Ristin Pääsiäisenä (opetuspuhe 2)
Ortodoksi.netista
Kirkon vanhassa perinteessä kutsutaan Suuren Viikon perjantaita Ristin Pääsiäiseksi. Suuri Perjantai on synnin päivä. Kirkko kutsuu meitä kohtaamaan askeesissa langenneen maailman pahuuden ja luopumuksen.
Maailma tuomitsi Kristuksen kuolemaan
Ortodoksinen kirkko on Ristin Kirkko. Kristuksen ristinkärsimys ilmaisee Jumalan suurenmoisen rakkauden ja anteeksiantamuksen ihmisiä kohtaan. Se tulee todelliseksi ja jaettavaksi ihmisille Kirkon pyhissä mysteerioissa ja askeettisessa elämässä. Niiden kautta Kirkon uskolliselle jäsenelle suodaan sielun ja ruumiin puhdistuminen, valistuminen ja jumaloituminen.
Kristuksen Risti ja Ylösnousemus muodostavat Kirkon elämän kivijalan, joka merkitsee Jumalan tuntemisen metodia eli pyhän hiljaisuuden elämää. Kristuksen Risti on Kirkon terapeuttinen avain uuteen elämään Kristuksessa.
Pyhä apostoli Paavali opettaa:
- En halunnut tietää luonanne mistään muusta kuin Jeesuksesta Kristuksesta, en muusta kuin ristiinnaulitusta Kristuksesta (1. Kor. 2:2). Siksi apostoli toteaa: Me julistamme ristiinnaulittua Kristusta. Juutalaiset torjuvat sen herjauksena, ja muiden mielestä se on hulluutta, mutta kutsutuille, niin juutalaisille kuin kreikkalaisillekin, ristiinnaulittu Kristus on Jumalan voima ja Jumalan viisaus. (1. Kor. 1:23-24).
Kirkon vanhassa perinteessä kutsutaan Suuren Viikon perjantaita Ristin Pääsiäiseksi. Suuri Perjantai on synnin päivä. Kirkko kutsuu meitä kohtaamaan askeesissa langenneen maailman pahuuden ja luopumuksen. Bysantin Kirkon Pyhille Isille on luonteenomaista jatkuva taistelu kuoleman, saatanan ja synnin tyranniaa vastaan. Tämä Kirkon askeettinen taistelu toteutuu pyyteettömässä rakkaudessa Kristuksessa.
Ortodoksinen askeesi sisältää ihmisen sielun ja ruumiin. Pyhä askeesi askeesi yhdistyy himojen hoitamiseen ja hyveiden hankkimiseen. Kirkon Pyhät Kilvoittelijat löytävät persoonallisessa askeesissa Persoonallisen Jumalan. Jumalallisen hyveen todeksi eläminen vaatii ihmiseltä askeesia eli vapaan tahdon harjoittamista.
Maailma tuomitsi Kristuksen kuolemaan. Kristuksen ristintuomio paljasti ihmisten kyvyttömyyden ottaa vastaan Jumalan rakkaus ja valkeus. Ristintuomio paljasti ihmisen pohjattoman vihan, raivon, ylimielisyyden ja pahuuden. Ihminen liittoutuu yhä sielun vihollisen joukkoihin. Saatana on langennut enkeli, joka saa aikaa kaikenlaista pahuutta. Saatana kadotti kapinassaan Luojaansa vastaan jumalallisen elämän ja otti vastaan hengellisen kuoleman. Saatana vihaa ja kadehtii joukkoineen ihmistä. Se haluaa tuhota Jumalan kuvaksi ja kaltaiseksi luodun ihmisen.
Tyhjän haudan ihme on Kirkon uskon kulmakivi
Suuri Perjantai on myös pelastuksen päivä. Kristus kukistaa kuolemallaan kuoleman ja paholaisen. Hän tuhoaa synnin ja poistaa synnin aiheuttaman rangaistuksen. Kristuksen kuolema on pelastava kuolema, koska se tuhoaa pahuuden aiheuttajan eli kuoleman.
Kristus kuoli ristillä, jotta hänen seuraajansa samaistuvat Häneen ja haluavat vapautua pyhässä kilvoituksessa synnin aiheuttamasta tuskasta ja ahdistuksesta. Tämä edellyttää ihmisiltä kuolemista askeesissa langenneelle maailmalle ja sen itseriittoisuudelle.
Pyhittäjä Maksimos Tunnustaja (k. 662) korostaa, että meidän tulee ristiinnaulita kaikki näkyvät asiat eli luopua synnistä. Kirkon jäseninä me kuulumme ristiinnaulitulle ja ylösnousseelle Kristukselle.
Pelastuksen evankeliumi huipentuu Kristuksen Ristissä. Kristuksen Risti on välttämätön ehto evankeliumin sisäiselle ymmärtämiselle. Taistelevassa maailmassa elävät uskovat laulaa Kristuksen Ristin voimasta yhdessä riemuitsevan Kirkon eli pyhien ihmisten kanssa. Kristuksen ylösnousemus saattaa Ristin terapeuttisen voiman todelliseen täyteyteensä. Vapahtajan Rististä tulee ”eläväksi tekevä puu” ja pelastuksen sinetti ja jumalihmisen kirkkauden merkki.
Pyhä isämme Johannes Krysostomos (k. 407) opettaa:
- Kuoleman kautta olemme tulleet kuolemattomiksi; nämä sankariteot ovat peräisin Kristuksen kuolemasta ristillä. Risti ei ole jokin vertauskuva, vaan pelastuksemme perusta.
Pyhien isien opetuksessa Risti luo perustan koko inhimillisen olemassaolon eheyttämiselle ja parantamiselle. Kristus yhdisti ylösnousemuksessaan inhimillisen olemassaolon Itseensä eli uuteen, turmeluksesta ja kuolemasta vapaaseen ihmisyyteen.
Kristuksen ylösnousemus on lahja, joka on tarkoitettu kaikille ihmisille. Sen siunaus edellyttää kuitenkin heiltä itsensä kieltämistä ja uhraamista. Ortodoksinen askeesi tarkoittaa Kristuksen seuraamista Hänen kärsimyksessään, ristissään ja jopa kuolemassaan, mutta ennen kaikkea rakkaudessa.
Kaste on Kristuksen ylösnousemuksen lahja
Pääsiäisen ilo merkitsee, että ortodoksikristityn elämä yhdistyy kuoleman voittaneen Kristuksen kanssa. Kristuksen ylösnousemus kuolettaa uskovan sydämessä pahojen henkien provosoimat himolliset ajatukset ja synnin kuvaelmat.
Pyhä Gregorios Palamas (k. 1359) opettaa:
- Rakkaus maailmaan ja Jumalaan eivät voi asua yhdessä ja samassa ihmisessä, sillä maailman rakastaminen merkitsee vihollisuutta Jumalaa kohtaan. Rahan kerääminen, lihalliset halut, ylpeys, maailmallinen tahto eivät ole Jumalasta, vaan erottavat ihmisen Hänestä. Ne kuolettavat voittamansa sielun ja hautaavat kultaiseen ja hopeiseen multaan – paljon pahempaan kuin tavallinen multa, joka peittää maallisen majamme. Rakkaus maailmaan riistää meiltä ylhäältä tulevan Jumalan armon ja ohjauksen.
Meidät on kastettu Kristuksen kuolemaan, mutta me olemme myös osalliset Hänen elämästään. Ortodoksinen kaste koettiin alkuaan pääsiäisen mysteerioksi ja Suuri Lauantai oli merkittävä kastejuhla.
Kaste on Kristuksen ylösnousemuksen lahja: Kristus on todella ylösnoussut kuolleista ja antaa ihmisille mahdollisuuden uuteen elämään Hänessä. Kaste tarkoittaa Kirkon jäsenen luopumista saatanasta ja sitoutumista Kristuksen kuolemaan ja ylösnousemukseen. Kaste on tulevan ylösnousemuksen esikuva, joka edellyttää uskovalta jatkuvaa kilvoittelua Jumalan valkeuden puolella pimeyttä vastaan.
Kristuksen ylösnousemusjuhla opettaa meille ajattomasti, että Kirkon jäsenen elämä on askeettista taistelua ja kaidan tien kulkemista. Kilvoitteleminen tarkoittaa paluuta himojen ja halujen valheellisesta elämästä, jossa ihminen kieltäytyy hyväksymästä maailmaa Jumalan siunauksen paikkana ja käyttää sen sijaan sitä tyydyttääkseen himojaan ja halujaan.
Pyhä Gregorios Nyssalainen (k. 394) opettaa:
- Jumalan armo ei voi päästä sieluun, joka pakenee pelastusta. Mutta kun oikeudenmukaisuuden teot ja Pyhän Hengen armo toimivat yhdessä, niin kumpikin täyttää autuaalla elämällä sielun, johon ne yhdessä ovat asettuneet.
Ortodoksisen kirkon vanhassa liturgisessa kokemuksessa kaste oli saatto kirkkoon ja eukaristiaan. Kaste oli saatto kohti Jumalan valtakunnan illatonta päivää. Kristuksen ylösnousemus ja Kirkon lähetystyö liittyvät erottamattomasti yhteen. Kirkon alkuajoista lähtien pyhät isät ja opettajat valistivat ihmisiä Kristuksen ylösnousemuksen ajattomalla sanomalla. He opettavat meille 2000-luvun alun ortodokseille, että Kirkon jäsenten elämän tulee keskittyä apostolisen ja katolisen uskon eteenpäin siirtämiseen.
Kirkko on olemassa lähetystyötä varten. Kirkon jäsenten tehtävänä on muistuttaa maailmalle profeettojen tavoin, mikä on ihmiselämässä keskeistä. Ortodoksisen pääsiäisen ja kasteen ydinsanoma on yksinkertainen. Kukaan ei voi elää Kristuksessa, jos hän ei ensin kohtaa pahaa ja taistele sitä vastaan Kristuksessa.
Kristuksen Ristinkuoleman ja ylösnousemuksen seurauksena meille on annettu Kristuksessa mahdollisuus hengelliseen uudistumiseen ja vapautumiseen synnistä ja kuolemasta.
Kristus kutsuu meitä hyväksymään Kirkon askeesissa ja rukouksessa Hänen Ristinsä ja Ylösnousemuksensa hedelmät. Ortodoksinen pyhään kasteeseen ja pääsiäiseen ankkuroituva psykoterapeuttinen teologia huipentuu Kirkon jäsenen askeettisessa taistelussa, jossa hän kuolee katoavaiselle maailmalle ja elää Kristuksessa ylösnousemuksen luomattomassa valkeudessa.
Kristus nousi kuolleista – totisesti nousi!