Suuren paaston alku 10
Ortodoksi.netista
Mitä tarkoittaa, että paratiisin portti suljettiin?
Edellisessä opetuspuheessa pysähdyimme paratiisin portille. Kuvana oli Aadamin ja Eevan karkotus: enkeli ajaa heitä ulos, ja portilla seisoo vartioiva kerubi, liekehtivä miekka kädessään. Se on pysäyttävä näky. Tie takaisin näyttää suljetulta.
Ensimmäinen Mooseksen kirja kertoo, että Jumala asetti kerubit vartioimaan tietä elämän puulle (1.Moos.3:24). Portti suljettiin. Tie estettiin.
Mutta mitä tämä oikeastaan tarkoittaa?
Kertomuksen ytimessä on vapaus. Jumala antoi ihmiselle käskyn:
“Hyvän ja pahan tiedon puusta älä syö.” (1.Moos.2:17)
Käsky ei ollut ansa, vaan lahja. Ilman mahdollisuutta kieltäytyä ei ole rakkautta. Ihminen luotiin Jumalan kuvaksi, ja siksi hänelle annettiin todellinen vapaus.
Käsky asetti rajan. Raja ei ollut vihamielinen, vaan suojeleva. Se muistutti, että elämä ei ole ihmisen omaa, vaan Jumalan lahjaa. Kun ihminen ylitti rajan, hän ei vain rikkonut sääntöä, vaan katkaisi luottamuksen.
Siksi portti suljettiin.
On tärkeää kysyä: oliko karkotus rangaistus vai pelastava toimenpide? Kirkon isät ovat usein nähneet siinä molemmat, mutta painottaneet jälkimmäistä. Jos ihminen olisi langenneessa tilassaan saanut syödä elämän puusta, hän olisi jäänyt kuolemattomaksi rikkinäisyydessään. Kuolevaisuus tuli paradoksaalisesti armoksi – rajaksi, joka estää synnin muuttumasta iankaikkiseksi.
Kerubit elämän puun tiellä eivät siis ole vain vartijoita, vaan muistutus siitä, että tie ei ole kadonnut. Se on varattu oikeaan aikaan.
Paaston hengellisessä elämässä tämä on hyvin puhuttelevaa. Moni kokee Jumalan asettavan rajoja: rukous ei aina anna välitöntä lohtua, toiveet eivät täyty, oma tahto ei toteudu. Voimme kokea oven sulkeutuvan. Mutta suljettu portti ei aina merkitse hylkäämistä. Se voi olla suoja.
Elämän puu suljettiin hetkeksi, jotta se voitaisiin avata oikein.
Kristillisessä traditiossa risti on uusi elämän puu. Se, mikä paratiisissa oli menetetty, palautuu Golgatalla. Kun Kristus kuolee ja nousee ylös, Hän ei vain palaa paratiisiin – Hän murtaa tuonelan portit. Kahdeksas päivä, ylösnousemuksen aamu, avaa sen, mikä suljettiin.
Siksi paaston tie ei pysähdy paratiisin portille. Se kulkee ristin kautta tyhjälle haudalle. Elämän puu ei enää ole vartioitu, vaan lahjoitettu.
Kun tämän tekstin yhteydessä katsomme ylösnousemusikonia, jossa Kristus seisoo murskattujen tuonelan porttien päällä ja nostaa Aadamin ja Eevan haudoistaan, näemme koko kertomuksen täyttymyksen. Portit, jotka kerran suljettiin, on rikottu sisältäpäin. Kristus ei ainoastaan palaa paratiisiin, vaan vetää ihmisen mukaansa. Aadam, joka istui itkien portin ulkopuolella, nostetaan nyt kädestä pitäen elämään.
Paasto ei siis ole matka suljetulle ovelle. Se on valmistautumista siihen hetkeen, jolloin portti avautuu.
---
Aleksanteri
---
(Ohessa Matrgit Pajun maalaama ylösnousemuksen ikoni, joka myös löytyy Ortodoksi.netin perussivuilla olevasta virtuaalisesta ikoninäyttelystä "Margit Paju: "Humaus Taivaasta")
---