Toiminnot

Ortodoksinen kalenteri

Ortodoksi.netista

Ortodoksinen kalenteri poikkeaa Suomessa yleisessä käytössä olevasta protestanttisesta nimipäiväkalenterista. Ortodoksinen kalenteri perustuu kirkon vanhaan traditioon eli perinteeseen.

Ortodoksinen kalenteri

Kirkkovuoden jokaiselle päivälle suuria liikkumattomia juhlia lukuun ottamatta on ortodoksisessa kalenterissa nimetty kyseisen päivän pyhä tai useampi pyhä. Kyseisenä muistelupäivänä muistellaan tätä tai näitä pyhiä ihmisiä kirkon kanonisoimina hurskaina kilvoittelijoina ja esimerkkeinä meille muille ihmisille.

Nimenanto ja kaste

Kasteessa ortodoksi otetaan kirkon ja seurakunnan yhteyteen. Nykyisin nimi annetaan useimmiten vasta kasteen yhteydessä, mutta ortodoksinen kirkko tuntee myös nimenantotoimituksen, joka pidetään kahdeksantena päivänä lapsen syntymästä.

Ortodoksille annetaan tavallisesti vain yksi etunimi. Tästä on kuitenkin eri maissa erilaisia käytäntöjä oman kulttuuriperinteen mukaisesti, niin myös Suomessa, jossa monesti annetaan useampikin nimi.

Nimen merkitys

Lapselle tulisi valita nimi, joka on alun alkaen kuulunut jollekin pyhälle henkilölle. Siksi tästä käytännöstä poikkeava nimivalinta ei ole ortodoksisen perinteen mukainen. Nimen ei tarvitse olle sama kuin pyhällä henkilöllä, se voi olla samankaltainen. Esimerkiksi etunimi Hannu on johdettu nimestä Johannes, jne.

Mikäli nimi ei ole johdettu jostain pyhän henkilön nimestä, sitä ei tulisi antaa ortodoksiselle lapselle nimeksi. Nimenannossa ei ortodoksisen käytännön mukaisesti pitäisi mennä liiaksi erikoisuuksien tavoitteluun ja perinteen vastaisten nimien valintaan.

Vanhimman perinteen mukaisesti nimi annettiin syntymäpäivän mukaan eli sen pyhän henkilön nimi, joka sattui syntymäpäiväksi. Mikäli pyhän henkilön sukupuoli ei ollut sama kuin lapsen, valittiin seuraavan tai edellisen päivän nais- tai miespuolinen pyhä. Tällä yhteydellä kuvataan sitä hengellistä sukulaisuutta omaan pyhään, josta samalla tulee kastettavan taivaallinen suojelija ja esirukoilija.

Ortodoksinen nimipäivä

Ortodoksisessa perinteessa ei siis juhlita tavallista länsimaista nimipäivää ja kyseistä henkilöä. Nimipäivänä "juhlinnan", muistelun kohteena on elävän henkilön sijasta hänen nimeensä liittyvä taivaallinen suojelija esirukoilija ja hänen muistonsa.

Vanhan itäisen, slaavilaisen perinteen mukaan ei juhlittaisi edes syntymäpäivääkään, mikäli se on samalla "nimipäivä" eli taivaallisen suojelijan muistopäivä. Tämä käytäntö on kuitenkin muuttunut ja mukautunut nykyiseen Suomessakin vallitsevaan länsimaiseen käytäntöön.

Näin esim. Hannu, jolla voi olla kasteen yhteydessä nimettynä taivaallisena suojelijana ja esirukoilijana jokin monista eri Johannes-nimisistä pyhistä (mm. Johannes Kastaja, apostoli Johannes, Johannes Damaskolainen, jne), viettää suojeluspyhänsä nimipäivää vain kerran vuodessa. Nimipäivä on vain sinä päivänä, jolloin muistellaan omaa taivaallista suojelijaa, ei muiden Johannes-nimisten pyhien muistelupäivänä.

Näin ollen esim. tämän tekstin kirjoittajan, Hannun nimipäivä on omaa syntymäpäivää, nimenantoa ja kastetta lähinnä oleva apostoli ja evankelista Johannes Teologin muistelupäivä. Kasteen ja nimenannon yhteydessä tapahtuvan pyhän valinnassa vaikuttaa nykyisin enemmän perheen omat nimiperinteet ja valinnat kuin vanhat käytännöt.

Mikäli omalla nimellä ei ole selkeää pyhää henkilön nimitaustaa, tulisi vanhempien ennen kastetta tai nimen haltijan itsensä myöhemmin, keskustella oman pappinsa kanssa, kuka valitaan kyseisen henkilön taivaalliseksi suojelijaksi ja mikä päivä muistelupäiväksi, nimipäiväksi.

Katso myös:

Kirjallisuutta:

  • Ortodoksinen kalenteri, (Ortodoksisen kirjallisuuden julkaisuneuvosto, OKJ) julkaistaan vuosittain
  • Munkki Serafim (toim.): Synaksarion, valmiit osat, (OKJ)
  • A.Kasanko: Nimi ja usko, (Ortodoksisen kirjallisuuden julkaisuneuvosto) 1952