Syitä, miksi sinun ei pitäisi liittyä ortodoksiseen kirkkoon (opetuspuhe)
Ortodoksi.netista
Ortodoksisella On Behalf of All-sivuilla on kirjoitettu otsikon asiasta englanninkielisessä G.V. Martinin kirjoittamassa opetuspuheessa ja tässä on joitain poimintoja tekstistä referoiden ja mukaillen.
Kirjoittaja on vuosien saatossa nähnyt useiden ystäviensä ja tuttaviensa liittyvän tähän oikeaan apostoliseen kirkkoomme. Mutta silti kaikki liittymiset eivät ole onnistuneet ja jotkut niistä ovat päättyneet siihen, että ihminen on luopunut kirkon jäsenyydestä. Miksi?
Monet katekumeenit, opetettavat, aloittivat perheineen matkan ”itään”, tutustumaan ja elämään itäisen kirkon perinteen mukaisesti palvelemalla omissa seurakunnissaan erilaisissa tehtävissä, hallinnossa, kirkossa tai kuka missäkin, jotkut vain kirkossakävijöinä.
Monet kävivät testaamassa asioita, lähestyivät kirkkoa, mutta sitten kuitenkin menivät takaisin.
Kirjoittaja kertoo itse rakastavansa kirkkoa suuresti ja siksi hän ei ymmärtänyt, miksi ihmiset eivät nähneet kauneutta uskossa, vaan halusivat luopua siitä. Artikkelin kirjoittaja totesi kuitenkin, että on varmaan olemassa tiettyjä tekijöitä, jotka vaikuttavat luopumisiin tai jopa aiheuttavat näitä luopumisia tästä todellisesta ja oikeasta Kirkostamme.
Kolikossa on aina kaksi puolta, niin tässäkin. Jotkut tulevat alun alkaen kirkon jäseniksi vääristä syistä, kun taas toiset eivät sitä tee.
Jotkut tulevat ortodoksiseen kirkkoon luullen sitä turvapaikaksi kiistelylle ja skandaaleille. He uskovat, että ortodoksinen kirkko – ainoa oikea, todellinen Kirkko – on immuuni, vastustuskykyinen, tällaisille asioille. Tämä on kirjoittajankin mielestä aivan virheellinen näkökanta ja voi johtaa helposti henkilön persoonallisen uskon tuhoon.
Tällainen näkökanta viittaa mahdollisesti puutteelliseen käsitykseen kristologiasta, siis käsitykseen Kristuksesta ja Kristuksen asemasta teologiassa, jolloin ei oteta huomioon jumal-inhimillisen Kirkon inhimillistä puolta. Kristuksen ruumiina Kirkko on jumalallis-inhimillinen organismi, elämänmuoto. Samoin kuin on Jeesuksen Kristuksen persoona, samassa persoonassa Jumala ja ihminen. Vaikka kirkko on tietysti jumalallinen yhdestä näkökulmasta katsoen, se on myös muodostunut ihmisistä, jotka voivat ja tekevät virheitä. Jos emme muista tai ajattele tätä, se järkyttää meitä ja voimme jopa menettää uskomme kirkkoon, kun emme osaa erottaa jumalallista ja inhimillistä luontoa ja sekoitamme ne keskenään.
Toinen kysymys ortodoksiseen kirkkoon liittymisessä on ajatus siitä, että kirkko mahdollisesti palkitsee liittyjät jollakin tavalla.
Esimerkiksi, jos joku liittyy kirkkoon köyhyyden, uhrautumisen tai sekasorron vuoksi – vaikkapa aiemman kirkon papiston vuoksi – tai, jos perhe ei sitä hyväksy, he saattavat odottaa, että Kirkko on heille ”jotakin velkaa”. Mutta kirkko ei ole kenestäkään tai heidän perheistään riippuvainen, eikä kirkko ”palkitse” ihmisiä mysteerioitten (sakramenttien) ja pelastuksen ulkopuolella minkään liittymisen vuoksi.
Ne, jotka mahdollisesti kuuluivat papistoon aiemmassa kirkossaan, eivät välttämättä ollenkaan tule papeiksi ortodoksisessa kirkossa. Ei ole väliä, kuinka kauan he ovat siellä palvelleet tai kuinka laaja on heidän opillinen koulutuksensa. Pyhät toimitukset ovat Kirkon mysteerioita (sakramentteja) ja Pyhä Henki vaikuttaa siellä, missä se haluaa. Ortodoksiksi tuleminen tarkoittaa, että haluamme taipua tottelemaan kirkkoa ja sen piispoja, papistoa, vaikka he eivät haluasi vihkiä jotakuta pappeuteen. Jos joku ei ole halukas tottelemaan kirkkoa kaikilla elämänalueilla, heidän on parempi pysyä poissa, kunne he ovat valmiita tekemään niin.
Ortodoksiseen kirkkoon liittymisessä on myös se vaara, että siinä yksinkertaisesti nähdään vain ulkoinen kauneus.
Epäilemättä joku voi tuntea olevansa kotona, kun käy ensimmäistä kertaa ortodoksisessa jumalallisessa liturgiassa. Mutta tämän pitäisi tapahtua vasta jonkun ajan kuluttua, kunhan ensin on tutkiskellut ja selvitellyt ortodoksiaa, keskustellut siitä muiden ortodoksien kanssa. Ortodoksinen jumalanpalvelus voi olla ylivoimaisen kaunis ja houkutteleva monilla syvällisillä tavoilla, mutta tämä ei saisi olla ainoa syy siihen, miksi henkilö liittyy kirkkoon. Se saatetaan unohtaa varsin pian, että ortodoksinen jumalanpalvelus on liturgista ja syklistä eli se toistuu vuosi vuoden jälkeen samanlaisena ja sen oppii tuntemaan melko nopeaan. Se saattaa silloin jopa melko pian alkaa tuntua ”tylsältä”. Jos ainoa syy liittymiseen on tunteisiin vetoava, kunnioitettava ja kaunis jumalanpalvelus, tämä ”uutuus” heikkenee pian. Elämän vaikeuden todellisuus ortodoksisessakin elämässä ensin kasvaa ja sitten uskosta luopuminen uuvuttaa ja aiheuttaa todellisen riskin.
Toisinaan on myös olemassa tapauksia, jolloin ihminen hylkää kirkon aivan vääristä syistä.
Artikkelin kirjoittaja tietää tapauksia, jossa joku ihminen opiskeli yli vuoden lähes kaikkia mahdollisia ortodoksisuuden osa-alueita, mukaan lukien kirkkoisät ja käytännöllisesti katsoen kaiken opista ja kirkon historiasta. He kävivät kuitenkin aivan liian harvoin jumalanpalveluksissa tai omassa seurakunnassaan, eivätkä pitäneet yhteyttä pappiin tai jakaneet tietojaan ja oppimaansa tai kirkkovierailuja puolisonsa eikä perheensä kanssa. Lopulta he sepittivät itselleen listan asioista, jotka eivät sovi liittyjälle. Esimerkiksi seurakunta saattoi olla liian ”etninen” tai pappi ei ollut mukava tai seurallinen, puoliso ei ollut kiinnostunut, he löysivät ”loogisia epäjohdonmukaisuuksia” isien kirjoituksissa jne.
Jos joku lähestyy ortodoksista kirkkoa pelkästään rationaalisista, järjellisistä, sysistä, he varmasti löytävät sen, mitä etsivät. Ortodoksinen kirkko ei sovi nykyaikaisiin paradigmoihin, ajattelutapaan: se ei ole täysin järkeenkäypä usko. Tämä ei tarkoita sitä, että välttelisimme katekeesia, opettamista, vaan sitä, että sitä ei aina tehdä samalla tavalla kaikkialla – ja missä sitä tehdään – se saattaa olla erilaista, mitä katekumeeni, opetettava, odottaa tai jopa toivoo. Jokaisen meidän on oltava halukas ja valmis omaksumaan mysteerion, tottelemaan auktoriteetteja ja ennen kaikkea tottelemaan Kirkkoa itseään.
Ne, jotka lähestyvät ortodoksisuutta etsien siistejä ja kauniita vastauksia heidän kaikkiin kysymyksiinsä, ovat usein syvästi pettyneitä ja hylkäävät uskon, johon he ovat vain ohuesti tutustuneet.
Joten miksi joku haluaa liittyä ortodoksiseen kirkkoon?
Artikkelin kirjoittaja G.V. Martini sanoo itselleen ainoan ja pätevän syyn olevan se, että henkilö haluaa olla osa yhtä ja todellista Kristuksen ruumista. Koska uskontunnustuksessamme tunnustamme ja uskomme yhteen, pyhään, katoliseen ja apostoliseen Kirkkoon, tämä tarkoittaa sitä, ettemme etsi kirkkoa, joka sopii omille mieltymyksillemme ja ihanteillemme, vaan sen sijaan Kirkkoa, joka opettaa meille, mitä meidän mieltymyksiemme pitäisivät olla. Me emme etsi uudistuksia Kirkossa, emme uudista Kirkkoa tai emme opeta Kirkkoa, miten sen pitäisi tehdä asioita, vaan sen sijaan me etsimme, kuinka me voimme muodostaa Kirkon ja oppia sen, mitä uskovaisen kristityn pitääkin oppia ja toteuttaa elämässään.
Kirjoittaja toteaakin lopussa, ettei hän jaa tätä ohjeistusta estääkseen jotakuta tulemasta katekumeeniksi, kirkkoon liittymistä harkitsevaksi. Sen sijaan hän haluaa kannustaa jatkamaan niitä, jotka jo ovat tällä matkalla tai ovat lähteneet pois siitä, koska aloittivat ”hieman väärällä jalalla”.
Ortodoksisen kirkon todelliseksi jäseneksi, ortodoksiksi, tuleminen ei ole helppoa, eikä se lupaa suurta onnellisuutta tai menestystä tässä elämässä. Itse asiassa se lupaa ristin ja liittymisen Kristukseen sekä kärsimyksessä että nöyryydessä.
Mutta jos olet edelleen kiinnostunut ja tunnet vetoa ortodoksiseen kirkkoon, ottaen huomioon kaikki nämä vastuuvapaudet, silloin tee se uskolla, kunnioituksella ja terveellä Jumalan pelolla. Rukoile Herran armoa, ja voit löytää voimaa kestämään loppuun asti. Usko Kirkkoon todellisena Kristuksen ruumiina, ja Kirkko – me vajavaiset ihmiset, kaikki – autamme sinua pääsemään oikealle polulle.
Mutta älä tee sitä kaikkea väärillä syillä.
G.V. Martinin tekstiä mukaillen ja referoiden,
Ortodoksi.net
27.12.2017