Synninkatumuksesta

Katumuksen tila liittyy Jeesuksen rukoukseen. Mitä katumus sitten pohjimmiltaan on ja miksi kautta Kirkon historian näyttää siltä, että mitä pyhempi ihminen on, sitä syvemmässä katumuksessa hän elää, vaikka muut ihmettelevät, mitä katumista hänellä voi olla. Tätä ongelmaa valaisee hyvin isä Sofroni pienessä englanninkielisessä kirjasessa "Words of Life". Hän sanoo: "Katumuksella ei ole loppua maan päällä, sillä katumuksen loppu merkitsisi sitä, että meistä on tullut Kristuksen kaltaisia kaikessa. Pieninkin eroavaisuus Kristuksen ja meidän välillämme vaatii meiltä syvää katumusta: 'Herra Jeesus Kristus, Jumalan Poika, armahda meitä.' Tämä sana (armahda) ilmaisee sitä eroavaisuutta, jonka tunnemme olevan Hänen, absoluuttisen ja ikuisen Olennon, ja itsemme välillä. Pyhä Simeon Uusi Teologi ihmettelee: 'Jollemme ole todella Herran kaltaisia kaikissa asioissa, kuinka voimme elää iankaikkisesti Hänen kanssaan?' Se on Hänelle samoin kuin meille mahdotonta. Ainoa asia, mikä jää tehtäväksemme on, että meillä täytyy olla kestävyyttä."

Täällä "Sofian" yhden tunnin mittaisessa Jeesuksen rukous -palveluksessa käytämme vähän yksinkertaisempaa kaavaa kuin Essexissä Pyhän Johannes Kastajan luostarissa. Kuten näette, ajatuksena on, että rukous laajenee: ensin rukoilemme itsemme puolesta, sitten "meidän". Meihin sisältyvät läsnäolevat rukoilijat kuin myös jokaisen oma lähipiiri. Lopuksi rukoilemme isä Sofronin sanoin myös koko Jumalan luoman maailman puolesta. Lopussa oleva Jeesuksen rukouksen ylistysmuoto on peräisin isä Paisiokselta ja sen rukoilemme yhteen ääneen seisaaltaan.

äiti Kristoduli