Suuri paasto14
Ortodoksi.netista
Jaakobin kamppailu: siunaus syntyy kilvoituksessa
Jaakobin yö paaston keskellä
Suuren paaston ehtoopalveluksissa [[VT|Vanhan testamentin] lukeminen on edennyt patriarkkojen historiaan. Aabrahamin kutsun ja liiton jälkeen kirkko asettaa eteemme Jaakobin — miehen, jonka elämä on täynnä jännitteitä, pakoa, pelkoa ja ennen kaikkea kamppailua.
Kolmannen paastoviikon alussa kuulemme, kuinka Jaakob palaa kohti veljeään Esauta. Edessä on kohtaaminen, joka pelottaa häntä. Yö ennen ratkaisevaa hetkeä muuttuu hengelliseksi taisteluksi. Ensimmäinen Mooseksen kirja kertoo:
”Jaakob jäi yksin. Silloin muuan mies paini hänen kanssaan aamunkoittoon saakka.”
(1. Moos. 32:25, KR92)
Yksin Jumalan edessä
Tätä kertomusta kirkko ei lue paaston keskellä sattumalta. Se paljastaa paaston syvimmän luonteen. Paasto ei ole vain ruumiin hillintää, vaan yksinäinen yö Jumalan edessä. Kun ihminen riisuu itsensä ylimääräisestä, hän jää kuin Jaakob yksin — eikä tämä yksinäisyys ole tyhjyyttä, vaan kohtaamista.
“En päästä sinua”
Jaakobin kamppailu ei pääty voitonriemuun. Hän ei voita Jumalaa, mutta hän ei myöskään luovuta. Hän sanoo:
”En päästä sinua, ennen kuin siunaat minut.”
(1. Moos. 32:27, KR92)
Tässä on paaston sydän. Paasto on sitkeyttä Jumalan edessä. Se on rukousta, joka ei tyydy pintaan. Se on itkua, joka ei vaikene ennen kuin sydän muuttuu. Jaakob ontuu kamppailun jälkeen. Hän ei lähde siitä vahvempana omassa voimassaan, vaan haavoittuneena — ja juuri siksi siunattuna. Hänen nimensä muuttuu: hänestä tulee Israel, ”Jumalan kanssa kamppaillut”.
Haavoittuneena, mutta siunattuna
Paasto tekee meissä saman työn. Se paljastaa heikkouden, särkee omavaraisuuden ja tuo esiin pelon, jota olemme paenneet. Mutta jos pysymme Jumalan edessä, emme paasto turhaan. Siunaus ei synny mukavuudesta, vaan kilvoituksesta. Hengellinen nimi — uusi ihminen Kristuksessa — syntyy kamppailun kautta.
Jumala ei ole kaukana
Kolmannen viikon Vanhan testamentin tekstit asettavat näin kirkon eteen kuvan hengellisestä taistelusta. Samalla Jesajan kirja muistuttaa, ettei Jumala ole kaukana siitä, joka häntä etsii:
”Herra odottaa, että saisi olla teille armollinen.”
(Jes. 30:18, KR92)
Ja Sananlaskujen kirja opettaa:
”Sydämestä lähtevät elämän lähteet.”..
(Sananl. 4:23, KR92)
Jaakobin yö opettaa, että paasto ei ole Jumalan etsimistä siksi, että saisimme tahtomme läpi, vaan siksi, että tahtomme muuttuisi. Se on sisäistä painia, jossa vanha nimi väistyy ja uusi identiteetti syntyy Jumalan siunauksesta.
Ontuen kohti sovintoa
Kun kolmas paastoviikko alkaa, kirkko ei siis anna meille sankaritarinaa, vaan kertomuksen miehestä, joka ontuu kohti sovintoa. Se on lohdullinen kuva jokaiselle paastoavalle. Emme ehkä kulje suoraryhtisinä, mutta jos emme päästä Jumalasta irti, siunaus seuraa meitä — joskus ontuvanakin.
Ja tästä alkaa matka kohti syvempää sovintoa, joka paaston myöhemmissä lukukappaleissa avautuu Joosefin kärsimyksessä ja anteeksiannossa.
---
Aleksanteri
---
(Jaakobin paini enkelin kanssa, Gustave Dorén puupiirros [public domain])
---