Toiminnot

Serdobolin piispa Kiprian

Ortodoksi.netista

Heinäkuun 1. päivänä 2024 tuli kuluneeksi 110 vuotta Serdobolin [Sortavalan] piispa Kiprianin (Šnitnikov) [Киприан (Шнитников) ] kuolemasta. Hänet on haudattu Laatokan Valamon vanhalle veljestön hautausmaalle. Piispan elämäntyö oli kaikesta huolimatta merkitykseltään. Hän todella paloi ja hehkui hengestä tehdessään väsymättä työtä karjalaisten valistamiseksi.

Tämän artikkelin alkuperäinen teksti on Laatokan Valamon luostarin kokoamaa ja niistä teksteistä suomeksi valikoiden suomennettua ja otsikoittain järjestettyä.

(Serdobol on Sortavalan kaupungin vanha venäjänkielinen nimi.)



Isä Kiprian (maalliselta nimeltään Aleksei Jakovlevitš Šnitnikov)


Kunnianarvoisa Kiprian: Elämä ja perintö


Piispa Kiprianin elämä oli täynnä omistautumista, uskoa ja palvelusta. Kiprian, maalliselta nimeltään Aleksei Jakovlevitš Šnitnikov [Алексей Яковлевич Шнитников], syntyi vuonna 1879 Ostashkovin [Осташкове Тверской] kaupungissa, Tverin kuvernementissa. Hän kasvoi köyhässä kalastajaperheessä, mutta jo nuoresta pitäen hän osoitti poikkeuksellista älykkyyttä ja syvää uskonnollisuutta.

Lapsuus ja nuoruus


Aleksei sai kristillisen kasvatuksen perheessään, ja jo lapsena hän tunsi vahvaa vetoa kirkkoon. Hän lauloi katedraalin kuorossa ja haaveili teologisesta koulutuksesta. Vaikka hänen isänsä aluksi vastusti ajatusta, sattuma puuttui peliin, ja Aleksei pääsi lopulta opiskelemaan teologiseen kouluun.

Hän oli poikkeuksellinen oppilas, joka menestyi erinomaisesti opinnoissaan. Hän osoitti suurta ahkeruutta ja omistautumista, ja hänestä tuli nopeasti yksi koulun parhaista oppilaista.

Opiskelu ja munkiksi vihkiminen


Aleksei jatkoi opintojaan Tverin seminaarissa ja Pietarin teologisessa akatemiassa, jossa hän jälleen kerran loisti älyllään ja ahkeruudellaan. Hän oli vakava ja hillitty nuori mies, joka vältti huvituksia ja keskittyi täysin opintoihinsa.

Aleksei tunsi yhä vahvempaa kutsumusta munkkiuteen, ja lopulta hän päätti jättää maallisen elämän taakseen. Vuonna 1902 hänet vihittiin munkiksi nimellä Kiprian [Киприан].

Kiprianin luonteenpiirteitä


  • Uskollisuus: Kiprian oli äärimmäisen uskollinen uskolleen ja kutsumukselleen. Hän omistautui täysin Jumalan ja kirkon palvelukseen.
  • Ahkeruus: Hän oli poikkeuksellisen ahkera ja omistautunut työlleen. Hän teki väsymättä työtä Karjalan kansan hengellisen hyvinvoinnin edistämiseksi.
  • Nöyryys: Vaikka hän oli älykäs ja menestyvä, hän pysyi aina nöyränä ja vaatimattomana.
  • Vastuuntuntoisuus: Kiprian kantoi suurta vastuuta Karjalan ortodoksisesta yhteisöstä. Hän teki kaikkensa edistääkseen sen hyvinvointia.
  • Oikeudenmukaisuus: Kiprian puolusti vahvasti näkemyksiään ja oikeudenmukaisuutta. Hän ei pelännyt vastustaa epäoikeudenmukaisuutta.


Kiprianin perintö


Kiprianin elämä oli lyhyt, mutta hänen perintönsä elää edelleen. Hän oli merkittävä uskonnollinen johtaja, joka jätti pysyvän jäljen Karjalan ortodoksiseen yhteisöön. Hänen omistautumisensa, uskonsa ja palveluksensa ovat edelleen esimerkkinä meille kaikille.

On hyvä muistaa, että Kiprianin elämästä on monia eri lähteitä, ja niissä on joitakin pieniä eroavaisuuksia. Esimerkiksi, hänen syntymäpäivänsä on joissakin lähteissä 16.1.1879, ja toisissa 28.1.1879. Tämä johtuu siitä, että Venäjällä oli tuolloin käytössä juliaaninen kalenteri, ja länsimaissa gregoriaaninen kalenteri. Koska Kiprianin suomessa palvelema ajanjakso sijoittui aikaan, josta on käytetty nimitystä ”venäläistämisen kausi”, mielipiteet myös Kiprianin toiminnasta jakautuvat suuresti Suomessa verrattuna Venäjään. Tämä artikkeli perustuu suurimmaksi osaksi venäläiseen materiaaliin.

Palvelus Karjalassa


Vuonna 1904 isä Kiprian, josta oli tullut pappismunkki, jatkoi opintojaan kirkkolain laitoksella. Hän omisti kandidaatintyönsä ortodoksis-kanoniselle kirkkokäsitykselle. Vaikka tutkimus oli merkittävä, hänellä ei ollut juurikaan mahdollisuutta tieteelliseen työhön, sillä vuonna 1905 hän siirrettiin vahvistamaan ortodoksista uskoa – ja kenties myös siinä ohessa venäläisyyttä – Karjalassa.

Arkkipiispa Sergein kutsusta isä Kiprian lähti Karjalaan, alueelle, joka oli historiallisesti ollut ortodoksinen, mutta jossa myös luterilainen lähetystyö oli aktiivista. Isä Kiprian omistautui täysin karjalaisten palvelemiseen. Hän opetteli suomen kielen, tutustui karjalaiseen kulttuuriin ja historiaan sekä ymmärsi, että hengellisen valistuksen lisäksi oli tärkeää parantaa ihmisten elinolosuhteita.

Hän aloitti kirkkojen ja kappelien rakentamisen, korjasi vanhoja rakennuksia ja järjesti aineellista apua köyhille. Hän perusti Karjalan ortodoksisen veljeskunnan, jonka tavoitteena oli vahvistaa ortodoksisuutta ja vastustaa luterilaisuutta.

Työ lasten ja koulutuksen parissa


Isä Kiprian ymmärsi koulutuksen merkityksen ja kiinnitti erityistä huomiota lasten kasvatukseen. Hän halusi, että lapset saisivat ortodoksisen kasvatuksen ja kokisivat iloa ja valoa elämässään. Hän vieraili kouluissa, järjesti juhlia ja lahjoitti lapsille tarvikkeita.

Hän edisti uusien koulujen perustamista ja pyrki luomaan lapsille ja aikuisille juhlan tuntua. Veljeskunta keräsi lahjoituksia ja jakoi niitä apua tarvitseville karjalaisille, erityisesti koululaisille. Ajan myötä lahjoituksilla rakennettiin myös vanhainkoti.

Isä Kiprian omistautui täysin palvelukselleen ja teki väsymättä työtä Karjalan kansan hyväksi. Hän oli alueen merkittävä uskonnollinen johtaja, joka jätti pysyvän jäljen Karjalan ortodoksiseen yhteisöön. Hänen elämänsä oli esimerkki uskon, toivon ja rakkauden voimasta.

Isä Kiprianin työ Karjalassa oli monella tapaa merkittävää kansan sivistämisen kannalta. Hänen työnsä jätti merkittävän jalanjäljen Karjalan alueen uskonnolliseen ja sosiaaliseen elämään.

Omistautuminen lähetystyölle ja hengellinen elämä


Isä Kiprian asetti hengellisen työn aina aineellisen hyvinvoinnin edelle. Hän omisti kaiken aikansa ja voimansa Karjalan lähetystyön järjestämiseen. Hän pyrki saamaan mahdollisimman paljon ihmisiä mukaan tähän työhön, innostaen ja inspiroiden heitä omalla esimerkillään.

Hän oli poikkeuksellinen työntekijä ja ahertaja, joka sai ihmiset unohtamaan omat heikkoutensa ja työskentelemään täydellä sydämellä. Ortodoksisen veljeskunnan toiminta oli monipuolista: se teki lähetystyötä, valistustyötä ja hyväntekeväisyyttä. Vuoteen 1914 mennessä veljeskunnalla oli lukuisia kouluja, kirjastoja ja kustannustoimintaa. Se perusti raittiusseuroja ja teki lähetystyötä arkkimandriitta Kiprianin ja hänen avustajiensa johdolla.

Piispaksi vihkiminen ja viimeiset vuodet


Vuonna 1914 arkkimandriitta Kiprian vihittiin Serdobolin (eli Sortavalan) piispaksi. Hänen vastuualueenaan oli nyt työskennellä Karjalan asukkaiden kanssa Arkangelin ja Olonetsin (Aunuksen) hiippakunnissa.

Piispa Kiprian jatkoi väsymätöntä työtään evankeliumin julistajana. Hän oli ankara itselleen ja noudatti tiukasti munkkilupauksiaan. Askeettinen elämä ja raskas työ alkoivat kuitenkin heikentää hänen terveyttään.

Vuonna 1914 hän sairastui vakavasti ja joutui umpisuolileikkaukseen. Leikkauksen jälkeen hänen tilansa heikkeni entisestään, mutta hän ei koskaan valittanut tuskistaan. Hän pyysi munkkidiakonia lukemaan rukouksia ja Raamattua vuoteensa äärellä.

Piispa Kiprian pysyi tajuissaan kuolemaansa asti ja koki jopa näkyjä. Erityisen merkittävä oli tapaus, jossa hän sai ehtoollisen näkymättömältä lähettiläältä.

Kuolemaa edeltävänä yönä hän lausui psalmien sanoja ja luki salaisia rukouksia. Hän kuoli rauhallisesti piispa Sergein läsnä ollessa.

Kiprianin kuolema ja perintö


Piispa Kiprianin hautajaiset pidettiin Laatokan Valamon luostarissa, jonne hänet haudattiin hänen toiveensa mukaisesti. Hänen muistonsa elää edelleen Karjalan ortodoksisessa yhteisössä.

Hänen elämänsä oli esimerkki omistautumisesta, uskosta ja palveluksesta. Hän oli merkittävä uskonnollinen johtaja, joka jätti pysyvän jäljen Karjalan historiaan.

Tämä pyhittäjä Kiprianin elämänkerta osoittaa, kuinka yksi ihminen voi omalla esimerkillään ja työllään vaikuttaa merkittävästi yhteisönsä hyvinvointiin.

Hautajaiset ja muistotilaisuus


Piispa Kiprianin hautajaiset pidettiin Neitsyt Marian ilmestyksen kirkossa 19. kesäkuuta 1914. Samana päivänä hänen ruumiinsa kuljetettiin Viipuriin ja sieltä Valamoon, jonne hänet haudattiin hänen toiveensa mukaisesti vanhalle veljestön hautausmaalle.