Todellinen rauhan lähde (opetuspuhe)

(Kuuntele artikkeli tästä linkistä luettuna äänitiedostona, avaa äänitiedosto uuteen välilehteen)

Todellinen rauhan lähde

(Aamun Koitto numero 1, 5.1.1939, s. 1)

Aamun Koiton 1/1939 kannen yläosa

Seisoessamme nyt uuden vuoden partaalla me seisomme, niin kuin monesti ennenkin, tuntemattoman tulevaisuuden edessä. Yhden asian, joka tähtää ihmisten läheiseen tulevaisuuteen ja joka tekee levottomiksi ihmisten mielen, me kuitenkin tiedämme. Levoton ja pelon valtaama maailma ei puhu nykyisin mistään niin paljon kuin siitä, eikä pelkää mitään niin suuresti kuin sitä. Ja se asia on rauhan puute. Tämä syvä ja pahaa aavistava näkemys saa kaikki vakavasti ajattelevat ihmiset kysymään itseltään: missä ovat todellisen, pettämättömän rauhan perusteet, jotka takaisivat pysyväisen, ainaisen rauhan? Maailman viisaimmat ihmiset ovat koettaneet parhaansa mukaan rauhankonferenssien ja sopimusten muodossa turvata ikuisen rauhan, mutta päätökset ovat osoittautuneet heikoiksi, inhimilliset ponnistukset vajavaisiksi. Ja siksi maailman kaikista ääriltä kantautuu sama rauhan kaipuu. Ihmiskunta kaivaten etsii rauhaa, sitä kuitenkaan löytämättä.

Mutta eikö todellakaan ole olemassa mitään sellaista lähdettä, joka voisi taata ihmisille rauhan? Sellainen lähde on kyllä olemassa, ja sille johdattaa meidät Rauhanruhtinas, Vapahtajamme Kristus. Jäähyväispuheessaan murheen ja arkuuden hengen valtaamille apostoleilleen Hän lausui:

»Rauhan minä jätän teille, minun rauhani annan teille; en minä anna teille, niin kuin maailma antaa» (Joh. 14:27).

Tämä on Vapahtajamme rauhantestamentti, jonka Hän jätti perustamalleen kirkolle ja sen kautta koko maailmalle. Siinä mainitusta rauhasta iloitsivat Hänen syntymisensä muistorikkaana yönä taivaan enkelit julistaen Hänessä maailman kansoille rauhaa. Vastaanotettuaan Kristukselta rauhansanoman apostolit julistivat sitä ihmisille sekä puhutun että kirjoitetun sanan kautta, kuin myös ja ennen kaikkea omalla elämällään. Rauhantervehdys oli heidän tervehdyksensä kaikille ja kaikkialla.

»Armo olkoon teille ja rauha Jumalalta, meidän Isältämme, ja Herralta Jeesukselta Kristukselta» (1. Kor. 1:3).

Rauhan toivotus on myös apostolisen kirkkomme tervehdys. »Rauha olkoon teille» -tervehdys kaikuu kuultavaksemme kaikissa jumalanpalveluksissamme. Se muistuttaa meille Kristuksen rauhantestamentista ja Hänen rauhastaan. Mutta erityisesti se muistuttaa siitä nyt, vuoden taitteessa, sillä Kristuksen tuoma rauha ei ole poistunut maailmasta, vaan on siinä nytkin. Mutta edellytykset sen saavuttamiseksi eivät ole laadultaan ulkonaisia, vaan sisäisiä. Kristus Vapahtajamme johdattaa meitä siihen sisäisen uusiutumisen tietä. »Tulkaa minun tyköni kaikki työtä tekevät ja raskautetut, niin minä annan teille rauhan» (Matt. 11:28), kuuluu meille Hänen kutsunsa.

Jumalallinen Vapahtajamme on meidän rauhamme. Hänessä ovat taivas ja maa, Jumala ja ihmiset sovitettu toistensa kanssa. Mutta syntinen ihminen ei tahdo kuulla Hänen kutsuvaa ääntään, vaan Daavidin tavoin valittaa: »Ei ole luissani rauhaa synteini tähden» (Ps. 38:4). Kun ihmisellä ei ole sydämen rauhaa synteinsä tähden, ei omantunnon rauhaa rikostensa vuoksi eikä rauhaa lähimmäistensä kanssa, niin ihminen on silloin rauhaton. Ei hänellä voi olla silloin ulkonaisestakaan rauhaa. Tässä onkin meidän aikamme suurin vitsaus.

Mutta tämä raskas vitsaus voi muuttua siunaukseksi, jos ihmiset oppivat lähestymään Herraa katumuksen ja nöyryyden Hengessä; jos antavat Hänen jumalallisen oppinsa olla valonsoihtuna heidän elämässään. Jos ihmiset sopisivat omantuntonsa kanssa, lähimmäistensä kanssa ja Jumalan kanssa, niin silloin Vapahtajamme taivaallinen rauha laskeutuisi heidän rauhattomaan sydämeensä. Se alkaa silloin tulla meihin, meidän koteihimme ja ympäristöömme ja kaikkialle, missä todellista rauhaa kaivataan. Mutta tämä vaatii meiltä ihmisiltä itserakkaan minämme musertamista ja nöyrtymistä Rauhantuojan edessä. Mutta mehän ymmärrämme, että se on välttämätöntä. Kivuttomasti se ei voi mennä. Mutta niinhän on kasvimaailmassakin. Jotkut kukkalajit levittävät ympäristöönsä ihanimman tuoksunsa vasta sitten, kun ne puristetaan, ja sitä suloisempi on silloin niiden tuoksu. Samoin on meidänkin laita. Astumalla sisäisen uusiutumisen tielle me löydämme sen todellisen rauhan, joka apostoli Paavalin sanojen mukaan »on kaikkea ymmärrystä ylempänä» (Fil. 4:7) ja jota Vapahtajamme pyhän lupauksen mukaisesti »ei kukaan ota meiltä pois».

Rauhan Jumala olkoon kaikkien teidän kanssanne. Amen (Room. 15:33).

Leonidas Homanen

(Sitaatit Raamatun käännöksestä 1933/38)