös

• Pyhä Bonifatius Creditionilainen, Saksan apostoli
• The Tree of Jesse - (Iisain puu)
• Pyhien isien sunnuntai
• Pyhien esi-isien sunnuntai