Ortodoksisen kirkon opetus
Ortodoksi.netista
Ortodoksisen kirkon opetus
Ortodoksinen kirkko elää ja hengittää apostolista uskoa, jonka Kristus antoi kirkolleen ja jota Pyhä Henki on vuosisadasta toiseen säilyttänyt. Kirkko ei näe itseään uutena tai jatkuvasti uudistettavana yhteisönä, vaan Kristuksen perustamana elävänä ruumiina, jossa sama usko, sama rukous ja sama pelastuksen kokemus jatkuvat sukupolvesta toiseen. Ortodoksinen kirkko tunnustaa säilyttäneensä historiallisen kristillisen uskon apostolien ajoista lähtien ilman olennaisia muutoksia tai vääristymiä.
Itäistä kristillisyyttä leimaava ajattomuuden ja ikiaikaisuuden tuntu ei ole nostalgiaa tai menneisyyteen takertumista. Se on tietoista uskollisuutta sille uskolle, jonka kirkko on saanut lahjaksi. Ortodoksinen kirkko ei pyri keksimään uskoa uudelleen jokaiselle aikakaudelle, vaan elämään samaa uskoa uudessa ajassa.
Kristillinen usko ja kirkko ovat ortodoksisen ymmärryksen mukaan erottamattomat. Kristusta ei voi tuntea irrallaan kirkosta, eikä Pyhän Kolminaisuuden elämään voi osallistua kirkon ulkopuolella. Kirkossa usko julistetaan, kirkossa se säilyy ja kirkossa ihminen kasvaa vähitellen osalliseksi Jumalan elämästä.
Ilmestys
Ortodoksisen kirkon uskon lähde ei ole ihminen vaan Jumala itse. Kirkko uskoo, että Jumala on ilmoittanut itsensä maailmalle, ennen kaikkea Jeesuksessa Kristuksessa, Jumalan Pojassa. Tämä ilmoitus ei ole vain menneisyyteen kuuluva tapahtuma, vaan elävä todellisuus, joka kirkon elämässä tulee jatkuvasti läsnä olevaksi Pyhän Hengen kautta.
Ortodoksinen usko ei perustu ihmisen uskonnollisiin pohdintoihin, filosofisiin päätelmiin tai yrityksiin todistaa Jumalan olemassaoloa. Uskon alkuperä on Jumalan oma itsensäilmoitus. Kirkon aamupalveluksessa toistuvat sanat ”Jumala on Herra, hän on ilmestynyt meille” tiivistävät tämän kokemuksen. Jumalan olemus jää ihmiselle käsittämättömäksi, mutta Jumala on tullut tunnetuksi teoissaan ja läsnäolossaan.
Kirkko on kokenut Jumalan Isänä, Poikana ja Pyhänä Henkenä. Pyhän Kolminaisuuden oppi ei ole teoreettinen rakennelma, vaan kirkon rukouksessa ja jumalanpalveluselämässä koettu todellisuus. Ortodoksinen kirkko tunnustaa yhden Jumalan kolmessa persoonassa ja uskoo, että kohtaaminen Isän, Pojan tai Pyhän Hengen kanssa on todellista yhteyttä Jumalaan. Vaikka Kolminaisuuden salaisuutta ei voida koskaan tyhjentävästi selittää, kirkko opettaa, että ihminen voi osallistua Jumalan elämään kirkon sakramentaalisessa ja rukouksellisessa elämässä.
Jeesuksen Kristuksen lihaksituleminen
Kristuksen lihaksitulemisen oppi on ortodoksisen uskon ytimessä yhdessä Kolminaisuusopin kanssa. Jeesus Kristus ei ole ortodoksisen kirkon mukaan vain suuri opettaja tai esikuvallinen ihminen, vaan Jumalan Poika, joka tuli ihmiseksi meidän pelastukseksemme. Hänessä jumaluus ja ihmisyys ovat yhdistyneet toisiinsa muuttumatta ja sekoittumatta.
Kirkko tunnustaa, että Jeesus Kristus on todellinen Jumala ja todellinen ihminen. Hän jakaa jumaluudessa Isän ja Pyhän Hengen olemuksen ja ihmisyydessä kaiken sen, mikä kuuluu inhimilliseen elämään, syntiä lukuun ottamatta. Lihaksitulemisen kautta Kristus paransi ja uudisti ihmisyyden ja avasi ihmiselle tien takaisin yhteyteen Jumalan kanssa.
Kristuksen koko elämä, hänen opetuksensa, ristinkuolemansa ja ylösnousemuksensa, on Jumalan rakkauden ilmoitusta maailmalle. Ylösnousemuksessaan Kristus voitti synnin ja kuoleman vallan ja teki mahdolliseksi uuden elämän, johon kirkko kutsuu jokaisen ihmisen. Kirkkoisien tunnettu toteamus, että Jumala tuli ihmiseksi, jotta ihminen voisi tulla osalliseksi Jumalan elämästä, tiivistää ortodoksisen pelastuskäsityksen.
Pyhä Raamattu
Pyhät kirjoitukset ovat ortodoksisessa kirkossa keskeisessä asemassa. Raamattua luetaan kaikissa jumalanpalveluksissa, ja se on erottamaton osa kirkon rukouksellista elämää. Ortodoksinen kirkko ei kuitenkaan lähesty Raamattua irrallisena tekstikokoelmana, vaan kirkon elämän keskellä syntyneenä ja kirkossa tulkittavana todistuksena Jumalan ilmoituksesta.
Vanha testamentti kertoo Jumalan toiminnasta Israelin kansan historiassa ja valmistaa tietä Kristuksen tulolle. Ortodoksinen kirkko lukee Vanhaa testamenttia Kristuksen valossa ja näkee sen täyttyvän Uudessa testamentissa.
Uusi testamentti keskittyy Jeesuksen Kristuksen persoonaan, hänen pelastustyöhönsä ja Pyhän Hengen toimintaan varhaisessa kirkossa. Evankeliumit ovat erityisessä asemassa, sillä niissä todistetaan Jumalan täydellisestä ilmoituksesta Kristuksessa.
Traditio eli perimätieto
Raamattu kuuluu siihen uskon kokonaisuuteen, jota ortodoksinen kirkko kutsuu perinteeksi. Perinne ei tarkoita menneisyyteen jähmettyneitä tapoja, vaan elävää uskon välittymistä sukupolvelta toiselle. Pyhä perinne sisältää Raamatun lisäksi kirkon jumalanpalveluselämän, eukaristian, kirkkoisien opetuksen, pyhien elämän ja todistuksen, ikonit, kirkkomusiikin ja kirkolliskokousten päätökset.
Suomalaisessa ortodoksisessa perinteessä tämä perinne näkyy erityisesti seurakuntien liturgisessa elämässä, kirkkovuoden vietossa, ikonien kunnioittamisessa ja yhteisessä rukouksessa. Pyhä Henki tekee perinteestä elävän ja ajankohtaisen jokaisessa paikallisessa seurakunnassa.
Kirkolliskokoukset ja uskontunnustus
(kattofresko)
Foto © Hannu Pyykkönen
Ortodoksinen kirkko ei ole pyrkinyt selittämään uskoaan tyhjentävästi käsitteiden ja määritelmien avulla. Uskon ydintä ei voida vangita sanoihin, sillä se on ennen kaikkea elävää yhteyttä Jumalaan. Vasta silloin, kun uskon perusta on ollut vakavasti uhattuna, kirkko on määritellyt opetustaan kirkolliskokouksissa.
Muinaisen jakamattoman kirkon seitsemän ekumeenista kirkolliskokousta ovat ortodoksiselle kirkolle erityisen tärkeitä. Niissä piispat kokoontuivat puolustamaan apostolista uskoa harhaoppeja vastaan. Kirkolliskokoukset eivät luoneet uutta uskoa, vaan ilmaisivat selkeästi sen, mitä kirkko oli aina uskonut ja elänyt todeksi.
Nikealais-konstantinopolilainen uskontunnustus on näiden kirkolliskokousten keskeinen hedelmä. Se on ortodoksisen kirkon uskon perusilmaus ja sitä kutsutaan syystä uskon symboliksi. Uskontunnustus lausutaan kasteessa ja jokaisessa jumalallisessa liturgiassa, ja se yhdistää ortodoksiset kristityt kaikkina aikoina ja kaikkialla maailmassa samaan uskoon.
Uskontunnustus
Nikealais-konstantinopolilainen uskontunnustus on ortodoksisen kirkon yhteinen ja muuttumaton uskon ilmaus. Se ei ole henkilökohtainen mielipide tai yksityinen rukous, vaan koko kirkon yhteinen tunnustus, joka yhdistää kristityt yli ajan ja paikan rajojen. Uskontunnustus lausutaan kasteessa ja jokaisessa jumalallisessa liturgiassa, ja se kokoaa yhteen kirkon uskon ytimen.
Ortodoksinen kirkko kutsuu uskontunnustusta uskon symboliksi, koska se ei tyhjentävästi selitä uskon salaisuutta, vaan osoittaa siihen todellisuuteen, jota kirkko elää ja tunnustaa. Se on syntynyt kirkon rukouksesta ja taistelusta oikean uskon puolesta, ja sen jokainen lause on muotoutunut kirkon kokemuksen ja kirkolliskokousten työn tuloksena.
Uskontunnustus kuuluu seuraavasti
"Minä uskon yhteen Jumalaan, Isään, Kaikkivaltiaaseen, taivaan ja maan, kaiken näkyvän ja näkymättömän Luojaan.
Ja yhteen Herraan Jeesukseen Kristukseen, Jumalan ainosyntyiseen Poikaan, joka on syntynyt Isästä ennen kaikkia aikoja; Valkeudesta Valkeuden, tosi Jumalasta tosi Jumalan; syntynyt, ei luotu, joka on samaa olemusta kuin Isä, ja jonka kautta kaikki on saanut syntynsä;
joka meidän ihmisten ja meidän pelastuksemme tähden astui alas taivaista ja tuli lihaksi Pyhästä Hengestä ja Neitsyt Mariasta ja tuli ihmiseksi;
joka meidän puolestamme ristiinnaulittiin Pontius Pilatuksen aikana, kärsi ja haudattiin;
ja nousi kolmantena päivänä kuolleista, niin kuin kirjoitukset sanovat;
ja astui ylös taivaisiin ja istuu Isän oikealla puolella;
ja on tuleva jälleen kirkkaudessa tuomitsemaan eläviä ja kuolleita, ja jonka valtakunnalla ei ole loppua.
Ja Pyhään Henkeen, Herraan ja eläväksi tekijään, joka lähtee Isästä, jota yhdessä Isän ja Pojan kanssa kumarretaan ja kunnioitetaan ja joka on puhunut profeettojen kautta.
Ja yhteen, pyhään, katoliseen ja apostoliseen kirkkoon.
Tunnustan yhden kasteen syntien anteeksiantamiseksi.
Odotan kuolleiden ylösnousemusta
ja tulevan ajan elämää. Aamen."
---
Tämä on seitsemäs osa sarjasta, jossa osia tulee olemaan noin kymmenen eri aihepiiriä käsittäävää kokonaisuutta. Seuraavassa osassa kerrotaan lisää mm. apostolisesta jatkuvuudesta.
Ensimmäinen osa: OSA 1.
Toinen osa: OSA 2
Kolmas osa: OSA 3
Neljäs osa: OSA 4
Viides osa: OSA 5
Kuudes osa: OSA 6
Seitsenäs osa: OSA 7
Kahdeksas osa: tulee myöhemmin
---
Ortodoksi.net
4.1.2026