Optinan isien rukous sielunrauhaksi
Ortodoksi.netista
Herra, suo minun rauhallisin mielin kohdata kaikki, mitä päivä tuo tullessaan. Suo minun varauksetta antautua sinun tahtoosi. Opasta ja tue minua kaikessa, päivän jokaisena hetkenä.
- Saanpa päivän mittaan millaisia uutisia tahansa, opeta minua ottamaan ne vastaan tyynin sydämin ja järkkymättömän varmana, että kaikessa tapahtuu sinun pyhä tahtosi.
Kaikessa, mitä sanon ja teen, johdata ajatuksiani ja tunteitani. Ennalta aavistamattomissa tilanteissa auta minua muistamaan, että kaikki on sinun lähettämääsi.
- Opeta minua olemaan suora ja rehellinen perheenjäseniäni kohtaan, etten saattaisi ketään levottomaksi enkä aiheuttaisi kenellekään mielipahaa.
Herra, anna minulle voimaa kantaa tänään uupumukseni, anna voimaa kohdata päivän jokainen tapahtuma. Ohjaa tahtoani ja opeta minua rukoilemaan, uskomaan, toivomaan, antamaan anteeksi ja rakastamaan.
Aamen.
Vuoden 1978 Aamun Koiton pääsiäisnumerossa 5 (ilmestyi 15.3.1978) on oheisesta rukouksesta (joka tosin lehdessä on aivan hieman poikekavassa muodossa lähinnä sanajärjestysten vuoksi) sanottu seuraavaa:
Tämän rukouksen tekijäksi mainittu pappismunkki, ohjaajavanhus Varnava (1831-1906) eli ja vaikutti Moskovan lähistöllä Sergein Pyhän Kolminaisuuden luostarin Getsemane-skiitassa. Isä Varnava tuli tähän kilvoituspaikkaan 20-vuotiaana. Hän oli maallikkonimeltään Vasili Merkulov, talonpoikaissukua ja peltiseppä ammatiltaan. Veli Vasilin noviisiaika kesti 14 vuotta. Munkiksi vihkimisen yhteydessä hän sai nimen Varnava (Barnabas). Kahdeksan vuotta myöhemmin isä Varnava vihittiin papiksi. Huolimatta nuoresta iästään – hengelliset ohjaajat olivat todella vanhuksia – hänen puheilleen alkoi kohta hakeutua runsaasti ihmisiä. Hän toimi myös kuolemaansa asti erään nunnaluostarin hengellisenä isänä.
Getsemanen skiitassa eli veli Vasilin noviisiaikana useita hartaudestaan kuuluja kilvoittelijavanhuksia. Hänen ohjaajavanhuksenaan tiedetään ensin toimineen isä Grigorin ja tämän kuoltua isä Danielin. Isä Varnavan ohjaustavassa on samoja piirteitä kuin Optinan luostarin vanhusten välittömässä ja hengellisesti tarkkanäköisessä opastuksessa. Tiedetään myös hänen käyttäneen sananparsia ja kaskuja saattaakseen sanottavansa perille.
Tästä rukouksesta saa aavistuksen ohjaajavanhuksen vaatimattomasta mutta valppaasta elämänasenteesta. Kuten tekstin tyyli paljastaa, ei rukousta ole laadittu liturgisesti esitettäväksi. Mutta se antaa yksinkertaisuudessaan osuvan sanallisen muodon myös aikamme ihmisen tuntemuksille, ja siksi isä Varnavan rukous soveltuu hyvin henkilökohtaiseen hartaudenharjoitukseen.