Tervon rukoushuoneen vihkiminen (AK 1956)
Ortodoksi.netista
Aamun Koitto numero 30, 10.11.1956, sivu 255.
Tervon rukoushuone vihittiin 21.10.(1956). Lauantai-illan vigilian toimitti piispa Paavali avustajinaan pastorit Vilho Hokkinen, Mikko Kuha, Toivo Palviainen ja ylidiakoni Leo Kasanko sekä osa Kuopion kirkkokuorosta Pauli Koukkusen johdolla ja Rautalammin seurakunnan kuoroista koottu kuoro A. Sorelin johdolla.
Sunnuntaina klo 9 piispa Paavali toimitti vedenvihkimisen ja sen vihmomisen kautta vihki rukoushuoneen pyhän profeetta Elian nimelle. Samassa yhteydessä toimitettiin myös hautausmaan vihkiminen; molemmat sijaitsevat samalla tontilla Tervon kirkonkylän keskustassa. Piispa Paavali saarnasi teroittaen mieleen rukoushuoneen merkitystä seurakunnalle.
Tämän jälkeen toimitettiin liturgiapalvelus. Siinä saarnasi piispa Paavali. Liturgian lopussa kirkkoherra Toivo Palviainen luovutti rakennuslautakunnan puheenjohtajalle Yrjö Vehovuorelle arkkipiispan myöntämän siunauskirjan lausuen puheessaan mm:
"Arkkipiispa siunaa teitä Kristuksen kirkolle osoitetun rakkauden vuoksi. Toivomme tämän vastaisuudessakin kantavan hedelmää. Tämä siunauskirja on tunnustus myös kaikille muille, jotka ovat tukeneet rakennustyötä, jossa te olette onnistunut kokoamaan kaikki voimat Jumalan kunnian kirkastamiseksi."
Tämän jälkeen oli Tervon manttaalikunnan talolla yhteinen ruokailu. Samassa paikassa alkoi välittömästi vihkiäisjuhla, joka aloitettiin veisulla "Taivaallinen Kuningas".
Tervehdyspuheessaan Lauri Tähtivaara esitti seuraavia ajatuksia:
"Rakennettaessa on otettava aina huomioon vaikeudet, mutta mitä suurempia nämä vaikeudet ovat, sitä suurempi on tuloksen arvo. Nyt valmistuneessa rukoushuoneessa on aloitettava rukoilijain sisäinen rakennustyö, loputon rakentaminen. Tämän rakentamisen onnistumisesta riippuu vastaisuudessa rukoushuoneen arvo."
Mieskuoro esitti kanttori Koukkusen johdolla kaksi kirkkolaulua, jonka jälkeen Yrjö Vehovuori esitti rakennushistoriikin. Hän palautti aluksi mieleen Karjalan heimon kohtalonvuodet ja ortodoksisten temppelien järkyttävän kohtalon. Sen jälkeen, kun oli saatu uudet kodit uusille asuinsijoille, tuntui kuitenkin jotakin puuttuvan, hengellinen koti, pyhäkkö. Kun sitten valtiovalta ryhtyi järjestämään kirkkokunnan asioita, niin tervolaisillakin oli toivo ja lupaus saada oma rukoushuone, joka toive kuitenkin petti. Tämän jälkeen syntyi ajatus omatoimisesti ryhtyä rakentamaan rukoushuonetta, ja tämä ajatus on Jumalan avulla nyt käynyt toteen.
Eira Kuusela esitti lausuntaa, Kaarina Suvinen yksinlaulua opettaja Väinö Jyrkisen säestyksellä, sekä ONL:n Suonenjoen kerholaiset Salme Jyrkinen ja Anja Suomela dueton, ja edellä mainitut ja opettaja Jyrkinen lauloivat toisen laulun triona.
Juhlapuheessaan KS piispa Paavali toi aluksi arkkipiispan tervehdyksen ja ilon sen johdosta, että Tervon rukoushuone on valmistunut ja että tämä rakennustyö on tehty oma-aloitteisesti. Hän tähdensi tämän rukoushuoneen viittä merkitystä:
- Se muistuttaa ja merkitsee Jumalan läsnäoloa ihmisten elämässä.
- Se on rukouksen huone, siellä voidaan rukouksessa lähestyä Jumalaa.
- Rukous ja kilvoittelu ei ole riittävää, tarvitaan erityistä armonvoimaa, ja sitä saadaan täällä sakramenteissa, erityisesti pyhässä ehtoollisessa.
- Temppeli muistuttaa meitä kuulumisesta seurakunnan yhteyteen, jäsenenä täydelliseen kokonaisuuteen, jossa koko totuus ja kaikki pelastukselle tarpeellinen on säilytettynä.
- Rukoushuone tarvitsee jatkuvasti rakkautta ja huolenpitoa, joita ominaisuuksia se tahtoo meissä kasvattaa.
Tervehdyksissä Tervon evankelis-luterilaisen seurakunnan kirkkoherra Kolehmainen esitti, että Herran huone merkitsee Jumalan toimintaa ajassa ja lausui toivomuksenaan, että tämä toiminta saisi tuottaa rakennetun rukoushuoneen kautta runsaan sadon.
Kirkkoherra Vilho Hokkinen esitti muistelman siltä ajalta, jolloin hän siirtolaisuuden alkuaikoina oli ollut samassa paikassa siirtoväen vastaanottojuhlassa. Niin kuin luonnossa vaihtelee syksy ja kevät, niin kristittyjen elämässäkin; silloin oli syksyinen tuntu, nyt tuntuu kevät koittavan.
Kirkkoherra Mikko Kuha toi entisenä salmilaisena lämpimän tervehdyksensä entisille kaittavilleen oman pyhäkön saannin johdosta.
Vielä esitti kirkkoherra Väinö Ihatsu Pielaveden seurakunnan tervehdyksen. Sen jälkeen esitettiin Tervon kunnan, kirkkovaltuuston, lukuisten paikallisten ja entisten mantsinsaarelaisten järjestöjen ja yksityisten tervehdykset.
Loppusanoissa kirkkoherra Toivo Palviainen lausui kiitollisuutensa Jumalalle suuren hankkeen toteutumisesta, esipaimenelle hänen läsnäolostaan ja kaikille, jotka olivat myötävaikuttaneet siihen, että Jumalan kunnia nyt tässä muodossa on päässyt näkyviin. Samoin hän esitti kiitoksen Tervon evankelis-luterilaiselle seurakunnalle ja kunnalle varauksettoman myötämielisestä suhtautumisesta ortodoksien jumalanpalveluspaikan tarpeeseen.
Tänä päivänä asetamme eteemme ihanteena marttyyriseurakunnan jumalanpalveluksissaan ja hengellisessä elämässään, samoin tämän temppelin taivaallisen suojelijan, pyhän profeetta Elian, joka Karmelilla yksin seisoi Herran puolesta. Me emme saa olla toivottomia tulevaisuuden suhteen. Tämäkin pyhä huone nousemisellaan puhuu Jumalan suuresta voimasta ajassamme ja ihmissydämissä. Mutta meidän on nimenomaan rukouksessa ja sakramentteihin osallistumisessa tunnettava vastuumme yhteisöstä, seurakunnasta. Sinulta unohtunut rukous tai sinun tyhjä paikkasi pyhässä huoneessa merkitsee heikkoa rengasta kristillisen yhteisyyden ketjussa.
Vihkiäistilaisuudessa ja juhlassa oli läsnä n. 400 henkilöä, ja tämä herkkä juhlatilaisuus päättyi veisuun "Oi Jeesus Kristus" ja esipaimenen siunaukseen.