Sisäinen kirkastuminen
Ortodoksi.netista
(kuva © Hannu Pyykkönen)
Täydellistymisen viimeisellä tasolla ihminen tulee arvolliseksi näkemään tuon sanoinkuvaamattoman kunnian kirkkauden. Kyseisten aineettomien näköalojen näkemisen voimasta mieli valaistuu, sydän vapautuu, sielun liikkeet herkistyvät. Sydämen sisäinen ilo tulee väkeväksi luomakunnan luontoa kirkastavista ymmärryksen säteilyistä, joita kuolevainen kieli ei kykene kuvaamaan.
Aina kun tällaiset säteilyt hallitsevat sielussa, kyyneleet tulevat ilman määrää ja ajankohdasta riippumatta. Ja kyynelten tullessa mieli ja järki puhdistuvat kaikista hahmoista, joita nousee rukouksen aikana mielen eteen varjojen tavoin. Ja kun sielu ja mieli ovat puhdistuneet kaikista ajatuksista, vanhurskauden aurinko loistaa sydämen laella ja sydän valaistuu sisimpiä kammioita myöten. Autuas on se ihminen, joka on tullut tämän arvoiseksi, sillä hänen toivonsa ilo pysyy iankaikkisesti.
Pseudo-Filoksenoksen kirjeestä
(käännös syyriasta © munkki Serafim)