Rakasta ja armahda (opetuspuhe)

Sunnuntain 29.9.2013 evankeliumi ja KS Joensuun piispa Arsenin opetuspuhe liturgiassa Mikkelissä.

KS Joensuun piispa Arseni Mikkelissä 29.9.2013
(Kuva © Ortodoksi.net / HAP)

(Luuk.6:31-36)

"Niin kuin te tahdotte ihmisten tekevän teille, niin tehkää te heille. Jos te rakastatte niitä, jotka rakastavat teitä, mitä kiitettävää siinä on? Syntisetkin rakastavat niitä, joilta itse saavat rakkautta. Jos te teette hyvää niille, jotka tekevät hyvää teille, mitä kiitettävää siinä on? Syntisetkin tekevät niin. Ja jos te lainaatte niille, joiden uskotte maksavan takaisin, mitä kiitettävää siinä on? Syntisetkin lainaavat toisilleen, kun tietävät saavansa takaisin saman verran. Ei, rakastakaa vihamiehiänne, tehkää hyvää ja lainatkaa, vaikka ette uskoisikaan saavanne takaisin. Silloin teidän palkkanne on suuri ja te olette Korkeimman lapsia, sillä hän on hyvä kiittämättömille ja pahoille. Ei, rakastakaa vihamiehiänne, tehkää hyvää ja lainatkaa, vaikka ette uskoisikaan saavanne takaisin. Silloin teidän palkkanne on suuri ja te olette Korkeimman lapsia, sillä hän on hyvä kiittämättömille ja pahoille.

"Olkaa valmiit armahtamaan, niin kuin teidän Isännekin armahtaa."

Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen!

Tänään kuulemamme evankeliumi on eräänlainen katumuskehotus. Se on kehotus rakastaa ja armahtaa lähimmäisiämme. Tämä kehotus on osoitettu kaikille meille, koko kristiyhteisölle. Se opastaa, kuinka rakkauden käskyä noudattamalla kykenemme muodostamaan moitteettoman yhteisön. Päivän lyhyessä evankelumijaksossa mainittiin peräti viisi kertaa sana "rakkaus". Herra opastaa meitä siinä rakastamaan. Hän kehottaa rakastamaan kaikkia ihmisiä, eikä vain niitä, joita meidän on helppo rakastaa tai niitä, joille osoitetusta rakkaudesta toivomme hyötyvämme.

Kristittyjen tulee Kristuksen opetuksen mukaan elää kaikella tapaa rakkaudessa. Tämä kehotus velvoittaa kristittyjä, koska meillä on yksi yhteinen usko ja muodostamme yhdessä Kirkon. Kirkko on Jumalan lapsista koostuva perhe, jonka tunnusmerkkinä on veljesrakkaus. Kirkko on Kristuksen ruumis maanpäällä ja kaikki me kastetut ja mirhalla voidellut kristityt olemme sen Ruumiin jäseniä. Pyhä Johannes Krysostomos on kysynyt:

"Mitä sanotte veljet jos joku ottaa miekan ja vahingoittaa sillä ruumistaan?"

Vastaamme tuohon kysymykseen empimättä, että hän on järjetön. Kristityn ei ole oikein vahingoittaa tai vihata toisia, koska ihmisten tulee olla ja elää lähellä muita ihmisiä aivan kuin yhden ruumiin jäsenet ovat sidoksissa toisiinsa. Muut ihmiset eivät ole meille vieraita vaan he ovat meidän veljiämme. Meillä on heidän kanssaan yksi ja sama Isä - Jumala. Meillä on myös yksi äiti ja se on Kirkkoäiti. Elämme myös samasta ravinnosta - Kristuksen Ruumiista ja Verestä. Muut ihmiset, lähimmäisemme joita tapaamme päivittäin, meidän tulee nähdä veljinämme, Kristuksen kuvina, Kristuksen Ruumiin jäseninä. Kuinka voisi olla, ettemme heitä rakastaisi?

Meidän tulee elää rakkaudessa, koska rakkaudessa olemme yhteydessä Pyhään Kolminaisuuteen, meidän Kolmiyhteiseen Jumalaamme. Pyhän Kolminaisuuden kolme persoonaa ovat keskenään jakaantumattomia - persoonat ovat toisissaan, toistensa sisällä. Tästä todistaa Kristuksen apostoli Filippokselle lausumat sanat:

"Minä olen Isässä ja Isä on minussa". (Joh.14:10)

Samalla tavalla meidän kristittyjen tulee olla yhtenä ja rakkaudessa. Yhden tulee olla toisessa aivan kuin kolme persoonaa Pyhässä Kolminaisuudessa, johon uskomme ja jota tunnustamme.

Kristus pyysi rukouksessaan Isältä, että kaikki häneen uskovat

"olisivat yhtä niin kuin Sinä, Isä, olet minussa ja minä sinussa"

ja Kristus jatkoi:

"Niin tulee heidänkin olla yhtä meidän kanssamme, jotta maailma uskoisi Sinun lähettäneen minut."

Rakkaus on keskellämme jos uskomme oikein ja elämme vahvasti Pyhässä Kolminaisuudessa. Olisi käsittämätöntä ja ristiriitaista sanoa, että tunnustamme "yksiolennollista ja jakaantumatonta Kolminaisuutta", jos me kristityt olisimme keskenämme erillään olevia ja hajaantuneita. Sen vuoksi ennen liturgian uskontunnustusta sanomme

"rakastakaamme toinen toistamme", että yksimielisesti tunnustaisimme "Isää, Poikaa ja Pyhää Henkeä, yksiolennollista ja jakaantumatonta Kolminaisuutta."

Pyhässä liturgiassa elämme rakkaudessa, sillä emme rukoile siinä vain itsemme puolesta, vaan rakkaudessa kannamme anomuksia kaikkien puolesta. Rukoilemme kaikkien veljiemme ja sisariemme puolesta sekä lähellä ja kaukana olevien puolesta: "kaikkien matkustavien, sairaiden, kärsivien, sorrettujen ja uskonsa tähden vainottujen sekä vankeudessa olevien puolesta", rukoilemme myös "kaikkien kylien, kaupunkien ja maakuntien" puolesta, sekä "koko maailmalle rauhaa". Pyhässä liturgiassa lausutuissa pyynnöissä muistamme koko maailmaa.

Ennen uskontunnustusta lausutaan: "Rakastakaamme toinen toistamme!" ja papisto osoittaa silloin keskinäistä rakkauttaan syleilemällä toisiaan ja lausumalla: "Kristus on keskellämme!" Tällä tavalla ovat alkuaan tervehtineet toisiaan kaikki liturgiaan osallistujat, eikä vain yksin papisto. Suudelmalla osoitetaan ennen yhteisen uskon tunnustamista yhteisyyttä ja avoimmuutta toinen toisellemme ja Jumalalle. Rakkauden evankelistaksi mainittu apostoli Johannes , opettaa:

"Rakkaat ystävät, rakastakaamme toisiamme, sillä rakkaus on Jumalasta. Jokåinen joka rakastaa, on syntynyt Jumalasta ja tuntee Jumalan. Joka ei rakasta, ei ole oppinut tuntemaan Jumalaa, sillä Jumala on rakkaus." (1.Joh.4:7-8)

Jos haluamme vielä tietää ja oppia, mikä on rakkauden huipentuma, on palattava päivän evankeliumitekstiin, jossa Herra sanoi:

"Rakastaa vihamiehiänne, tehkää hyvää ja lainatkaa, vaikka ette uskoisikaan saavanne takaisin".

Tämä meidän on vaikea oppia, mutta se on rakkaudenkoulun syvin oppimäärä, se on rakkauden huipentuma. Siitä Kristus itse antoi meille esimerkin rukoillessaan ristillä riippuen vangitsijoidensa ja ristiinnaulitsijoidensa puolesta.

Eräässä toisessa evankeliumin kohdassa evankelista Luukas mainitsee kuinka Jumalan valtakunnassa syödään ja juodaan (Luuk 22:30). Mitä siellä voidaan syödä ja juoda, kun Taivastenvaltakunta ei ole aineellinen? Rakkautta! Siellä ei ole vihaa eikä vihollisia, vaan kaikki ovat yhtä Jumalassa ja kaikki saavat maistaa Jumalan rakkauden makeaa juomaa ja kokea veljeyden yhteisyyttä.

Aamen.