Toiminnot

Ristin juurella (opetuspuhe)

Ortodoksi.netista

Ristiinnaulittu Kristus Kunnian Kuningas
Novgorodilainen ikoni, n. 1360
Kuva: Wikipedia

Tänään kirkko viettää marttyyri Longinus Sadanpäänmiehen muistoa. Hän oli roomalainen sotilas, sadan sotilaan joukkoa komentava upseeri. Hän oli kotoisin Vähä-Aasian itäosista, mutta palveli Rooman valtakunnan armeijassa Palestiinassa.

Eräänä päivänä Longinus sai kutsun valvoa rikollisten ristiinnaulitsemista. Tuomittujen joukossa oli kuulemma kansanvillitsijä, jonka jotkut sanoivat olevan suuri Jumalan mies, jopa itse Jumalan Poika. Pieni joukko naisia oli seurannut tätä Jeesus-nimistä, Longinuksen silmissä rikollista miestä ristille asti. Oli siellä myös Johannes-niminen vähän yli kaksikymmenvuotias mies.

Tämä tehtävä tuli olemaan Longinuksen mullistavin. Hänen elämänsä kääntyi päälaelleen sen myötä. Mikään ei tulisi olemaan enää samanlaista.

Iltapäivällä Longinuksen valvottua sotilaidensa kanssa aamupäivästä saakka ristiinnaulitsemista ja tuomittujen hidasta kuolemaa, Jumalan mieheksi väitetty Nasaretista kotoisin oleva Jeesus kuoli. Hän kuoli huutaen kovalla äänellä. Kuolinkamppailunsa aikana hän oli useaan otteeseen puhellut taivaalle. Jeesuksen kuolinhetkellä Longinus, joka oli pitkään katsellut ristiinnaulitun Jeesuksen kasvoja, huudahti: ”Tämä mies oli todella Jumalan Poika!” (Mark. 15:39)

Tämän tapahtuman jälkeen Longinus luopui sotilaan urastaan ja palasi kotiinsa. Viranomaisten määräyksestä hänet etsittiin ja mestautettiin. Pää lähetettiin Palestiinaan todistukseksi Longinuksen kuolemasta. Longinuksesta tuli marttyyri.

On syytä muistaa, että Kristuksen kärsimyksen ja ristinkuoleman aikaan suurin osa opetuslapsista oli paennut. Kristuksen ristin juurella olivat vain hänen äitinsä, Johannes ja pieni joukko naisia. Esimerkiksi Pietaria, jonka piti olla uskonkallio, jonka uskon varaan Kirkko rakennetaan, ei näkynyt missään.

On merkittävää, että Kristukseen uskoviksi tuli ristin äärellä kaksi ihmistä. Toinen oli katuva viisas ryöväri, joka pyysi Kristusta: ”Muista minua, kun tulet valtakuntaasi.” (Luuk.23:42). Toinen oli juuri Longinus. Useimmiten ryöväri jää monien mieleen, mutta Longinus unohtuu. Heidän molempien uskon suuruus on käsittämätöntä. Hetkenä, jolloin Kristukseen uskominen on monen mielestä mitä suurinta hulluutta, nämä kaksi uskovat. Särjetyssä ja kidutetussa miehessä, kaukana elämänsä suurpäivistä, he tunnistavat Jumalan luota tulleen Vapahtajan.

Kristus ristillä ja pieni uskovien joukko hänen kanssaan on Kirkko pienimmillään. Kirkko ei ole historiansa aikana ollut yhtä pieni ja hauras – Neitsyt Maria, joitakin naisia, nuori Johannes, ryöväri ja upseeri Longinus. Tässä oli silloin koko Kirkko. Itse asiassa Kirkko seisoi silloin näiden pienten ihmisten uskon varassa. Kirkko tulee aina olemaankin uskossaan vahvojen pienten ihmisten varassa.

Isä Lars Ahlbäck

- Opetuspuhe pidetty 15. lokakuuta 2009 ehtoopalveluksessa ortodoksisen seminaarin kirkossa.

Katso myös