Sormukset väärässä kädessä?!?
Ortodoksi.netista
Amerikkalainen Iowan Dubuquessa vaikuttava pappi, isä Dustin Lyon kirjoittaa netissä eräästä meilläkin Suomessa toisinaan ortodoksisen avioliiton yhteydessä näkyvästä sekaannuksesta – ei ehkä ihan ongelmasta, mutta kysymyksiä herättävästä asiasta:
Miksi ortodokseilla on sormus ”väärässä” kädessä – oikean käden nimettömässä?
Ortodoksiset häät ovat kauniita ja vaikuttavia tapahtumia ihmisten elämässä. Hääseremonia koostuu tavallisesti kahdesta osasta: kihlauksesta ja kruunauksesta.
Isä John Meyendorffin mukaan kihlaus on uudenlainen muoto avioliittosopimuksesta ja se on alkuaan ollut täysin siviiliseremonia.
Kihlaus ennen varsinaista avioliittoon vihkimistä ja kruunaamista on sormusten vaihtamista. Vaikka sormuksista on länsimaissa muodostunut jonkinlainen yleinen avioliiton symboli, ortodoksisessa kirkossa se muodostuu kruunaamisesta ja kruunuista.
Kihlaamisesta ja kruunamisesta ja yleensä avioliitosta voit lukea Ortodoksi.netistä, miten se ihan tarkkaan – sana sanalta, tapahtuma tapahtumalta – etenee. Sivustolta löytyy mm. artikkeli avioliiton sakramentista, jonka alalaidassa on Euhologionin tektit sakramentista. Ohessa linkki artikkeliin:
Ortodoksisessa kirkossa sormukset laitetaan oikeaan käteen, ei vasempaan, kuten yleensä Suomessa ja monessa muussa maassa. Ja sormusta ei aseta sormeen puoliso, vaan pappi.
Tuo sormusten oikeaan käteen laittaminen on herättänyt monilla kysymyksen: miksi? Mitä se tarkoittaa? Mitä sormukset tarkoittavat, mitä ne kuvaavat?
Sormukset kuvaavat yleensä maallisessa yhteiskunnassa uskollisuutta puolisolle ja luottamusta puolisoon sekä lupausta rakastaa puolisoa.
Kuitenkaan isä Dustinin mukaan mikään avioliittoseremonian rukous ei viittaa tähän maalliseen merkitykseen. Sormukset edustavat Jumalan uskollisuutta.
Hääpalveluksen kaikki viittaukset tulevat Raamatusta ja ne viittaavat siihen, että sormus on merkki Jumalan uskollisuudesta.
Rukouksissa sanotaan mm.:
”Sinä itse, Herra, meidän Jumalamme, joka olet lähettänyt totuuden perinnöllesi ja lupauksesi palvelijoillesi, meidän isillemme, kussakin sukupolvessa valitsemillesi, katso palvelijasi (nimi) ja palvelijattaresi (nimi) puoleen, ja lujita heidän kihlauksensa uskossa ja yksimielisyydessä, totuudessa ja rakkaudessa. Sillä sinä, Herra, olet kaikessa säätänyt kihlauslupauksen antamisen ja lujittamisen.”
Sitten rukouksessa mainitaan Joosef, joka myytiin orjaksi Egyptiin, mutta nousi suureen valtaan siellä:
”Sormuksen kautta annettiin Joosefille valta Egyptissä, …”
1. Mooseksen kirjassa (Moos:41:41-43) tuosta kirjoitetaan:
”Farao sanoi vielä Joosefille: Näin minä asetan sinut hallitsemaan koko Egyptiä.
Ja farao otti sinettisormuksensa sormestaan ja pani sen Joosefin sormeen, …
Näin hänestä tehtiin koko Egyptin käskynhaltija.”
Rukous jatkuu sillä, että siinä mainitaan Daniel, joka oli Babylonian pakkosiirrossa profeetta.
”… sormuksen kautta korotettiin Daniel Babylonian maassa,…”
Kun Babylonian kuningas kielsi Danielia rukoilemasta, hän rukoili joka tapauksessa. Kuningas sulki Danielin leijonien luolaan sormuksella vahvistetulla sinetillä (Dan. 6:17).
”Luolan suulle tuotiin kivi, ja kuningas sulki sen sinetillään ja ylimystensä sineteillä, ettei mikään voisi muuttaa Danielin kohtaloa.”
Tuo kihlauksessa luettava rukous jatkuu vielä. Siinä mainitaan 1. Mooseksen kirjan Tamar (1.Moos. 38:18), jolta evättiin hänen lailliset oikeutensa lankousavioliitossa ja joka pyysi sormusta hänet raskaaksi tehneeltä Juudalta:
”… sormuksen kautta ilmoitettiin Tamar totuudelliseksi, …”
Rukouksessa mainitaan vielä Uuden Testamentin tuhlaajapoikakin, joka oli hylännyt isänsä, mennyt pois kotoa, mutta palasi sitten katuen:
”… sormuksen kautta taivaallinen Isämme osoitti laupeutensa tuhlaajapojalle sanoessaan: "Pankaa sormus hänen sormeensa, ja noutakaa juottovasikka, ja uhratkaa se, ja syöden iloitkaamme. …"
Tämä kohta löytyy esimerkiksi Luukkaan evankeliumista (Luuk. 15:22):
”Mutta isä sanoi palvelijoilleen: 'Hakekaa joutuin parhaat vaatteet ja pukekaa hänet niihin, pankaa hänelle sormus sormeen ja kengät jalkaan.”
Näin ollen isä Dustinin mukaan sormus symbolisoi Jumalan sanaa ja se sinetöi avioliiton uskossa, yksimielisyydessä, totuudessa ja rakkaudessa.
Sormukset myös symbolisoivat Jumalan lupausta meille, Hänen lapsilleen.
Jumala lupaa pysyä kanssamme vaikka meidät myytäisiin orjiksi (Joosef), heitettäisiin leijonille (Daniel), meiltä evättäisiin lailliset oikeutemme (Tamar) taikka kun palaamme harhateiltä katuen, vaikka aikaisemmin olisimme Hänet hyljänneet (tuhlaajapoika).
Noita asioita isä Dustin kertoo sormuksen edustavan.
Mutta miksi sormus laitetaan oikeaan käteen?
Tuossa samassa kihlauksen rukouksessa mainitaan myös Mooses:
”Sinun oikea kätesi, Herra, asetti Mooseksen taisteluasemiin Punaisella merellä, sinun totisen sanasi kautta vahvistettiin taivaat, ja maa sai perustukset, ja sinun mahtavalla sanallasi ja korkealla käsivarrellasi siunataan palvelijoittesi oikea käsi.”
Mooseksen oikea käsi oli itse asiassa Jumalan käsi, se käsi, joka pelasti hebrealaiset Punaisella merellä.
Jumalan oikea käsi ”vahvistaa” taivaan ja maan perustukset.
Näin sormusten oikeaan käteen laittamisella meitä muistutetaan siitä, että kaikki, mitä teemme, tapahtuu Jumalan avulla ja Hän valvoo ja suojelee meitä.
Rukous päättyy näihin sanoihin:
”Oi, Valtias, tee nytkin tämä sormusten otto taivaalliseksi siunaukseksi, ja Herran enkeli kulkekoon heidän edellään kaikkina heidän elämänsä päivinä. Sillä sinä olet kaiken siunaaja ja pyhittäjä, ja - sinulle, Isä, Poika ja Pyhä Henki, me ylistystä kohotamme, nyt ja aina ja iankaikkisesta iankaikkiseen.”
Sormukset ortodoksisessa perinteessä tarkoittavat siis paljon enemmän ja paljon muutakin kuin ”minä rakastan sinua”.
Ne symbolisoivat Jumalan sanaa: pysymään uskollisina ja sinetöimään avioliittomme uskossa, yksimielisyydessä, totuudessa ja rakkaudessa.
Isä Dustin sanoo myös, että ne symbolisoivat sitä, että Jumala kulkee kanssamme, suojelee ja tukee meitä.
Avioliitto yhdistää puolisot, mutta se myös julistaa evankeliumia ja muistuttaa meitä rakkaudesta, jonka Jumala on meille, Hänen lapsilleen, suonut.
Tästä aiheesta löytyy myös hyvä isä John Meyendorffin kirjoittama kirja ”Avioliitto: Ortodoksin näkökulma”. Kirjan esittely löytyy Ortodoksi.netin sivuilta tuosta linkistä.
Ortodoksi.net
19.8.2018
(Teksti on suomenkielinen referaatti amerikkalaisen ortodoksisen papin, isä Dustin Lyonin aihetta käsittelevästä artikkelista)