Pyhiinvaellusmatka Palestiinan pyhille paikoille
Ortodoksi.netista
Kirkkomme Aamun Koitossa - osa 52
Aamun Koitto julkaisi oheisen matkakuvauksen Simo (Simeon) Tuiskun pyhiinvaelluksesta Palestiinan pyhille paikoille jatkosodan aikaisessa huhtikuussa 1944 ilmestyneessä numerossaan nr. 8/1944. Kirjoittajaksi on merkitty seminaarilainen Vieno Levy. Pyhiinvaellus oli tapahtunut noin 40 vuotta aiemmin eli joskus 1900-luvun alkuvuosina.
Muuan pyhiinvaellusmatka Palestiinan pyhille paikoille
Laatokan-Karjalassa Suojärven seurakunnassa lähellä valtakunnan entistä rajaa asuu Simo Tuisku-niminen vanhus. Hän on jo 75-vuotias, mutta hänen kasvonsa ovat vanhanakin hyvin iloiset ja vilkkaat. Hänen nykyinen kotinsa sijaitsee Suojärven Hallaselässä. Kodin ovat venäläiset turmelleet pahasti. Mutta Simo Tuisku on tyytyväinen, kun hän on päässyt takaisin kotiseudulleen. Hänellä on oma pieni kirkko kotinsa lähellä. Sitä eivät viholliset ole ehtineet vahingoittaa. Kirkossaan hän oleskelee suurimman osan ajastaan Jumalaa palvellen.
Simo Tuisku on tehnyt pyhiinvaellusmatkan Jerusalemiin. Pyhiinvaellusmatkastaan hän kertoi elävästi ja innostuneesti. Hän aivan kuin eli uudelleen matkalla kokemansa rikkaat elämykset.
Hän oli nuorena ollessaan usein kuullut puhuttavan pyhiinvaeltajista ja Jerusalemista. Hän palavasti halusi päästä kerran siihen maahan, missä Vapahtaja oli elänyt ja voimallisesti vaikuttanut. Ne monet kertomukset ja kuvaukset Jeesuksen elämästä, joita hän oli vanhemmiltaan kuullut, innoittivat häntä lähtemään tuolle pyhiinvaellusmatkalle. 35-vuotiaana Simo Tuisku toteuttikin aikeensa ja lähti tuolle pitkälle ja vaivalloiselle matkalle.
Tarpeelliset matkaluvat hankittuaan Simo Tuisku lähti matkalle. Matka alkoi hevosella. Ensin hän matkusti Moskovaan. Sieltä jatkui matka junalla Kiovan kautta Turkin rajalle. Hän oli hyvin kiinnostunut kaikesta uudesta ja oudosta, mikä häntä matkalla kohtasi.
Turkin rajalla tuli pysähdys, sillä Simon papereissa oli: jotakin epäselvää, ja hänen täytyi matkustaa Varsovaan, josta hän sitten sai lopullisen luvan matkustaa Jerusalemiin. Varsovasta hän matkusti Odessaan. Sieltä matka jatkui laivalla edelleen. Mustameri löi raivokkaasti korkeita aaltojaan laivaa vasten. Onnellisesti laiva saapui kuitenkin Konstantinopoliin.
Siellä oli toisiakin pyhiinvaeltajia. Opas ohjasi heidät mm. Konstantinopolin suurimpaan kirkkoon. Sinne ei saanut mennä sisään ennen kuin oli riisunut kengät pois jaloistaan. Kirkon ulko-oven yläpuolella oli Konstantinus Suuren äidin Helenan kuva. Simo-vanhus kertoi tähän kuvaan liittyvän seuraavan legendan, jonka hän oli kuullut Konstantinopolin asukkailta: Kerran erään taistelun aikana vihamiehet olivat koettaneet ampua tätä kuvaa, mutta nuolet eivät koskeneet siihen, vaan putoilivat kuvan ympärille.
Konstantinopolista jatkui matka edelleen laivalla. Laivassa oli paljon eri kansallisuuksiin kuuluvia matkustajia; he puhuivat eri kieliä. Matkustajille myytiin laivassa monia etelän hedelmiä.
Laivan matkan määräpaikka oli Jaffan kaupunki. Merimatka oli pitkä ja myrskyinen. Loppumatkalla myrsky, oli hyvin ankara. Laiva ei voinut ankaran merenkäynnin tähden päästä satamaan. Laivassa toimitettiin jumalanpalvelus. Tällä aikaa meri tyyntyi ja matkustajat pääsivät maihin.
Jaffasta oli n. 60 km:n matka Jerusalemiin. Tämän matkan pyhiinvaeltajat kulkivat junalla. Rautatie kiemurteli pitkin vuorten rinteitä. Junassa oli 4 vaunua, ja vaunujen ovet olivat lukitut, sillä junasta putoamisen vaara oli suuri. Vaunujen ikkunasta matkustajat saivat katsella ohikiitäviä maisemia ja kummallisia kasveja.
Vihdoin juna saapui odotettuun Jerusalemiin. Heti ensimmäiseksi pyhiinvaeltajat menivät kylpyyn, joka tapahtui Jeesuksen haudan luona olevassa altaassa. Matkasta väsyneinä he saivat luvan mennä yöksi erääseen lähellä olevaan kirkkoon. Väsyneet matkustajat pian nukahtivat sikeään uneen. Seuraavana aamuna heidän mielialansa oli virkeä ja jokainen tahtoi päästä näkemään niitä paikkoja, joissa Vapahtajamme Jeesus oli aikoinaan liikkunut.
Pyhiinveltajat opastettiin Jerusalemin kivikkoisia katuja pitkin Suureen kirkkoon. Se oli niin suuri, että sen sisään mahtui useampia pienempiä kirkkoja. Keskellä kirkkoa oli rukoushuone ja Jeesuksen Ylösnousemisen kirkko. Siellä oli myöskin Golgata, Jeesuksen risti ja ryövärin ristit sekä kaksi muuta pientä kirkkoa. Alakirkossa oli yksi alttari ja yläkirkossa kaksi alttaria. Tässä suuressa kirkossa toimitettiin jumalanpalveluksia lakkaamatta. Kirkosta poistuessa pappi pesi kaikkien miesten jalat ja naisten kädet, kuivaajana toimi papin apulainen. Pesun jälkeen tarjottiin kahvia ja ruokaa eräässä rakennuksessa kirkon lähellä.
Seuraavien päivien aikana pyhiinvaeltajat kävivät mm. Betlehemissä, jossa Jeesuksen syntymäpaikalla oli luostari. Betlehemistä he lähtivät Jordanille. Menomatkalla he kävivät luostarissa, joka oli Jeesuksen Äidin syntymäpaikalle rakennettu. Jordanin laaksossa he näkivät Jerikon luhistuneet muurit. Jordanin rantaan tultua pappi vihki virran veden, jossa sitten Simo Tuisku sekä muut pyhiinvaeltajat kylpivät. Se tapahtui vaatteet päällä. Simo Tuiskulla on vielä nytkin, tallella ne vaatteet, jotka olivat olleet hänen yllään Jordanissa kylpiessään.
Yönsä matkalaiset viettivät Samaria-nimisessä hotellissa, josta sai ostaa vain mehua, mutta ei ruokaa. Seuraavan yön he nukkuivat luostarissa, jossa oli vain muutamia henkilöitä rakennuksien valvojina. Oli suuren paaston aika, ja luostarin väki oli mennyt läheiseen metsään asumaan. Metsässä asuen he paastosivat tavallista ankarammin syöden vain leipää ja metsän kasveja. Samalla matkalla pyhiinvaeltajat kävivät vielä eräässä luostarissa, joka sijaitsi maan alla. Sielläkin toimitettiin aina jumalanpalveluksia.
Seuraavan matkan tekivät pyhiinvaeltajat Öljymäelle, jossa Jeesus oli eläessään usein kulkenut. Öljymäeltä palatessaan pyhiinvaeltajat kävivät Veripellolla, joka oli hyvin kivikkoinen. Kerrotaan, että Veripellon kivet olivat ennen olleet aivan valkoiset, mutta kun pelto ostettiin Juudas Iskariotin hylkäämillä rahoilla, olivat kivet muuttuneet punaisenruskeiksi.
Pääsiäisjuhlaksi Simo Tuisku saapui toisten mukana Jerusalemiin. Silloin toimitettiin jumalanpalvelukset suuressa kirkossa. Kansaa oli tavattoman paljon tässä juhlallisessa jumalanpalveluksessa. Jokaisella oli kädessään 33 kpl käsittävä palava kynttilänippu. Valtavat kynttilämäärät paloivat kaikkialla muuallakin temppelissä jumalanpalveluksen aikana. Jumalanpalveluksessa kirkon valtavat holvikaaret täyttyivät moniäänisen kuoron mahtavista sävelistä. Koko jumalanpalvelus oli hyvin juhlallinen. Se vaikutti erikoisen kohottavasti läsnäolijoihin. Pitkämatkaisen pyhiinvaeltajan rinnan, täytti ilo ja riemu. Kiitollisena hän laskeutui polvilleen kiittäen Jumalaa, joka oli suonut hänen nähdä ja kuulla kaiken tämän ihanuuden.
Jeesuksen haudalla paloi aina kynttilä, joka sammutettiin vain kerran vuodessa, nimittäin pääsiäisenä ja heti sytytettiin uudestaan. Jeesuksen hautaa oli kuvattu lattialle asetetulla haudan kokoisella kivellä. Haudan luona toimitettiin joka päivä useampia jumalanpalveluksia.
Pääsiäisen jälkeen lähti Simo Tuisku kotimatkalle. Hänen sydämensä oli täynnä uusia ja ihmeellisiä elämyksiä. Oleskelu Palestiinassa kesti yhden kuukauden.
Simo Tuisku matkusti sitten Pietariin. Siellä hän viipyi kesän ajan tehden räätälin työtä. Pietarista hän tuli Suojärvelle omaan pieneen kotiinsa.
Tämä harmaahapsinen vanhus on antanut koko elämänsä Jumalalle. Hänessä on Jeesuksen antamaa rohkeata uskonvoimaa, jonka avulla hän on selvinnyt monista elämän vaikeuksista. Vapahtajaansa luottaen hän omistaa syvän onnellisuuden. Hän pyrkii toimimaan siunaukseksi lähimmäisilleen ja kunniaksi Jumalalle. Hän lujasti uskoo, kerran pääsevänsä taivaan iloon ja juhlaan. Jerusalemin juhlallisuudet ovat tämän iäti kestävän riemujuhlan rinnalla vain pieniä heijastuksia.
Seniinaarilainen Vieno Levy
(Artikkeli on julkaistu Ortodoksi.netin sivuilla PSHV:n komitean kirjallisella luvalla. Artikkeli on alkuaan julkaistu Aamun Koitossa nr.8/1944, joka ilmestyi 30.4.1944, sivulla 130-132 [s. 10-12])
Katso aikaisemmat artikkelien uudelleen julkaisut Ortodoksi.netissä
Katso myös
- Lue blogikirjoitus Hiekasta ja Simeon Tuiskusta: "161. Hiekassa aika katoaa"
- Lue blogikirjoitus Simeonin hankkimista kelloista: [https://hapinmatkat.blogspot.com/2018/01/162-simeonin-kellot-kenelle-ne-soivat.html "162. Simeonin kellot – kenelle ne soivat!"
- Lue tämäkin: "170. Kaikkea maan ja taivaan väliltä - Jerusalemista muukalaislegioonaan"