Susanna Georgian kuningatar
Ortodoksi.netista
Pyhä Šušanik (Susanna) oli Georgian hallitsija (bidaxshe) Vakhtang I:n (georgiaksi: ვახტანგ I, iraniksi: Varazkhosrovtang) vaimo. Vakhtang oli Heretin (georgiaksi: ჰერეთის სამეფო / heretis samepo, Georgian kaakkoisprovinssin) hallitsija. Hereti oli tuolloin persialaisten hallinnassa, joten Vakhtang oli siis oikeastaan persialaisten varakuningas. Šušanik kasvoi hurskaassa armenialaisessa kristillisessä ruhtinasperheessä.
Tuolloin Kartli (georgiaksi ქართლი, Kaukasian Iberia) oli Persian voimakkaan poliittisen paineen alaisena, ja Vakhtang vieraili Persian kuninkaan Perozin luona toivoen ystävällisempiä suhteita maiden välillä. Hän kielsi mielellään todellisen uskonsa, kääntyi tulen palvontaan ja lupasi kuninkaalle käännyttää vaimonsa ja lapsensa palattuaan Heretiin.
Lähestyttyään Heretin rajaa Vakhtang lähetti sanansaattajat Tsurtaviin, kaupunkiin, jossa hän hallitsi, varmistaakseen, että hänen alamaiset kohtaavat hänet asianmukaisella kunnioituksella. Šušanik (Susanna), saatuaan tietää miehensä petoksesta, kaatui maahan ja itki katkerin kyynelein. Sitten hän otti lapsensa, hylkäsi palatsin ja etsi turvaa läheisestä kirkosta.
Sinä iltana Šušanik vieraili hänen hengellinen isänsä, vanhus Jacob Tsurtavelin (იაკობ ცურტაველი, Iakob Tsurtaveli ) luona, ja häna ennusti: "Vakhtangin julmuus ja armottomuus ovat erehtymättömiä. Tiedä, että hirvittävät koettelemukset odottavat sinua. Pystytkö olemaan luja ja taipumaton asemassasi?"
"Minä mieluummin kuolen kuin yhdistyisin hänen kanssaan ja tuhoisin sieluni!" hän vastasi.
Kolme päivää myöhemmin prinssi saapui Tsurtaviin. Kuten lupasi, hän yritti saada vaimonsa kääntymään, mutta pyhä Šušanik vastasi lujasti: ”Niin kuin sinä olet hylännyt Luojasi, niin minä hylkään sinut. En enää osallistu asioihinne, riippumatta siitä, mitä kärsimystä minun on kestettävä!"
Seuraavalla kerralla Vakhtang lähetti nuoremman veljensä Dzodzikin ja piispa Apotsin vakuuttamaan Šušanikin palaamaan palatsiin. Shushanik kieltäytyi jonkin aikaa, mutta lopulta hän antoi periksi heidän suostuttelulleen. Hän lähti palatsiin pyhän evankeliumin ja pyhien marttyyrien elämäkertojen kanssa, ja saapuessaan hän lukitsi itsensä yksinkertaiseen huoneeseen. Kaksi päivää myöhemmin Vakhtang palasi palatsiin ja kutsui Šušanikin, veljensä ja kälynsä illalliselle. Kuningatar ei kuitenkaan suostunut syömään ateriaa Kristuksen pettäneen kanssa: hän työnsi pois maljan, jonka kuninkan veljen vaimo oli tarjonnut hänelle, suututtaen siten miehensä entisestään.
Raivostunut Vakhtang hakkasi vaimoaan armottomasti, kahlitsi hänet rautoihn, lukitsi vankilaan ja kielsi vartijoita päästämästä ketään sisään katsomaan häntä.
Pyhä Šušanik vietti kuusi vuotta vankeudessa. Kun hän suoritti tuomiotaan, hän auttoi köyhiä, jotka tulivat hänen luokseen. Hänen rukouksensa kautta sairaat paranivat ja lapsettomille syntyi lapsia. Ennen kuolemaansa pyhä marttyyri Šušanik siunasi ympärillään olevia ja pyysi, että hänet haudattaisiin paikkaan, josta hänen epäuskoinen miehensä oli raahannut hänet ulos palatsista.
Tämä tapahtui vuonna 475. Sekä papisto että ihmiset itkivät katkerasti Šušanikin traagista kohtaloa. Hänen pyhät jäännöksensä haudattiin hänen testamenttinsa mukaisesti.
Vuonna 578 katholikos Kirion I:n siunauksella pyhän Šušanikin pyhäinjäännökset siirettiin Tbilisiin, missä ne ovat edelleenkin, Metekhi-kirkossa, Jumalansynnyttäjän jumalankirkossa.
Muistopäivä
Pyhää Susanna (Šušanik) tunnetaan myös erilaisilla lisänimillä kuten Georgialainen ja Armenialainen ja häntä muistetaan hieman eri aikoina eri paikalliskirkoissa. Mm. Amerikan ortodoksinen kirkko (OCA) muistelee häntä lokakuun 17. päivä, Suomessa häntä muistetaan myös 28. elokuuta.