Pappi selin kansaan päin
Ortodoksi.netista
Yksi seikka, jota ortodoksisessa jumalanpalveluksessa usein hämmästellään, on ortodoksisen papin seisominen selkä kansaan päin. Tämä on kuitenkin hyvin syvällinen ele, täynnä merkitystä.
Heti alkuun on todettava, että kyseessä ei ole selän kääntäminen kansaan päin. Kyse on siitä, että pappi on yhdessä kansan kanssa kääntyneenä kohti Jumalaa. Yhdessä kaikki ovat kääntyneinä Jumalaa päin.
Jos pappi seisoisi kasvokkain kirkkokansan kanssa, se korostaisi sen sijaan pappia ja huomio kiinnittyisi tahtomattakin häneen. Pappi ei ole keskipiste tai huomion kohteena. Rukoukseen kokoontunut yhteisö ei ole suljettu ympyrä - inhimillinen piiri - vaan Jumalaan puoleen kääntynyt ja hänen luokseen vaeltava yhteisö.
Ei ole tukea sille ajatukselle, että jumalanpalvelusta pitäisi toimittaa kansaan päin. 1900-luvulta alkaen esiintyi pyrkimystä tähän ja se on vallalla monessa ei-ortodoksisessa kirkossa. Ortodoksisessa kirkossakin on esiintynyt keskustelua aiheesta, mutta tähän se on jäänyt. Tämä on oikein.
Pappi kansaan päin toimittaessa väitetään korostavan kirkkokansan "asemaa koko jumalanpalveluksen varsinaisena toimittajana". Väittäisin, ettei tämä pidä paikkansa. Pappi kasvokkain kansaan päin korostaa nimenomaan pappia, väittäisin jopa enemmän kuin perinteisessä tavassa.
Ortodoksisessa jumalanpalveluksessa on toki kohtia, joissa pappi on kansaan päin kääntyneenä. Keskeisin on tietenkin liturgian kohta, jossa Uuden testamentin kirjeistä ja evankeliumeista luetaan. Sama koskee myös opetuspuhetta. Tällöin on kuitenkin kyse opettamisesta, kuulemisesta ja vastaanottamisesta. "Kuulkaamme", kehotetaan muun muassa tässä jumalanpalveluksen kohdassa.
Liturgian keskeisessä osassa tapahtuu yhteinen kääntyminen Jumalaa kohti. Ehtoollisen viettäminen on alkamassa. Opettamisen ja kuulemisen aika on takana, ja nyt on alkanut yhteinen kääntyminen Jumalan puoleen. Kaava kehottaa tähän hyvin lyhyellä, mutta syvällisellä kehotuksella: "Pappi jälleen itään päin kääntyneenä". Tässä kohdin pappi kehottaa kaikkia, itsensä mukaan lukien: "Ylentäkäämme sydämemme", ja kansa vastaa "Ylennämme Herran puoleen".
Mielestäni Rooman paavi Benedictus XVI (s. 1927) on ilmaissut asian ytimekkäästi ja myös ortodoksiselta näkökannalta oikein kirjoittaessaan:
| "Sillä, että seurakunta katselee pappia, ei ole merkitystä, vaan merkitystä on sillä, että yhdessä katselemme Herraa. Ei ole enää kyse vuoropuhelusta, vaan yhteisestä palveluksesta ja lähtemisestä häntä vastaan, joka on tuleva. Suljettu ympyrä tai piiri ei vastaa tapahtuvaa vaan yhteinen kääntyminen yhteiseen rukouksen suuntaan." |
Teksti julkaistu alun perin Sana papilta blogissa, joka löytyy osoitteesta http://sanapapilta.blogspot.fi/.
Katso myös